Kielitietoisuus
Kuvaamataidon tunneille suunniteltu kielitietoituuden kokonaisuus "Kielijuurilla"
Tunnin alussa lähdettiin tutustumaan erilaisiin kielen muotoihin. Oppilaille jaettiin alussa laput. Kussakin lapussa oli jokin kielen muoto: esimerkiksi matematiikan kieli, kehon kieli, viittomakieli, englannin kieli, voimistelun kieli, jalkapallon kieli jne. Halusin tuoda näkyväksi kielen eri muotoja ja sitä, että kieli ei välttämättä ole pelkkää puhuttua kieltä - kieli voi olla paljon muutakin ja tulla näkyväksi eri tavoin tilanteesta riippuen (inout Erasmus).
Oppilaat saivat itselleen lapun ja lähtivät lapun kanssa kiertelemään luokassa. Tarkoitus oli löytää itselleen pari/ryhmä. Vastaan tulevalta luokkatoverilta piti kysyä: "mitä kieltä käytät?". Vastata piti lapun osoittamalla tavalla, esimerkiksi matematiikan kielen kohdalla näyttämällä sormilla tai käsillä + ja -. Kullekin kielelle oli erilainen tapa kommunikoida. Kun oltiin pariuduttu/ryhmäydytty, tehtiin näillä kokoonpanoilla koontia tunnille tehdyistä ennakkotehtävistä. Oppilaat olivat ottaneet kotitehtävänä selvää sukunsa kielijuurista. Tarkoitus oli, että oppilaat haastattelevat vanhempiaan. Koonnin tukena oli Euroopan kartta sekä tabletit. Karttaan sai merkitä (jokaisella oppilaalla oma) maita, joissa on käynyt ja kieliä, joita osaa tai perheessä osataan tai kieliä, jotka ovat oppilaalle tuttuja. Karttaan sai kirjoittaa, sitä sai värittää ja siihen sai piirtää - toteutus oli vapaa. Tarkoitus oli hahmotella karttaan omia kielijuuria. Tehtävä tehtiin ryhmissä, joten tässäkin osuudessa oli mahdollisuus tutustua eri kieliin ja käydä niistä keskustelua.
Viimeinen osuus oli oman kielipotretin tekeminen. Oppilaat tekivät itsestään kuvan ja hahmottelivat siihen omaa kieli-identiteettiään. Potrettiin sai koota nimenomaan perheen kielitaustaa, harrastuksista tulevia kieliä jne. Esimerkiksi jos oppilaan harrastuksena oli jalkapallo, hän sai kuvittaa sen tuntuvaksi johonkin kehon osaansa.
Kokonaisuus kokonaisuudessaan aiheutti hämmennystä ja erityisesti kielipotretin tekeminen tuntui herättävän paljon kysymyksiä. Pyrin opetuksessani tuomaan näkyväksi sen, että potretin toteuttaminen oli nimenomaan sen toteuttajan käsissä - valmista muottia ei sen tekemiseen siis ollut. Toivoin, että jokaisen oppilaan potretista muotoutuisi yksilöllinen, kunkin tekijänsä näköinen, sillä kuten Minästä kiinni -oppimateriaalissa (2020) todetaan, on tärkeää, että oppilas saa itse määritellä oman identiteettinsä, jotta hän kykenee hahmottamaan itseään mahdollisimman syvästi sekä laajentamaan näkemystään myös laajemmin ympäristöönsä - siis hahmottamaan itsensä osana ympäristöä.
Kielitietoisuuden kokonaisuus tuntui tukevan hyvin koko opetusharjoittelun kantavaa teemaa - vuorovaikutuksen ja yhdessä toimimisen taitojen harjoittamista. Kokonaisuus sisälsi paljon ryhmässä toimimista, mutta siinä samalla myös tunne- ja identiteettityöskentelyä. Yhä moninaisempaan ympäristöön sopeutuminen vaatii itseensä, omiin ajatuksiin ja taustoihin tutustumista (Minästä kiinni -oppimateriaali 2020). Kokonaisuus mahdollisti oppilaan itsetuntemuksen kehittymisen. Vuorovaikutuksessa oppilaat pääsivät sanoittamaan havaintojaan ja ajatuksiaan, tuomaan identiteettiään osaksi ympäristöä.
Oppilaat tuntuivat nauttivan työskentelystä, kun saivat kiinni tehtävänannosta. Jotkut oppilaista olisivat toivoneet konkreettisempaa ohjeistusta; "tee näin" -tyyppisesti. Eräs oppilas kamppaili sen kanssa, että hän ei osaa tarpeeksi kieliä. Karttoihin moni oppilas hahmotteli kunkin maan lippuja - lipun he siis piirsivät kutakin maata edustavaksi ja värittivät lipun siihen kuuluvilla väreillä.
Language portraits: https://inouterasmus.wixsite.com/resources/language-portraits
Minästä kiinni ja kielestä koppi -materiaalipaketit: https://sites.utu.fi/minasta-ja-kielesta-kiinni/
Kielitietoisuus.pdf
Tunnin alussa lähdettiin tutustumaan erilaisiin kielen muotoihin. Oppilaille jaettiin alussa laput. Kussakin lapussa oli jokin kielen muoto: esimerkiksi matematiikan kieli, kehon kieli, viittomakieli, englannin kieli, voimistelun kieli, jalkapallon kieli jne. Halusin tuoda näkyväksi kielen eri muotoja ja sitä, että kieli ei välttämättä ole pelkkää puhuttua kieltä - kieli voi olla paljon muutakin ja tulla näkyväksi eri tavoin tilanteesta riippuen (inout Erasmus).
Oppilaat saivat itselleen lapun ja lähtivät lapun kanssa kiertelemään luokassa. Tarkoitus oli löytää itselleen pari/ryhmä. Vastaan tulevalta luokkatoverilta piti kysyä: "mitä kieltä käytät?". Vastata piti lapun osoittamalla tavalla, esimerkiksi matematiikan kielen kohdalla näyttämällä sormilla tai käsillä + ja -. Kullekin kielelle oli erilainen tapa kommunikoida. Kun oltiin pariuduttu/ryhmäydytty, tehtiin näillä kokoonpanoilla koontia tunnille tehdyistä ennakkotehtävistä. Oppilaat olivat ottaneet kotitehtävänä selvää sukunsa kielijuurista. Tarkoitus oli, että oppilaat haastattelevat vanhempiaan. Koonnin tukena oli Euroopan kartta sekä tabletit. Karttaan sai merkitä (jokaisella oppilaalla oma) maita, joissa on käynyt ja kieliä, joita osaa tai perheessä osataan tai kieliä, jotka ovat oppilaalle tuttuja. Karttaan sai kirjoittaa, sitä sai värittää ja siihen sai piirtää - toteutus oli vapaa. Tarkoitus oli hahmotella karttaan omia kielijuuria. Tehtävä tehtiin ryhmissä, joten tässäkin osuudessa oli mahdollisuus tutustua eri kieliin ja käydä niistä keskustelua.
Viimeinen osuus oli oman kielipotretin tekeminen. Oppilaat tekivät itsestään kuvan ja hahmottelivat siihen omaa kieli-identiteettiään. Potrettiin sai koota nimenomaan perheen kielitaustaa, harrastuksista tulevia kieliä jne. Esimerkiksi jos oppilaan harrastuksena oli jalkapallo, hän sai kuvittaa sen tuntuvaksi johonkin kehon osaansa.
Kokonaisuus kokonaisuudessaan aiheutti hämmennystä ja erityisesti kielipotretin tekeminen tuntui herättävän paljon kysymyksiä. Pyrin opetuksessani tuomaan näkyväksi sen, että potretin toteuttaminen oli nimenomaan sen toteuttajan käsissä - valmista muottia ei sen tekemiseen siis ollut. Toivoin, että jokaisen oppilaan potretista muotoutuisi yksilöllinen, kunkin tekijänsä näköinen, sillä kuten Minästä kiinni -oppimateriaalissa (2020) todetaan, on tärkeää, että oppilas saa itse määritellä oman identiteettinsä, jotta hän kykenee hahmottamaan itseään mahdollisimman syvästi sekä laajentamaan näkemystään myös laajemmin ympäristöönsä - siis hahmottamaan itsensä osana ympäristöä.
Kielitietoisuuden kokonaisuus tuntui tukevan hyvin koko opetusharjoittelun kantavaa teemaa - vuorovaikutuksen ja yhdessä toimimisen taitojen harjoittamista. Kokonaisuus sisälsi paljon ryhmässä toimimista, mutta siinä samalla myös tunne- ja identiteettityöskentelyä. Yhä moninaisempaan ympäristöön sopeutuminen vaatii itseensä, omiin ajatuksiin ja taustoihin tutustumista (Minästä kiinni -oppimateriaali 2020). Kokonaisuus mahdollisti oppilaan itsetuntemuksen kehittymisen. Vuorovaikutuksessa oppilaat pääsivät sanoittamaan havaintojaan ja ajatuksiaan, tuomaan identiteettiään osaksi ympäristöä.
Oppilaat tuntuivat nauttivan työskentelystä, kun saivat kiinni tehtävänannosta. Jotkut oppilaista olisivat toivoneet konkreettisempaa ohjeistusta; "tee näin" -tyyppisesti. Eräs oppilas kamppaili sen kanssa, että hän ei osaa tarpeeksi kieliä. Karttoihin moni oppilas hahmotteli kunkin maan lippuja - lipun he siis piirsivät kutakin maata edustavaksi ja värittivät lipun siihen kuuluvilla väreillä.
Language portraits: https://inouterasmus.wixsite.com/resources/language-portraits
Minästä kiinni ja kielestä koppi -materiaalipaketit: https://sites.utu.fi/minasta-ja-kielesta-kiinni/
Kielitietoisuus.pdf
Kommentit
Kirjaudu sisään lisätäksesi tähän kommentin