Riistaeläimistä saadut taljat ja turkikset olivat todennäköisesti kaikkein ensimmäisten suomalaisten vaatetusta, mutta lammas on ollut Suomessa yleinen kotieläin jo pronssikaudella (jopa 3700 vuotta sitten). Lampaasta saatu villa antoi mahdollisuuden valmistaa joustavampia koukuttuja, kudottuja tai neulottuja vaatteita kuin vuodista tehdyt tai turkikset. Villalla on ainutlaatuinen kyky lämmittää kylmässä vaikka se olisi kostunutkin. Se myös hylkii likaa, eikä sitä tarvitse pestä jos sen aina tuulettaa käytön jälkeen. Se on myös ainoa tekstiilikuitu jonka saa huopumaan.
Sanna Vatanen ja Sami Repo kertovat kirjassa Bää! (Moreeni 2017), että suomalaiset kolme lammasrotua polveutuvat pohjoismaisesta lyhythäntäisestä lammasrodusta ja ovat kehittyneet Suomessa aivan omanlaisiksi roduiksi, joiden villakin on omanlaista. Esimerkiksi suomenlampaan villa on erinomaista huovuttamiseen, kainuunharmaan villa kuohkeaa ja erityisen pehmeää, mutta ahvenanmaanlampaan villa onkin aivan erilaista. Sen päällisvillan kuidut ovat tavallista pitempiä ja karkeampia, joten siitä tehdyillä vaatteilla on hyvä säänkesto tuulta, kylmyyttä ja kosteutta vastaan - eli ei ihme, että aikoinaan Ahvenanmaan karuilla kalliorannoilla sinnitelleet kalastajat tarvitsivat lampaitaan!