Mielestäni olen viestijänä/vuorovaikuttajana suhteellisen taitava. Koen, että en jää koskaan sanattomaksi missään tilanteessa ja pystyn paineen alaisenakin muodostamaan suhteellisen asiallista ja järkeensä käyvää tekstiä. Tykkään erittäin paljon keskustella ihmisten kanssa erillaisista asioista. Itselleni mielekkäimpiä keskustelun aiheita ovat urheilu ja autot. Suurimpana kehityskohteena itselläni pidän sanavarastoni kasvattamista. Koen, että olisi tärkeää osata käyttää erillaisia synonyymejä keskutellessaan ihmisten kanssa, koska synonyymejä käyttämällä mielestäni saa lisää syvyyttä keskusteluihin. Lisäksi voisin olla hieman vähemmän suoraviivainen viestijessäni, sillä yleisesti esitän asiani melko suoraan ja siitä voi jäädä joillekkin ihmisille tylykuva minusta.
Osaamistani kielistä käytän luonnollisesti eniten suomen kieltä, mutta koska ajan pyörällä Virolaisessa joukkueessa joudun kommunikoimaan runsaasti käyttäen englannin kieltä. Viimeisen vuoden aikana olen viettänyt 35 viikkoa ulkomailla yhdessä ulkomaalaisten joukkuekavereideni kanssa, joten koen olevani melko hyvä kommunikoimaan myöskin englannin kielellä. Lisäksi olen oppinut myös käyttämään viron kieltä keskustellessani virolaisten kanssa mutta tällöin sanavarastoni on huomattavasti suppeampi, kuin suomea tai englantia puhuessani. Olen huomannut myös, että runsaan ulkomailla vietetyn ajan takia myös omat vuorovaikutustaidot ovat kehittyneet. Koen, että olen vuorovaikuttajana nykyisin huomattavasti itsevarmempi, koska olen useamman vuoden ajan joutunut kommunikoimaan lähes päivittäis eri kulttureista sekä maista tulevien ihmisten kanssa. 
Itselleni mieleenpainuvin vuorovaikutus/viestintä tilanne on ehdottomati ollut oma ylioppilaanpuhe, jonka sain kunniakseni pitää. Erikoislaatuisen puheestani teki se, että normaalin käytännön mukaan yleisesti puheen saa pitää parhaimmat arvosanat kirjoittanut ylioppilas mutta minun tapauksessani näin ei ollut. Kirjoitin varmastikkin heikoimmat arvosanat kaikista tuona keväänä ylioppilaaksi kirjottaneista oppilaista lukiossanii, mutta koulun äidinkielenopettajat olivat sen verran vaikuttuneita puhelahjoistani, että antoivat minulle kunnian pitää puheen. Ennen puhettani päätin, etten halua kirjoittaa puhetta valmiiksi paperille ja lukea puhettani suoraan paperilta. Valmistauduin puheeseen soittamalla Juha Miedolle ja kysymällä tältä ohjeita elämään vasta valmistuneille ylioppilaille. Mietaalta saatujen neuvojen pohjalta koostin kevyen ajatuksen päähäni siitä mitä haluaisin sanoa ja lopulta menin ja pidin puheeni ilman sen suurempia valmisteluja. Ainoana tavoitteena minulla oli ennen puhetta, että saisin kaikkien oppilaiden äidit itkemään ja siinä onnistuinkin joten omasta mielestäni onnistuin puheessani hyvin. 
Jos mietin omaa vuorovaikutus käyttäytymistä olen huomannut, että puhun eritavoin riippuen siitä kuka/ketkä ovat kohteena/keskustelukumppanina. Omien vanhempien sekä muiden itseäni vanhempien ihmisten seurassa puhun huomattavasti asiallisemmin ja arvokkaammin, kun taas esimerkiksi kaveriporukassa tai joukkuelaisteni kanssa ollessani.
Sellaiseksi vuorovaikuttajaksi kun olen nyt uskon, että minut on muokannut suurimmalta osalta urheilu ja urheilupiireissä pyöriminen. Jos pyöräilymaailmassa haluaa olla varteen otettava ja edetä urallaan täytyy suoritusten lisäksi olla myös verbaalisesti taitava. Lisäksi uskon, että me itä-suomalaiset olemme luonnostaan kovia puhumaan, joten tämäkin voi olla syynä miksi en kovin usein jää sanattomasti.