Etnisten soitinten suurin ongelma lienee se, että niitä on harvemmin tarjolla koulussa. Jos etnisiä soittimia löytyy, niitä on yleensä aika vähän (tavallisimmin yksittäisiä soittimia) ja toimivat kenties lähinnä "hauskana lisänä" isommassa kokonaisuudessa tai sitten konkreettisena kosketuspintana muihin musiikkikulttuureihin tutustuessa.

En henkilökohtaisesti ole perehtynyt niin paljon erinäköisiin etnisiin soittimiin ja minua ehkä pelottaa käyttää niitä - osaankohan soittaa erikoisempia soittimia tarpeeksi "uskottavasti"? Toisaalta olen myös pannut merkille sen, että luovuus kukkii itselleen vieraita soittimia soittaessa. Uusia ulottuvuuksia löytyy kokeilemalla, kun et ole liian tietoinen omasta tekemisestä etkä pääse miettimään asioita liian teoreettisesti.

Pohdittava kysymys tässä asiassa on, millaista musiikkia etnisillä soittimilla kuuluisi tuottaa - "puhdasta etnistä" vai kannattaisiko soittimia mieluummin soveltaa osaksi "normaalia koulumusiikkia" tai kenties pyrkiä jonkinlaiseen yhdistelmään näistä edellämainituista vaihtoehdoista?

Haluaisin tässä vaiheessa kiittää laitoksen omaa etnomusiikkisankaria Pekka Toivasta siitä, että hän on jaksanut perehdyttää meitä opiskelijoita etnisen musiikin maailmaan ja ihan varmasti ainakin herättänyt kiinnostusta aihetta kohtaan.

Etnisiin soittimiin tutustuessa voisi pyytää vierailevaa tähteä kouluun demoamaan ja kertomaan? Uskon, että tämä herättäisi enemmän kiinnostusta oppilaissa kuin opettajan vetämä tuokio aiheesta.