PROpe

Itsensä haastaminen opiskelijana ja tulevana asiantuntijana + kansainvälisyys

Itsensä haastaminen opiskelijana ja tulevana asiantuntijana

Viidennen vuoden luokanopettajaopiskelijana olen pohtinut runsaasti omaa tulevaisuuttani ja opettajuuden merkitystä itselleni. Vaikka koen pitäväni opetustyöstä ja koen olevani kehittynyt ammatillisesti verrattuna siitä mistä liikkeelle on lähdetty, en vielä tiedä, onko opettajuus kutsumukseni. Tulevaisuuden suunta on vielä jokseenkin avoin, mutta tiedostan, että asiantuntijana haluan tarttua kasvatuksen ja opetuksen kehittämiseen erityisesti yksilön ja ryhmän oppimisprosessien tukemisen näkökulmasta. Tämä edellyttää luonnollisesti ahkeraa opiskelua ja asioista kiinnostumista maisteriopintojen aikana.

Jotta voisin valmentautua tulevaan asiantuntijuuteeni, minun on vahvistettava pedagogista ajatteluani ja sovellettava teoriatietoa monipuolisesti opetustilanteisiin. Haluan kehittää taitojani erilaisten oppijoiden tukemisessa ja oppimismotivaation vahvistamisessa. Opettajuus vaatii kykyä kohdata monenlaisia oppijoita, ja siksi minun tulisi löytää lisää työkaluja, jotta osaisin löytää oikeat tavat toimia jokaisessa tilanteessa. Maisteriopinnoissa voisin syventyä muun muassa eriyttämiseen ja yleiseen ryhmän dynamiikan hallintaan.

Omissa opiskelutaidoissani on vielä kehittämistä, erityisesti ajanhallinnassa ja tavoitteellisessa opiskelussa. Vaikka olen oppinut työskentelemään tehokkaammin, joskus huomaan lykkääväni vaativia tehtäviä ja vetkuttavani niitä mahdollisimman pitkälle. Lisäksi ryhmän oppimisen tukemisessa voisin olla aktiivisempi, esimerkiksi osallistumalla ryhmäni keskusteluihin ja yhteistyöhön sekä huomioimalla erilaiset roolit yhteisessä työskentelyssä. Yhteistyötaitoni ovat vahvistuneet, mutta edelleen voisin ottaa toisten ajatukset huomioon hieman paremmin.

Nyt, kun tunnen opintojeni rakenteen ja olen kehittänyt opiskelutapojani, minun olisi syytä skarpata erityisesti itseohjautuvuudessa ja kriittisessä ajattelussa. Opettajan rooliin liittyy jatkuva kehittyminen ja uuden oppiminen, joten itsereflektioon ja palautteen vastaanottamiseen panostaminen on tärkeää. Myös ammatillisten verkostojen luominen ja yhteisöihin osallistuminen voisivat auttaa hahmottamaan tulevaisuuden mahdollisuuksia ja suuntaamaan omaa asiantuntijuuttani oikeaan suuntaan.

Vaikka epävarmuus tulevaisuudesta on ajoittain haastavaa, se on myös mahdollisuus kasvaa ja oivaltaa uusia näkökulmia. Keskittymällä oman osaamiseni kehittämiseen ja kokeilemalla erilaisia toimintamalleja voin vahvistaa ammatti identiteettiäni ja löytää oman paikkani opetus- tai kasvatusalan asiantuntijana.











Kotikansainvälistyminen osana luokanopettajaopintojen maisterivaihetta

Kotikansainvälistyminen kiinnostaa minua erityisesti, sillä se tarjoaa mielekkään ja saavutettavan tavan kehittää kansainvälisyystaitojani ilman, että tarvitsisi lähteä vaihtoon. Olen saanut tähän ikään reissata ympäriinsä jo aivan tarpeeksi, joten Suomi tuntuu enemmän kuin hyvältä paikalta toimia. Koen, että monikulttuurinen osaaminen ja kielitietoinen pedagogiikka ovat tulevaisuuden opettajalle arvokkaita taitoja, ja haluan kehittää niitä jo mahdollisten maisteriopintojeni aikana.

 Voisin hyödyntää kotikansainvälistymisen mahdollisuuksia monin tavoin. Ensinnäkin, voisin suorittaa osan opinnoistani vieraalla kielellä, sillä tämä tukisi kielitaitoani ja antaisi minulle varmuutta toimia monikielisessä opetusympäristössä. Lisäksi kansainvälisten opiskelijoiden tutorointi kuulostaisi mielenkiintoiselta tavalta oppia erilaisista kulttuureista ja vahvistaa viestintätaitojani.

Myös etäopiskelu ulkomaille voisi kiinnostaa minua, sillä täten voisin kehittää kielellistä taitojani muiden ei suomenkielisten opiskelijoiden avulla/kanssa. Haluaisin perehtyä tarkemmin siihen, miten eri maissa lähestytään opetusta ja monikulttuurisuutta, jotta voisin hyödyntää tätä tietoa omassa opettajuudessani. Lisäksi haluaisin mahdollisesti osallistua kansainvälisten järjestöjen toimintaan, sillä se voisi tarjota arvokkaita kokemuksia ja verkostoja tulevaisuutta varten.

Oma kielitaitoni on mielestäni hyvällä tasolla, sillä olen viettänyt monta vuotta ulkomailla altistaen itseni eri kielille. Puhun sujuvasti englantia sekä viroa. Koen, olevani varma puhuessani enkä koe minkäänlaista jännitystä/epävarmuutta puhuessani. Olen tottunut olemaan keskustelu tilanteissa sekä natiivien että ei natiivien englantia puhuvien ihmisten kanssa. Suurimmat kehittämisen kohteet kielitaidoissani ovat opettajuuteen liittyvien ammatillisten sanojen/termien kohdalla. Koen, että maisteri opintojen ohella myös tämä osa-alue pääsee kehittymään monipuolisesti.

Kotikansainvälistyminen voisi olla minulle mielekäs tapa kehittää itseäni tulevana opettajana. Se tarjoaa mahdollisuuden hankkia monikulttuurista kokemusta ja kansainvälistä osaamista osana arkea, mikä vahvistaa valmiuksiani toimia monimuotoisessa koulumaailmassa.

Oman opettajuuden pohdinta (musiikki)

Kurssi kokonaisuudessaan on ollut minulle varsin silmiä avaava kokemus. Tämä johtuen omista aikaisemmista kokemuksista musiikin parista koulussa. Suurryhmä opetuksen päätyttyä voisin sanoa, että aikaisempi negatiivinen ja kielteinen suhtautuminen musiikkiin ja musiikin opetukseen on kääntynyt mielessäni positiivisen puolelle. Kurssin jälkeen olen oppinut ymmärtämään musiikin opetuksen merkityksen ja perimmäiset syyt sille miksi sillä on vahva paikka suomalaisessa perusopetuksessa. 
Tässä kohtaan rehellisesti sanottuna voin sanoa, että en missään määrin koe olevani kykeneväinen opettamaan musiikkia ala-asteella, mutta koen ymmärtäväni suhteellisen hyvin sen mistä osista ja sisällöistä peruskoulun musiikin opetuksen tulee rakentua. Uskon, että keväällä suoritettuani kurssin soitto-osion olen huomattavasti varmempi ja kykeneväisempi opettamaan itse musiikkia. Kurssin kautta olen oppinut ymmäträmään sen kuinka monipuolista musiikin opetus ja oppiminen koulussa voi olla. Kurssin aikana käytyjen eri soittimien sekä erilaisten laulujen ja leikkienn kautta musiikin opetuksesta on mahdollista rakentaa oppilaille erittäin kiinnostavaa ja mukaansa tempaavaa opetusta sekä oppimista. Omien kokemuksieni perusteella siitä, että peruskoulun musiikin opetus on lähinnä vain laulamista opettajan säestyksellä koen kurssin jäljiltä oppineeni paljon musiikin monimuotoisuudesta.
Yksittäisenä demona parhaiten jäi mieleeni tunnit joilla soitimme bongo-rumpuja sekä boom wackerseja. Nämä demot olivat sellaisia, joiden jälkeen kotimatkalla havahduin siihen, että minulla oli ollut kivaa tunnilla jolla musisoitiin. Tämä oli itselleni täysin uusi ja odottamaton tunne/kokemus. Tulevana opettajana haluan kyetä siihen, että pystyisin innostamaan oppilaita musiikista, mutta eritoten luomaan itseni kaltaisille oppilaille, joilla ei ole musiikillista kiinnostumista taikka historiaa, onnistumisen ja innostumisen tunteita. Bongo-rumpu demon jälkeen ymmärsin sen, kuinka luontevasti jonkin soittimen kautta voidaan avata/opettaa oppilaille eri kulttuureja sekä historiaa. Näin ollen saa myös täytettyä OPS:in asettamia tavoitteita kulttuurillisesta ymmärryksesta ja monilukutaidosta. (OPS, 2014) Yleisesti kaikkien demojen jälkeen olen ymmärtänyt kuinka helppoa musiikin opetuksessa on eriyttää opetusta niin, että jokainen oppilas voi haastaa itseään omien kykyjensä mukaan. Täten uskon, että musiikkia opettamalla on mahdollista innostaa oppilaita kokeilemaan/oppimaan ennakkoluulottomasti uusia taitoja. 
Eräs kurssin aikana omia silmiäni avannut kokemus oli, kun kävin Mankolan koululla seuraamassa musiikin tuntia, jossa laulettiin opettajan johdolla. Tässä minun silmäni avannut seikka oli se, että opettaja ei selvästikkään ollut äärettömän hyvä laulaja, mutta silti johdatti luokan laulua hienosti samalla pianolla säestäen. Minulla tuli tämän nähtyäni sellainen olo, että ehkä minäkin kykenen jonain päivänä myös tuohon. Ymmärsin siis, että minun ei tarvitse olla musiikillisesti lahjakas taikka edes äärettömän taitava, jotta kykenen opettamaan oppilaille mielekkäästi ja innostavasti musiikkia.
Kurssin aikana ryhmässä suunniteltu vuosisuunnitelma laajensi runsaasti ymmärrystäni siitä, millaisia kokonaisuuksia sekä tavoitteita opetuksen kullakin vuosiluokalla tulisi sisältää. Suunnitelman teossa parasta omasta mielestäni oli se, että sitä tehdessä joutui väkisin perehtymään OPS:in sisältöön. Tämä luonnollisesti lisäsi runsaasti yleistä osaamistani sekä tietotaitoa musiikin oopetukseen liittyen. 

Itsearvionti:
Koen oman työskentelyn kurssin aikana vastanneen arvosanan kolme kriteereitä sekä vaatimuksia. Olen pyrkinyt oppimaan kurssin aikana mahdollisimman paljon sekä oppimaan soveltamaan oppimiani asioita ja sisältöjä.

Kulttuurielämystehtävä

Valitsin kulttuurielämystehtävän kohteeksi uskonnollisuuden näkyvyyden Puolan katukuvassa. Kyseisen, ehkä hieman erikoisenkin kohteen valitsin siksi, että juuri Puolassa vierailtuani silmiini suorastaan pisti se kuinka selvästi uskonto on läsnä kaikkialla. Puola on hyvin uskonnollinen maa ja katollinen usko liitetäänkin Puolassa vahvasti yhteen isänmaallisuuden ja kansallisaatteen kanssa.
Puolassa on nähtävillä runsaasti ristejä eritoten tienvarsilla sekä erillaisissa kohteissa keskellä luontoa. Teiden varsilla ristit ovat tuomassa onnea tiellä liikkujille sekä kunnioittamassa niiden ihmisten muistoa, jotka ovat liikenteessä menehtyneet. Luontoon on pystytetty ristejä siitä syystä, että puolalaiset tekevät runsaasti erimittaisia ja erityylisiä pyhiinvaellusretkiä. Suurimmassa osassa ristejä oli lisäksi myös kuvia Neitsyt Mariasta, joka on puolalaisten keskuudessa suuressa suosiossa. Lisäksi huomasin useassa eri kaupungissa sekä kylässä olevan suuria ulkolavoja, joissa pidetään sunnuntaisin julkisia jumalanpalveluksia. 
Tämän lisäksi panin merkille myös sen, kuinka lähes kaikki puolalaiset kilpailutoverini tekivät jonkinsortin rukouksen sekä ristinmerkin ennen kilpailuiden alkua. Muutamalla puolalaisella pyöräilijällä roikkui pieni puinen risti satulan alla tuomassa onnea kilpailuun.
Päällimmäisenä itselleni jäi mieleen tunteena ihmetys siitä kuinka koko yhteiskunta Puolassa tuntuu pitävän uskontoa tärkeässä asemassa. Suomessa uskonto ei kuitenkaan juurikaan näy katukuvassa, jos ei ota huomioon kirkkorakennuksia. Lisäksi minua ihmetytti suuresti se kuinka noin 20-30-vuotiaat pyöräilijät tekivät rukouksensa ennen kilpailua. Jotenkin omassa mielessäni olen mieltänyt uskomisen ja uskontoon liittyvien asioiden tekemisen vanhempien ihmisten jutuksi. Aluksi, kun aloin ajattelemaan teiden varsilla olevie ristejä luulin että jokaisen ristin kohdalla olisi kuollut joku ihminen mutta omaa hämmennystä selventääkseni sain kuitenkin tiedon eräältä puolalaiselta pyöräilijältä ettei näin kuitenkaan ole. 
Tämä pieni tutkimusmatkani Puolaan opetti minut ymmärtämään, kuinka tärkeä asia uskonto voi joillekkin olla. Itse en ole koskaan pitänyt uskontoa kovinkaan tärkeänä asiana itselleni, joten tärkeänä antina tästä sain sen että kykenen ymmärtämään jatkossa kuinka paljon se joillekkin ihmisille/kansakunnille merkitsee. Mielestäni on erittäin hienoa että kansakunnalla voi olla jokin niin vahvasti yhteensitova asia, kuten tässä tapauksessa uskonto puolalaiselle on.

Minä viestijänä/vuorovaikuttajana

Mielestäni olen viestijänä/vuorovaikuttajana suhteellisen taitava. Koen, että en jää koskaan sanattomaksi missään tilanteessa ja pystyn paineen alaisenakin muodostamaan suhteellisen asiallista ja järkeensä käyvää tekstiä. Tykkään erittäin paljon keskustella ihmisten kanssa erillaisista asioista. Itselleni mielekkäimpiä keskustelun aiheita ovat urheilu ja autot. Suurimpana kehityskohteena itselläni pidän sanavarastoni kasvattamista. Koen, että olisi tärkeää osata käyttää erillaisia synonyymejä keskutellessaan ihmisten kanssa, koska synonyymejä käyttämällä mielestäni saa lisää syvyyttä keskusteluihin. Lisäksi voisin olla hieman vähemmän suoraviivainen viestijessäni, sillä yleisesti esitän asiani melko suoraan ja siitä voi jäädä joillekkin ihmisille tylykuva minusta.
Osaamistani kielistä käytän luonnollisesti eniten suomen kieltä, mutta koska ajan pyörällä Virolaisessa joukkueessa joudun kommunikoimaan runsaasti käyttäen englannin kieltä. Viimeisen vuoden aikana olen viettänyt 35 viikkoa ulkomailla yhdessä ulkomaalaisten joukkuekavereideni kanssa, joten koen olevani melko hyvä kommunikoimaan myöskin englannin kielellä. Lisäksi olen oppinut myös käyttämään viron kieltä keskustellessani virolaisten kanssa mutta tällöin sanavarastoni on huomattavasti suppeampi, kuin suomea tai englantia puhuessani. Olen huomannut myös, että runsaan ulkomailla vietetyn ajan takia myös omat vuorovaikutustaidot ovat kehittyneet. Koen, että olen vuorovaikuttajana nykyisin huomattavasti itsevarmempi, koska olen useamman vuoden ajan joutunut kommunikoimaan lähes päivittäis eri kulttureista sekä maista tulevien ihmisten kanssa. 
Itselleni mieleenpainuvin vuorovaikutus/viestintä tilanne on ehdottomati ollut oma ylioppilaanpuhe, jonka sain kunniakseni pitää. Erikoislaatuisen puheestani teki se, että normaalin käytännön mukaan yleisesti puheen saa pitää parhaimmat arvosanat kirjoittanut ylioppilas mutta minun tapauksessani näin ei ollut. Kirjoitin varmastikkin heikoimmat arvosanat kaikista tuona keväänä ylioppilaaksi kirjottaneista oppilaista lukiossanii, mutta koulun äidinkielenopettajat olivat sen verran vaikuttuneita puhelahjoistani, että antoivat minulle kunnian pitää puheen. Ennen puhettani päätin, etten halua kirjoittaa puhetta valmiiksi paperille ja lukea puhettani suoraan paperilta. Valmistauduin puheeseen soittamalla Juha Miedolle ja kysymällä tältä ohjeita elämään vasta valmistuneille ylioppilaille. Mietaalta saatujen neuvojen pohjalta koostin kevyen ajatuksen päähäni siitä mitä haluaisin sanoa ja lopulta menin ja pidin puheeni ilman sen suurempia valmisteluja. Ainoana tavoitteena minulla oli ennen puhetta, että saisin kaikkien oppilaiden äidit itkemään ja siinä onnistuinkin joten omasta mielestäni onnistuin puheessani hyvin. 
Jos mietin omaa vuorovaikutus käyttäytymistä olen huomannut, että puhun eritavoin riippuen siitä kuka/ketkä ovat kohteena/keskustelukumppanina. Omien vanhempien sekä muiden itseäni vanhempien ihmisten seurassa puhun huomattavasti asiallisemmin ja arvokkaammin, kun taas esimerkiksi kaveriporukassa tai joukkuelaisteni kanssa ollessani.
Sellaiseksi vuorovaikuttajaksi kun olen nyt uskon, että minut on muokannut suurimmalta osalta urheilu ja urheilupiireissä pyöriminen. Jos pyöräilymaailmassa haluaa olla varteen otettava ja edetä urallaan täytyy suoritusten lisäksi olla myös verbaalisesti taitava. Lisäksi uskon, että me itä-suomalaiset olemme luonnostaan kovia puhumaan, joten tämäkin voi olla syynä miksi en kovin usein jää sanattomasti.