Kylläpä laavulla on tänä syksynä tosi paljon mustikoita! Ja eskarissa ahkeria mustikanpoimijoita. Mustikkapiirakasta moni haaveili, mutta kerroimme että nämä mustikat käytämmekin mustikkamaalaukseen.
Jokainen lapsi survoi haarukalla mustikkansa, ja mustikkamössöllä laveerattiin iso paperi. Mustikka on luonnon oma indikaattori, joka reagoi happamaan ja emäkseen. Happamista sitruunoista sai jokainen oman puolikkaan, ja pusersi puolikkaasta mehua. Soodaa mitattiin teelusikallinen omaan purkkiin, ja perään suihkutettiin vähän vettä. Näillä päästiin jatkamaan mustikkamaalausta, ja näytti siltä kuin purkeissa olisi ollut taikamaalit!
Kun maalaukset kuivuivat, jatkoimme mustikan tarinaa: "Eräänä päivänä mustikkametsässä kulki pienen pieni peikkotyttö, niin pieni että häntä hädin tuskin erotti sammalmättäästä. Peikkotytön nimi oli Ahkeraliisa. Hän kulki ja kulki metsäpolkua pitkin, etsien itselleen uutta kotia. Äkkiä hän huomasi polulla ison mustikan. Siinäpä oivallinen koti! Pyöreä ja muhkea. Ahkeraliisa koversi mustikkaan ikkunan ja oven. Aikansa taloa kierreltyään Ahkeraliisa päätti vahata talonsa seinät. Hän kipaisi hakemaan lähteestä vettä ja avasi kesällä valmistamansa mustikkavahapurkin. Hän kasteli kätensä veteen, ja hankasi seinät vahalla killtäviksi. Tulipa kaunis talo! Tyytyväisenä hän astui taloonsa sisälle. Huhhui, olipas siellä sinistä ja pimeää. Nyt pitäisi kyllä saada jostakin valoa....mutta mistä? Ahkeraliisa muisti nähneensä polulla kiiltomatoja, ja kipaisi kysymään niiltä apua. Kiiltomato suostui mielellään valoksi peikkotytön tupaan. Ahkeraliisa kävi tyytyväisenä nukkumaan. Keskellä yötä alkoi kuulua sateen ropinaa, ja Ahkeraliisa huolestui. Entäpä jos katto ei kestä? Entäpä jos sade valuu katon läpi ja kastelee lattian ja peikkotytön hännän? Ahkeraliisa kiipesi Tiki-oravan pesälle kysymään neuvoa katon tiivistämiseksi. Tiki antoi peikkotytölle kuusenkäpyjä ja neuvoi häntä suomujen irrottamisessa. Suomuista saisi latomalla lähes paanukaton, tiiviin ja liukkaan. Ahkeraliisa aloitti katon tekemisen heti samana päivänä.
Seuraavana yönäkin satoi, mutta katto piti sateen talon ulkopuolella. Aamulla Ahkeraliisa kurkisti ovesta, ja huomasi että sammalikko oli niin märkä, ettei hän voinut astua ovesta ulos kastelematta tossujaan. Tiki orava neuvoi tekemään rappuset kävyn karasta tai oksista. Kiitos neuvosta, nyt talo oli täydellinen!".