Oppimisen arviointi nähdään nykyään työkaluna, jonka avulla päästään kohti tavoitteita ja ohjataan tavoitteisiin eikä vain todistuksena siitä, onko opettajan tai opetussuunnitelman tavoitteet tavoitettu. Tämän vuoksi olisi tärkeää, että opettajana arvioidaan oikeita asioita, annetaan laadukasta ja mielellään sanallista palautetta oppilaille heidän suorituksistaan ja toiminnastaan. Sanallisen palautteen kautta oppilas saa oikeita, arjen esimerkkejä siitä, miten toimintaa voisi muuttaa, jotta oppilas pystyisi saavuttamaan korkeamman tason ajattelua tai toimintaa. Yksilö tarvitsee toiminnastaan palautetta, ja palaute voi tukea yksilöä ja hänen muodostamaansa motivaatiota toimintaan. (Lonka K., 2015) Palaute tulee olla sanallista, perusteltua ja tavoitteita kohti vievää eikä kehut ole oikeaa palautetta. Sanallisen palautteen antaminen on opettajalle paljon työläämpää kuin numeerinen arviointi, ja tämä voi viedä opettajalta voimavaroja muiden pedagogisten toimintojen verukkeella.

Arviointi voi osallistua oppilaan identiteetin, itsetunnon ja minäkuvan rakentumiselle. Jos oppilas joka on epävarma omasta toiminnastaan saa paljon negatiivista palautetta, voi hänen asenteensa oppimista kohtaan muuttua negatiiviseksi ja etäännyttää kouluympäristöstä ja oppimisesta. Opettajan tulee pystyä antamaan tukevaa, rohkaisevaa ohjausta jokaiselle oppilaalle sekä ottaa huomioon oppijan persoonan, jotta ohjaus on heille mahdollisimman sopivaa ja yksilöllistä. Esimerkiksi oppilaat jotka ovat itsekriittisiä voivat ottaa kehityskohteisiin liittyvän kommentin negatiiviseen sävyyn ja liittää kommentin omaan itseensä vaikka kyseessä olisi kommentti heidän koenumerostaan. 



Lähteet:

Lonka, K. 2015 Oivaltava oppiminen. Otava.