Neljännen päivän jälkeen aurinko paistoi päivällä, ja yöllä kuu ja tähdet loistivat taivaalla. Mutta maailma oli vielä hiljainen – ei kuulunut ääniä eikä näkynyt liikettä. Jumala päätti, että nyt oli aika tuoda elämää veteen ja taivaalle.

Jumala katsoi merten syvyyksiin ja sanoi:
"Viliskööt vedet eläviä olentoja, ja lennelkööt linnut ilmassa taivaankannen alla."

Heti alkoi tapahtua. Meret alkoivat kuhista elämää! Suuret meripedot, kuten valaat ja delfiinit, liukuivat sulavasti vesissä. Kalaparvet vilistivät ja sukeltelevaivat meren kirkkaissa vesissä. Merihevoset, ravut ja pienet simpukat asettuivat merenpohjaan. Jopa pienimmät planktonit alkoivat tanssia aalloissa.

Mutta Jumala ei pysähtynyt vielä. Hän loi myös linnut, jotka nousivat siivilleen ja täyttivät taivaan. Oli suuria kotkia, jotka liitelivät korkealla, värikkäitä papukaijoja, jotka lensivät nopeasti, ja pieniä varpusia, jotka hypähtelivät oksalta toiselle. Jokainen lintu oli erilainen ja ainutlaatuinen.

Jumala katseli tätä uutta elämää – kaloja meressä ja lintuja taivaalla – ja sanoi:
"Tämä on hyvä."

Sitten Jumala siunasi nämä uudet luomuksensa. Hän sanoi:
"Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää. Täyttäkää meret ja taivaat elämällänne."

Vesi kohisi, kun kalat uivat ympäriinsä, ja taivas kaikui lintujen laulusta. Jumala oli tyytyväinen, sillä maailma alkoi elää ja hengittää.

Tuli ilta, ja sitten tuli aamu. Näin päättyi viides päivä Jumalan suuressa luomistyössä.