Oppilasmatka Reinbekin Saksan 25.4.-1.5.2026
Perjantai 1.5.2026
Tänään on seikkailumme viimeinen päivä. Meillä on myöhäinen lento, niinpä aamulla on vielä aikaa laukkujen pakkaamisen jälkeen perheen kanssa yhteiseen puuhasteluun. Isäntäperheet ovat olleet aivan mahtavia. He ovat huolehtineet oppilaistamme kuin omista lapsistaan. Oppilaat ova tämän Erasmus-viikon aikana saaneet paljon uusia upeita kokemuksia, ystäviä ja ennen kaikkea ymmärrystä siitä, että maasta huolimatta me kaikki olemme hyvin samankaltaisia. Henkinen kasvu kaiken tämän riemun ja kokemusten keskellä on se, joka säilyy niin meillä aikuisilla kuin lapsillakin. Olemme henkisesti puoli metriä pidempiä.
Tapaamme koululla klo 15. Silloin hyvästien ja kyyneleiden vuoro. Toivottavasti uudet ystävyyssuhteet jäävät elämään ja laajentavat entisestään.
Torstai 30.4. Vappuaatto
Vappuaaton aamu oli lämmin. Tänään olisi luvassa "Lauftag". Kaikki koulun oppilaat sekä suomalaiset ja espanjalaiset osallistuvat siihen. Tämä tapahtuma on hieman Unicef-kävelyn kaltainen. Tässä sponsorirahat menevät koko koulun yhteiseen toimintaan.
Pienet eka- ja tokaluokkalaiset aloittivat juoksun klo 8.30. Täällähän koulu alkaa kaikilla aina klo 8! Heillä oli tavoitteena juosta 60 minuuttia yhteenmenoon. Kävellä ei saanut ja juomahörppyäkin ottaessa piti hölkätä. Olimme yllättyneitä siitä, miten moni jaksoi juosta tunnin. Letkeä musiikki ja paikalla olevan yleisön kannustus innostivat hyviin suorituksiin.
Klo 10.30 oli sitten isompien oppilaiden vuoro. Oppilaat vaihtoivat juoksuun sopivat varusteet. Vesipullot laitettiin hallin puolivälissä olleelle penkille. Opettaja antoi ohjeet. Hän uhkaili diskaamisella, jos joku kävelisi. Ensin toki annettaisiin varoitus. Tavoitteena isoimmilla oli 90 minuutin juoksu. Kun oppilas lopetti juoksemisen, hän kävi kertomassa nimensä ja luokkansa. Jo 15 minuutin juoksusta olisi luvassa merkki. Päättäväisiä mielin myös meidän oppilaat lähtivät juoksemaan. Varoittelimme vielä liian kovasta vauhdista, jotta he jaksaisivat paremmin juosta.
Musiikki soimaan ja oppilaat alkoivat juosta. Muutamilla juoksijoilla kova alkuvauhtiin kostautui ja he putosivat jo ennen 15 minuuttia. Me ihailimme, sitä sinnikkäästi kaikki juoksivat salissa melko pientä ympyrää. Vasta puolen tunnin kohdalla ensimmäinen oppilaistamme luovutti. Reippaasti hän tuli kannustamaan muita. Juoksu jatkui ja juoksijoilla oli iloinen ilme ja päättäväisesti he jatkoivat juoksuaan. Me aikuiset pohdimme, että mahtaisiko tällainen onnistua meillä Myllylässä...
Juoksu jatkui ja jatkui. Todella moni oli päättänyt ottaa haasteen vastaan ja juoksi 90 minuuttia pysähtymättä. Meilläkin kolme urheaa juoksijaa taisteli ihan loppuun saakka. Olimme todella ylpeitä sisukkaista oppilaistamme. Kuinkahan moni meidän koulun oppilaista tai aikuisista pystyisi tuohon?
Juoksun jälkeen koulupäivä jatkui vielä tunnin verran. Sen jälkeen olisi vielä viimeisen kerran kouluruokailun vuoro. Listalla oli juustotäytteisiä perunakroketteja, kyssäkaalia ja kastiketta. Jälkkäriksi tällä kertaa oli hedelmiä.
Täälläkin juhlitaan vappua, joten perjantai olisi koulusta vapaata. Riehakkaina mielin oppilaat lähtivät viettämään pitkää viikonloppua. Meille tämä iltapäivä ja ilta olivat viimeiset ennen kotimatkapäivää.
Me aikuiset lähdimme tekemään tuliaisostoksia ennen yhteistä illallista koulun väen kanssa. Ja löytyihän niitä tuliaisia. Matkalaukku varmaan taas narisee liitoksistaan... Tämän lisäksi pääsimme myös testaamaan spagettijäätelöä. Emme tienneetkään niitä olevan niin monenlaisia.
Kokoonnuimme opettajien kesken illalliselle paikalliseen pizzeriaan. Vaikka ulkona oli vielä lämmin, päätimme syödä sisällä. Ruoka oli herkullista. Pizzat, pastat ja pihvit upposivat nälkäisiin vatsoihin monikielisen puheensorinan säestyksellä. Rehtori kävi pikaisesti toivottamassa meille hyvää kotimatkaa. Kutsuimme hänet vierailulle Suomeen. Telse-rehtori kinnostuikin aiheesta. Ehkäpä ensi lukuvuonna hän pääsee käymään Myllylässä.
Illan huipentumana oli tanssien toukokuuhun -tapahtuma. Suuri joukko aikuisia oli kokoontunut toiseen pizzeriaan, joka oli muutettu diskoksi. Kovin ihmeellisiä tanssikuvioita ei siinä tungoksessa tarvinnut esittää. Sitkeästi tanssimme ja lauloimme itsemme toukokuun puolelle. Sitten oli jo aika palata hotellille nukkumaan ja varustautumaan kotimatkapäivään.
Hyvää vappua!
Keskiviikko 29.4.202
Tänään oli metsäretkipäivän vuoro. Tapasimme aamulla koululla. Kaikki olivat nukkuneet ja syöneet hyvin. Lähdimme parijonossa marssimaan kohti asemaa. Olimme menossa Aumühlen metsään. Junamatka ei kauaa kestänyt ja hyppäsimme päätepysäkillä pois. Kävelimme lyhyen matkan luonnonpuistossa ja ihastelimme keväistä luontoa. Kävimme läpi säännöt, miten metsässä tuli toimia.
Innokkaimmat rakentajat keräsivät rakennusmateriaalia jo matkalla. Ryhmämme suosituin jäsen oli varmasti Anja-open 12 viikkoa vanha Lumi-koira. Kaikki paijailivat ja ihastelivat häntä.
Perillä leikittiin piilosta, rakennettiin majoja ja treenattiin mäkijuoksua huomista juoksupäivää ajatellen. Eväitäkin syötiin vähän joka välissä.
Aika kului nopeasti ja lähdimme toista reittiä pitkin kohti Aumühlen asemaa. Oppilaita alkoi jo kävely väsyttää. Onneksi Reinbekin asemalta pääsimme bussilla koululle. Siellä meillä oli aikaa leikkiä pihalla ennen ruokailua. Tänään olikin ruuaksi chili con carnea ja jälkkärinä oli tarjollla suklaavanukasta. Katselimme, kuinka saksalaisoppilaat toimivat ruokalan väen apuna niin pöytien siivoamisessa kuin lautasten putsaamisesta. Hienosti hoituvat hommat kaikilta. Ruuan jälkeen osa oppilaista lähti kotiin ja osa jäi vielä koululle.
Me aikuiset lähdimme Ilka-open kyydillä kohti hansakaupunki Lyypekkiä, joka on 60 kilometrin päässä Reinbekista. Ensin ihailimme suurta Pyhän Marian kirkkoa, jonka rakentaminen aloitettiin 1265.
Kirkolta kävelimme kuuluisaan Niederecker -kahvilaan, jonka ensimmäisessä kerroksessa oli runsaat valikoimat erilaisia marsipaani- ja suklaaherkkuja.
Toisessa kerroksessa oli kahvila, jossa myytiin monenlaisia leivoksia. Maistelimme erilaisia leivoksia, osassa hyvin korkea marsipaanipitoisuus.
Marsinaapikahvilasta lähdimme kävelemään Lyypekin tunnusmerkille, Holstentorille ottamaan valokuvia.
Kävelimme kaupungilla jokimaisemaa sekä vanhan hansakaupungin siluettia ihaillen.
Lopuksi päädyimme illalliselle kalaravintolaan, jossa ennakkoluulottomasti valitsimme annokset lapskoussia lyypekkiläiseen tapaan. Lapskoussi perinteinen saksalainen merimiesruoka, joka Suomessa tunnetaan myös Raumalla. Saksalaisessa versiossa on mukana muussattua perunaa, punajuurta sekä naudanlihaa, lisäksi siihen kuului suolakurkkua, paistettua kananmunaa seköä raakaa silliä, joka tosin meiltä jäi syömättä. Voimme kuitemkin todeta, että lapskoussilla saa mahansa täyteen kuten millä tahansa muullakin ruualla.
Kello oli jo niin paljon, että oli aika palata takaisin Reinbekiin valmistautumaan huomiseen juoksupäivään.
Aliyahin päivä:
Tiistai 28.4.2026
Aurinkoinen päivä valkeni. Tapasimme koululla vähän ennen kahdeksaa. Jännittävä päivä oli edessä. Olimme lähdössä Hampuriin näkemään ja kokemaan kaikenlaista. 
Matka Reinbekin asemalle taittui jalan ja saimme samalla raitista ilmaa. Kun pääsimme asemalle, kuulimme junan olevan myöhässä. Se ei haitannut matkan tunnelmaa.
Monella taisi olla aamiainen jäänyt väliin, sillä jo ensimmäisten kilometrien aikana eväsrasiat aukenivat.
Vaihdoimme junasta metroon matkalle St. Paulin Bunkkeriin. Se on vanha natsien rakennuttama ilmatorjuntarakennus. Kiipesimme auringon porottaessa kaikki 614 askelta (Iisa laski) kohti korkeuksia.
Nykyään tässä rakennnuksessa on myös hotelli. Betonirakennuksen seinämille oli istutettu kasveja. Tavoitteena on, että jonain päivänä se on vihreä bunkkeri, joka on merkkinä uudesta elämästä ja paremmasta tulevaisuudesta.
Kipin kapin rappuset alas ja kohti St. Paulin stadionia. Ennen stadionille menoa kaikki oppilaat halusivat käydä fanikaupassa ja tehdä ostoksia.
Shoppailun lisäksi oli aikaa syödä eväitä. Pian tulivatkin oppaamme paikalle. Meidät kahteen ryhmään: suomalaiset isäntineen sekä espanjalaiset isäntineen. Meidän ryhmämme sai oppaakseen Ilka-open pojan. Hän vei meidät ensin ylös katsomoon. Taas kiivettiin rappusia. Katsomossa pohdittiin, mitä kaikkea kentältä puuttui ottelupäivään verrattuna. Kivasti oppilaatkin innostuvat vastailemaan. Löysimme monta puuttuvaa asiaa.
Sieltä siirryimme kentän tasolle. Pääsimme istumaan liigajoukkueen vaihtopenkille. Siellä meidän piti arvata, mitä liigaan kelpaava nurmikko maksaa. Vastauksemme vaihtelivat 100000 - 5 miljoonan välillä. Oikea vastaus oli 800 000€. Tämän vuoksi meillä ei ollut mitään asiaa nurmikolle! Tämä ei meitä haitannut, sillä pääsimme moneen mielenkiintoiseen paikkaa. Tämän jälkeen oppilaat pääsivät purkamaan energiaa pienen juoksukisan muodossa.
Kiipesimme vielä ylemmäs tutustumaan aitiopaikkoihin. Meidän piti hiirenhiljaa, jottei "puuma" häiriintyisi. Kaikki olivat täysin hiljaa, kun oppaamme avasi oven. Ja kyllä! Siellä oli puuma. Onneksi ei kuitenkaan elävä, vaan melkoinen taideteos. Olimme tulleet urheilujätti Puman aitioon. Sieltä oli melkoiset näkymät.
Siirryimme sieltä joukkueen pukuhuoneeseen. Jokainen sai valita itselleen suosikkipelaaja paikan. Christian vaihtoi päälleen uuden kaupasta ostamansa fanipaidankin. Kuvia napsittiin melkoisesti.
Siirryimme salaiseen käytävään, jota pitkin joukkueet tulevat kentälle. Vastustajat joutuvat kulkemaan punaisten valojen loisteessa kotijoukkueen fanien tömistäessä kentälle. Omalle joukkueelle tunnelma oli toisenlainen. Kuvittelimme, miltä tuntui, kun yli 29000 fania hyppi, laulaa ja huutaa kotijoukkueen nimeä. Pelipäivinä katsomot ovat täpötäynnä ja lippuja on mahdoton saada mistään.
Kierroksen jälkeen luovutimme vierailulätkät. Oli aika lähteä kävelylle kohti Luigin pizzeria. Matkaa kertyi jonkin verran, ja liikennevalot venyttivät jonoamme melko pitkäksi. Onneksi suuntavaistomme ei pettänyt. Löysimme pizzerian läheltä suomalaisten merimieskirkkoa. Pizzeriaan oli tilattu monia erilaisia pizzoja, joita pääsimme maistelemaan. Ja kyllähän ne maistuivatkin.
Vatsat täynnä lähdimme kävelemään kohti Lego Discovery Centeriä. Kuljimme Elbe-joen vartta kohti vanhaa satamakaupunkia. Puolen tunnin kävelyn jälkeen olimme vihdoin perillä. Rannekkeet käteen ja yläkertaan hissillä. Reput ja takit jätettiin lukolliseen vaunuun. Lego-maailma odotti meitä malttamattomia matkalaisia. Jokainen sai tehdä itselleen oma Lego-hahmon kotiin vietäväksi. Oli sitä riemua, kun saivat rakennella kaikenlaisia Lego-härveleitä, pyöriä karusellissa tai juosta hippaa "Lego-poliisiasemalla".
Kaikilla oli myös mahdollisuus mennä 4D- elokuviin. Se elämys kaikkine vesiefekteineen.
Ihailimme Legoista rakennettua Hampurin pienoismallia.
Aika kului kuin siivillä, ja meidän piti kerätä kimpsut ja kampsut matkaan. Miten sattuikin, että poistuminen tapahtuikin kaupan kautta. Taas oli tilaisuus vähän tuhlata. Tuliaisia ostettiin pikkusisaruksille.
Kun kaikki olivat saaneet ostoksensa tehtyä, menimme metroasemalle. Hetken odoteltuamme juna jo tulikin. Hyppäsimme siihen ja ajoimme muutaman asemavälin. Jouduimme vielä vaihtamaan lähes täyteen paikallisjunaan. Moni joutui seisomaan osan matkasta. Sekään ei haitannut. Väsymys alkoi painaa, ja joku jopa nukahtikin junamatkalla. Reinbekin asemalla hypättiin pois kyydistä. Isäntäperheet olivat tulleet asemalle vastaan. He ottivat väsyneet, mutta onnelliset matkalaiset huomaansa. Päivän saldona oli monia uusia kokemuksia, yli tuhat rappusta, askelia yli 20000, lähes 14 käveltyä kilometriä sekä iloisia ilmeitä. Mahtava päivä oli. Luulemme, että tänään uni tulee kaikille ajoissa.
Huomenna on luvassa yhteinen metsäretkipäivä.
Danieliuksen päiväkirja:
Joelin päiväkirja:
Maanantai 27.4.2026
Ensimmäinen kouluaamu oli edessä. Oppilaat olivat jännittyneinä meitä vastassa. Odottelimme ruokasalissa, kun koko koulu asettui liikuntasaliin. Kohta olisi meidän vuoro. Kuin kunniavieraat konsanaan astelimme oppilasjoukon keskeltä salin etuosaan kaikkien ihmeteltäväksi.😉
Rehtori piti meille tervetuliaispuheen suomeksi ja espanjaksi. Wau! Ehkä Sirpa-rehtori ensi kerralla myös...
Olimme iloisesti yllättyneitä. Meille laulettiin koulun oma laulu Mühlenredder Kinder, joka reippaasti kuului salissa.
Rehtori laulatti meitä kaikkia yhdessä ja erikseen. Sitten olikin meidän vuoro. Vähän taisi kaikkia jännittää. Turhaa oli jännitys, sillä upeasti kaikki esittelivät itsensä saksaksi. Lauloimme Susse-open säestyksellä Suomi 100 -laulun. Kauniisti oppilaat sen Sussen kanssa lauloivat.
Espanjalaiset lauloivat ja tanssivat oman Erasmus-laulunsa, joka oli meille tullut tutuksi tammikuun vierailulla. Sen tarttuva kertosäe jäi kaikumaan korviimme. Lopuksi saksalaiset lauloivat Europa kinderland -laulun, johon olemme tehneet myös suomalaiset sanat. Pitääpä etsiä se Myllylässä. Ja muutama valokuvakin tuli otettua.
Oppilaamme olivat sitä mieltä, että ihan tarpeeksi olivat viettäneet meidän kanssamme aikaa. He lähtivät siitä tunnille. Anja-ope kierrätti vieraita, paitsi Maarit lähetettiin töihin pitämään kakkosille matematiikkaa.
Monenlaista aihetta oli tunneilla: musiikkia, kuvataidetta, matematiikkaa, saksaa sekä ylliä liikuntaa unohtamatta. Susse-ope kävi tutustumassa musiikin opetukseen. Aiheena oli mm. Pekka ja susi -teos.
Lounaaksi oli tarjolla perunakeittoa, jossa oli nakin paloja. Me ehkä olisimme kutsuneet sitä nakkikeitoksi. Ruoka maistui hyvin kaikille. Jälkiruokaakin oli tarjolla. Nam nam.
Ruokailun jälkeen osa lähti kotiin ja osa jäi iltapäiväkouluun. Meillä opeilla oli rehtorin kanssa tutustuminen maaseudun rauhaan. Kiireisen ja ehkä hieman äänekkään päivän jälkeen se oli hyvä idea.
Huomenna meillä on yhteinen retkipäivä Hampuriin. Siellä riittää seikkailtavaa koko päiväksi.
Bis Morgen!
Christianin päivä
Iisan päivä
Susse: Iltapäivällä meille opettajille oli järjestetty ohjelmaa koulun rehtorin ja opettajien kanssa. Ajoimme ensin autolla Vierlanden maaseudulle, jossa ihastelimme suomalaisten sinne tuomaa hiekkaa retkeilyalueella.
Sen jälkeen ajoimme Neuengammen historialliselle alueelle, jossa toisen maailmansodan aikana oli natsien työleiri sekä myöhemmin vankila. Myöhäisen saapumisajankohdan vuoksi emme menneet tutustumaan museoon, mutta kiersimme alueella ja keskustelimme historiasta ja myös nykypäivän ilmiöistä.
Työleiriltä siirryimme lähialueen persoonalliseen kirkkoon Rieckwegin alueelle. Siellä oli juuri meneillään jonkun pasuunatunti, joten pääsimme kuulemaan elävää musiikkia.
Tämän jälkeen suuntasimme Müllenredderin koulun erään opettajan, Benten, kotiin maaseudulle juomaan kahvia ja tutustumaan kasvihuonekasvien viljelyyn. Benten perhe ja appivanhemmat ottivat meidät lämpimästi vastaan, ja saimme monenlaisia herkkuja syödäksemme. Tutustuttuamme kasvihuoneisiin, oli aika kiittää isäntäväkeä ja kääntää auton nokka kohti kaupunkia.
Matkalla poikkesimme vielä ihastelemaan ulkoilmamuseon tuulimyllyä sekä pysähdyimme pienen kylän rakennuksen edessä.
Talo oli rakennettu 1564, ja sitä oli useaan kertaan laajennettu ja korjattu. Talossa asui noin 80-vuotias mies, joka esitteli meille vaikuttavan näköistä ja kokoista asuinsijaansa. Kuuntelimme hänen tarinaansa talon vaiheista ja kiitimme ainutlaatuisesta mahdollisuudesta tutustua niin vanhaan rakennukseen. Tämän jälkeen Telse-rehtori toi meidät takaisin kaupunkiin. Iltapäivä monine etappeineen oli mielenkiintoinen.