TERVEYSTIETO 7.lk
Huonosti nukuttu yö?
KIVUISTA kärsivän on vaikea nukahtaa. Siitä voi seurata kierre, jossa univaje vain voimistaa kivun tuntemusta, osoittaa tuore yhdysvaltalainen tutkimus.
”Jos huono uni voimistaa kipuherkkyyttämme tämän tutkimuksen osoittamalla tavalla, uni täytyy asettaa paljon keskeisempään rooliin potilaiden hoidossa, erityisesti sairaaloiden vuodeosastoilla”, kommentoi tutkimuksesta vastannut neurotieteen ja psykologian professori Matthew Walker Kalifornian yliopistosta tiedotteessa.
Tutkimus julkaistiin Journal of Neuroscience -tiedelehdessä
TUTKIMUKSESSA hyödynnettiin nettikyselyä ja laboratoriokokeita. Kyselyssä 230 yhdysvaltalaista piti muutaman päivän ajan kirjaa nukkumistaan tunneista ja kipukokemuksistaan päivien aikana. Tuloksista näkyi, että pieneltäkin tuntuvat muutokset totuttuun unirytmiin olivat yhteydessä kipuherkkyyden muutoksiin.
Laboratoriokokeita varten tutkimusryhmä värväsi 25 nuorta, tervettä aikuista. Heidän aivojensa reaktioita seurattiin toiminnallisen magneettikuvauslaitteen avulla samalla, kun tutkijat yrittivät saada heidät tuntemaan kipua.
Kipua aiheutettiin lämmittämällä tutkittavien sääriä. Lämpötilaa nostettiin asteittain epämiellyttävän korkeaksi, jotta tutkijoille selvisi, missä asteessa kunkin koehenkilön kipukynnys ylittyy. Keskimäärin tutkittavat ilmoittivat olonsa epämukavaksi 43,9 celsiusasteen kohdalla.
Seuraavassa vaiheessa koehenkilöt valvoivat yön ja tulivat laboratorioon toistamaan saman testin. Nyt he reagoivat lämmöllä tuotettuun kipuun keskimäärin 41,7 celciusasteessa eli hieman aiempaa herkemmin.
SELITYS herkemmälle hipiälle näkyi aivokuvissa. Muutokset aivojen toiminnassa selittävät tutkijoiden mukaan sen, että fysiologiset reaktiot kipuun eivät toimineet koehenkilöillä normaalisti.
”Vamma on sama, mutta erona on se, miten aivot arvioivat kivun ilman riittävää unta”, selventää tiedotteessa tutkimusta tehnyt tohtoriopiskelija Adam Krause.
Valvomisen jäljiltä somatosensorinen eli aistitietoa käsittelevä aivokuori toimi aiempaa aktiivisemmin. Sen sijaan hiljentymisen merkkejä nähtiin accumbens-tumakkeessa, jonka yksi tehtävä on annostella kehon omaa kipulääkettä dopamiinia. Valvominen vaimensi toimintaa myös aivosaaressa, joka tulkitsee kivun asiayhteyttä valmistellakseen kehoa reagoimaan siihen.
”Kyseessä on erittäin tärkeä neurologinen järjestelmä, joka arvioi ja kategorisoi kipusignaaleja ja päästää kehon omat kipulääkkeet hätiin”, Krause sanoo.
RIITTÄVÄÄ unensaantia voisi sanoa luonnolliseksi kivunlievitykseksi tämän tutkimuksen perusteella.
”Ironisesti ihmiset kärsivät kaikista kovimmista kivuistaan yleensä paikassa, jossa on kaikista huonoin nukkua - sairaalan hälyisellä vuodeosastolla”, Krause sanoo.
Professori Walker aikookin tehdä seuraavaksi yhteistyötä sairaaloiden kanssa, jotta ne voisivat kehittää potilaiden nukkumisoloja. Potilaiden unenlaadun parantaminen voi hänen mukaansa jopa nopeuttaa heidän kotiutumistaan vuodeosastolta.
”Jos huono uni voimistaa kipuherkkyyttämme tämän tutkimuksen osoittamalla tavalla, uni täytyy asettaa paljon keskeisempään rooliin potilaiden hoidossa, erityisesti sairaaloiden vuodeosastoilla”, kommentoi tutkimuksesta vastannut neurotieteen ja psykologian professori Matthew Walker Kalifornian yliopistosta tiedotteessa.
Tutkimus julkaistiin Journal of Neuroscience -tiedelehdessä
TUTKIMUKSESSA hyödynnettiin nettikyselyä ja laboratoriokokeita. Kyselyssä 230 yhdysvaltalaista piti muutaman päivän ajan kirjaa nukkumistaan tunneista ja kipukokemuksistaan päivien aikana. Tuloksista näkyi, että pieneltäkin tuntuvat muutokset totuttuun unirytmiin olivat yhteydessä kipuherkkyyden muutoksiin.
Laboratoriokokeita varten tutkimusryhmä värväsi 25 nuorta, tervettä aikuista. Heidän aivojensa reaktioita seurattiin toiminnallisen magneettikuvauslaitteen avulla samalla, kun tutkijat yrittivät saada heidät tuntemaan kipua.
Kipua aiheutettiin lämmittämällä tutkittavien sääriä. Lämpötilaa nostettiin asteittain epämiellyttävän korkeaksi, jotta tutkijoille selvisi, missä asteessa kunkin koehenkilön kipukynnys ylittyy. Keskimäärin tutkittavat ilmoittivat olonsa epämukavaksi 43,9 celsiusasteen kohdalla.
Seuraavassa vaiheessa koehenkilöt valvoivat yön ja tulivat laboratorioon toistamaan saman testin. Nyt he reagoivat lämmöllä tuotettuun kipuun keskimäärin 41,7 celciusasteessa eli hieman aiempaa herkemmin.
SELITYS herkemmälle hipiälle näkyi aivokuvissa. Muutokset aivojen toiminnassa selittävät tutkijoiden mukaan sen, että fysiologiset reaktiot kipuun eivät toimineet koehenkilöillä normaalisti.
”Vamma on sama, mutta erona on se, miten aivot arvioivat kivun ilman riittävää unta”, selventää tiedotteessa tutkimusta tehnyt tohtoriopiskelija Adam Krause.
Valvomisen jäljiltä somatosensorinen eli aistitietoa käsittelevä aivokuori toimi aiempaa aktiivisemmin. Sen sijaan hiljentymisen merkkejä nähtiin accumbens-tumakkeessa, jonka yksi tehtävä on annostella kehon omaa kipulääkettä dopamiinia. Valvominen vaimensi toimintaa myös aivosaaressa, joka tulkitsee kivun asiayhteyttä valmistellakseen kehoa reagoimaan siihen.
”Kyseessä on erittäin tärkeä neurologinen järjestelmä, joka arvioi ja kategorisoi kipusignaaleja ja päästää kehon omat kipulääkkeet hätiin”, Krause sanoo.
RIITTÄVÄÄ unensaantia voisi sanoa luonnolliseksi kivunlievitykseksi tämän tutkimuksen perusteella.
”Ironisesti ihmiset kärsivät kaikista kovimmista kivuistaan yleensä paikassa, jossa on kaikista huonoin nukkua - sairaalan hälyisellä vuodeosastolla”, Krause sanoo.
Professori Walker aikookin tehdä seuraavaksi yhteistyötä sairaaloiden kanssa, jotta ne voisivat kehittää potilaiden nukkumisoloja. Potilaiden unenlaadun parantaminen voi hänen mukaansa jopa nopeuttaa heidän kotiutumistaan vuodeosastolta.
LIHAKSEN KASVAMINEN
KÄYTÄ tai kadota -ohje ei päde lihaksiin, ja viimeaikaiset lihasfysiologian tutkimukset kertovat, miksi näin on.
Ohjeen sisältämän ajatuksen mukaan jos et käytä jotakin kykyäsi, tässä tapauksessa lihaksia, ne kuihtuvat tarpeettomina pois. Harjoituksen puutteessa lihakset toisiaan heikkenevät ja pienenevät. Menetys ei kuitenkaan ole lopullista.
UUDET löydöt kiistävät vanhemman teorian lihasten muutoksista, väittääMassachusettsin yliopiston professori Lawrence Schwartz Frontiers of physiology -lehdessä.
Tiedetään, että lihaksen koko ja voima vaihtelevat paljon käytön ja erilaisten sairaustilojen mukaan. Harjoitus ja anaboliset steroidit kasvattavat lihaksia, kun taas liikkumattomuus ja monet sairaudet voivat saada ne nopeasti surkastumaan.
Monitumaisuus johtuu lihaksen kasvutavasta. Kasvu tapahtuu siten, että lihassolun vieressä olevat satelliittisolut sulautuvat siihen. Samalla niiden tuma siirtyy lihassolulle. Lopulta isossa lihassolussa tumia voi olla satoja.
Tumat osallistuvat ratkaisevasti lihasten proteiinisynteesiin. Siinä tehdään aineksia, joiden avulla lihas pystyy tekemään työnsä eli supistumaan.
Yhtä mieltä tutkijat ovat siitä, että lihasten kantasolut tuottavat lisää tumia lihasten kasvaessa.
ERIMIELISYYTTÄ sen sijaan on siitä, mitä tapahtuu jo muodostuneille tumille lihasten pienentyessä. Vanha teoria väittää, että tumat vähenevät.
Teorialle on myös tutkimusnäyttöä. Eläinkokeissa on löydetty hajonneiden tumien jäänteitä, kun eläinten lihakset ovat surkastuneet.
ERÄÄSSÄ kokeessa tutkijat onnistuivat värjäämään hiirten lihasten tumia. Siten kaikki tumat saattoi laskea yksitellen.
Ensin tutkijat kasvattivat hiirten lihaksia ja saivat huomata, että tumien määrä lihassyissä kasvoi.
Kun tutkijat seuraavaksi saivat hiirten lihakset surkastumaan, he laskivat uudelleen tumat samoissa lihasyissä. Vaikka lihakset kutistuivat puoleen, tumien määrä pysyi ennallaan.
Tutkijat tarkastelivat tiettyä tupakkakiitäjän lihasta, jonka kukin solu on peräti viisi millimetriä pitkä ja yhden millimetrin paksuinen. Tämän lihaksen voimalla toukka ryömii eteenpäin ja aikuinen perhonen kuoriutuu esiin kotelostaan muodonmuutoksen lopuksi.
Aikuiseksi kehittymisen jälkeen tulee luonnostaan vaihe, jolloin lihas alkaa surkastua. Jo kolmessa päivässä se kutistuu jopa 40 prosenttia massastaan.
Schwartz ryhmineen laski lihaksen tumat sekä tumien määrästä kertovan dna:n määrän surkastumisen jälkeen. Tulos oli, että tumien määrä ei muutu. Ne jäävät eloon, vaikka lihas kutistuu ympärillä.
TUMIEN säilyminen selittää lihasmuistin. Ilmiöllä tarkoitetaan sitä, että lihas ikään kuin muistaa aiemman treenin ja tauon jälkeen lihaskunto palautuu nopeammin.
”On paljon helpompaa palauttaa tietty lihaskunnon taso uudestaan harjoittelemalla kuin alunperin hankkia se. Näin on, vaikka harjoittelussa olisi ollut pitkäkin tauko”, Schwartz selittää tiedotteessa.
JYVÄSKYLÄN yliopiston liikuntafysiologian emeritusprofessori Heikki Kainulaisen mukaan aiemminkin on arveltu, että lihasmuisti perustuisi tumien säilymiseen.
”Uudet tutkimukset todistavat paremmin sen asian, että lihassolun surkastuessa siinä olevien tumien määrä ei alene. Siksi sillä on kapasiteetti ryhtyä rakentamaa lihasta uudelleen”, Kainulainen kommentoi.
”Doupanneiden lihakset palautuivat nopeasti suuriksi, kun treenaaminen aloitettiin uudelleen. Toisilla tällaista ei tapahtunut”, Kainulainen kertoo.
Tumien lisäys ja säilyminen selittää, miksi anabolisten steroidien dopinghyödyt jatkuvat pitkään senkin jälkeen, kun on lakannut käyttämästä niitä. Niinpä pysyvä kilpailukielto steroidien käyttäjille on perusteltu, koska hyödytkin ovat pysyviä.
TAVALLISILLE ihmisille Scwartzin sanoma on, että lihasten tumia kannattaa alkaa hankkia jo varhain.
”Nuoruudessa lihasten kasvua edistävät hormonit, ravitsemus ja vankka varanto kantasoluja. Se on ihanteellista aikaa tallentaa lihastumia, joita voi hyödyntää vanhemmalla iällä toimintakyvyn säilyttämiseksi”, Scwartz selittää.
Tutkimusten perusteella kerran muodostuneet tumat säilyvät pitkään.
”Jos tumien määrä lisääntyy, ne katoavat hyvin pitkän ajan kuluessa jos ylipäätään katoavat ”, Kainulainen sanoo.
Ohjeen sisältämän ajatuksen mukaan jos et käytä jotakin kykyäsi, tässä tapauksessa lihaksia, ne kuihtuvat tarpeettomina pois. Harjoituksen puutteessa lihakset toisiaan heikkenevät ja pienenevät. Menetys ei kuitenkaan ole lopullista.
UUDET löydöt kiistävät vanhemman teorian lihasten muutoksista, väittääMassachusettsin yliopiston professori Lawrence Schwartz Frontiers of physiology -lehdessä.
Tiedetään, että lihaksen koko ja voima vaihtelevat paljon käytön ja erilaisten sairaustilojen mukaan. Harjoitus ja anaboliset steroidit kasvattavat lihaksia, kun taas liikkumattomuus ja monet sairaudet voivat saada ne nopeasti surkastumaan.
VANHAN teorian mukaan lihasten koon muutoksia myötäilevät muutokset lihassolujen tumien määrässä. Lihasolussa tumia on useita, ei ole vain yksi kuten muissa soluissa.Lopulta isossa lihassolussa tumia voi olla satoja.
Monitumaisuus johtuu lihaksen kasvutavasta. Kasvu tapahtuu siten, että lihassolun vieressä olevat satelliittisolut sulautuvat siihen. Samalla niiden tuma siirtyy lihassolulle. Lopulta isossa lihassolussa tumia voi olla satoja.
Tumat osallistuvat ratkaisevasti lihasten proteiinisynteesiin. Siinä tehdään aineksia, joiden avulla lihas pystyy tekemään työnsä eli supistumaan.
Yhtä mieltä tutkijat ovat siitä, että lihasten kantasolut tuottavat lisää tumia lihasten kasvaessa.
ERIMIELISYYTTÄ sen sijaan on siitä, mitä tapahtuu jo muodostuneille tumille lihasten pienentyessä. Vanha teoria väittää, että tumat vähenevät.
Teorialle on myös tutkimusnäyttöä. Eläinkokeissa on löydetty hajonneiden tumien jäänteitä, kun eläinten lihakset ovat surkastuneet.
Toiset havainnot sen sijaan viittaavat siihen, että tumien jäänteet kuuluvat itse asiassa toisille soluille, eivät lihassoluille. Lisäksi on tutkimuksia, joiden mukaan lihasten tumat eivät näytä hupenevan, vaikka lihakset pienenevät.Vaikka lihakset kutistuivat puoleen, tumien määrä pysyi ennallaan.
ERÄÄSSÄ kokeessa tutkijat onnistuivat värjäämään hiirten lihasten tumia. Siten kaikki tumat saattoi laskea yksitellen.
Ensin tutkijat kasvattivat hiirten lihaksia ja saivat huomata, että tumien määrä lihassyissä kasvoi.
Kun tutkijat seuraavaksi saivat hiirten lihakset surkastumaan, he laskivat uudelleen tumat samoissa lihasyissä. Vaikka lihakset kutistuivat puoleen, tumien määrä pysyi ennallaan.
MYÖS Schwartzin ryhmän omat havainnot kiitäjäperhosen lihaksista viittaavat tumien säilymiseen.Tumien säilyminen selittää lihasmuistin.
Tutkijat tarkastelivat tiettyä tupakkakiitäjän lihasta, jonka kukin solu on peräti viisi millimetriä pitkä ja yhden millimetrin paksuinen. Tämän lihaksen voimalla toukka ryömii eteenpäin ja aikuinen perhonen kuoriutuu esiin kotelostaan muodonmuutoksen lopuksi.
Aikuiseksi kehittymisen jälkeen tulee luonnostaan vaihe, jolloin lihas alkaa surkastua. Jo kolmessa päivässä se kutistuu jopa 40 prosenttia massastaan.
Schwartz ryhmineen laski lihaksen tumat sekä tumien määrästä kertovan dna:n määrän surkastumisen jälkeen. Tulos oli, että tumien määrä ei muutu. Ne jäävät eloon, vaikka lihas kutistuu ympärillä.
TUMIEN säilyminen selittää lihasmuistin. Ilmiöllä tarkoitetaan sitä, että lihas ikään kuin muistaa aiemman treenin ja tauon jälkeen lihaskunto palautuu nopeammin.
”On paljon helpompaa palauttaa tietty lihaskunnon taso uudestaan harjoittelemalla kuin alunperin hankkia se. Näin on, vaikka harjoittelussa olisi ollut pitkäkin tauko”, Schwartz selittää tiedotteessa.
JYVÄSKYLÄN yliopiston liikuntafysiologian emeritusprofessori Heikki Kainulaisen mukaan aiemminkin on arveltu, että lihasmuisti perustuisi tumien säilymiseen.
”Uudet tutkimukset todistavat paremmin sen asian, että lihassolun surkastuessa siinä olevien tumien määrä ei alene. Siksi sillä on kapasiteetti ryhtyä rakentamaa lihasta uudelleen”, Kainulainen kommentoi.
Norjalaiset tutkijat ovat Kainulaisen mukaan nähneet ilmiöstä viitteitä anabolisia steroideja käyttäneiltä urheilijoilla. Hormoneja käyttäneiden urheilijoiden lihassolut kasvoivat suuremmiksi ja heillä oli niissä enemmän tumia kuin verrokeilla, jotka eivät olleet käyttäneet dopingia.Nuoruudessa lihasten kasvua edistävät hormonit, ravitsemus ja vankka varanto kantasoluja.
”Doupanneiden lihakset palautuivat nopeasti suuriksi, kun treenaaminen aloitettiin uudelleen. Toisilla tällaista ei tapahtunut”, Kainulainen kertoo.
Tumien lisäys ja säilyminen selittää, miksi anabolisten steroidien dopinghyödyt jatkuvat pitkään senkin jälkeen, kun on lakannut käyttämästä niitä. Niinpä pysyvä kilpailukielto steroidien käyttäjille on perusteltu, koska hyödytkin ovat pysyviä.
TAVALLISILLE ihmisille Scwartzin sanoma on, että lihasten tumia kannattaa alkaa hankkia jo varhain.
”Nuoruudessa lihasten kasvua edistävät hormonit, ravitsemus ja vankka varanto kantasoluja. Se on ihanteellista aikaa tallentaa lihastumia, joita voi hyödyntää vanhemmalla iällä toimintakyvyn säilyttämiseksi”, Scwartz selittää.
Tutkimusten perusteella kerran muodostuneet tumat säilyvät pitkään.
”Jos tumien määrä lisääntyy, ne katoavat hyvin pitkän ajan kuluessa jos ylipäätään katoavat ”, Kainulainen sanoo.
