Kun villa on kehrätty sopivan paksuksi ja kierteiseksi langaksi, se voidaan värjätä halutun väriseksi. Esi-äitimme joko käyttivät eriväristen lampaiden villaa sinällään tai värjäsivät langat niillä luonnonmateriaaleilla, joita heidän ympäristössään oli saatavilla. Myöhemmin vaikeimmin saatavia värejä varten oli sitten tuontitoimintaa, esimerkiksi sininen oli hankala väri. Suomen luonnossa kasvaa runsaasti kasveja, joista saa kauniita kellertäviä, punertavia, ruskeita, vihreitä sävyjä. Parhaat punaiset värit saadaan seitikkisienistä, erityisesti veriseitikistä ja verihelttaseitikistä. Luonnonväreillä värjätyt langat sopivat kaikki hyvin toisiinsa, värit eivät ole räikeitä eivätkä riitele keskenään, mutta ne eivät ole kovin pysyviä (ts. satoja vuosia vanhat tekstiilit ovat usein kovin haalistuneita).
Jotta villasta saadaan kauniin väristä täytyy siis tehdä värjäys: värikasvit tai sienet voidaan keittää erikseen värin irrottamiseksi tai ne voidaan laittaa villan kanssa samaan astiaan tuoreina. Olellist on lämmmittää villaa aina hyvin hitaasti ja olla hämmentämättä kiehuvan kuumaa villaa jotta se ei huopuunnu. Kuumassa liemessä villa saa olla noin tunnin, jolloin värimolekyylit kiinnittyvät siihen. Mukana voi olla ns puretusaineita (esim. aluna), jotka tehostavat värin kiinnittymistä villan kuituihin.



Villa siis aina lämmitetään hyvin hitaasti ja samoin jäähdytetään hyvin hitaasti. Sitoutumaton väri huuhdellaan, mielellään etikkavedessä joka sulkee villan suomut ja parantaa värin säilymistä. Samassa värjäysliemessä voi värjätä monta erää lankaa, jolloin saadaan eri sävyjä väriaineen määrän vähetessä. Langat huuhdellaan huolellisesti ja kuivataan ilmavasti.



Kymmenistä eri kasveista ja sienistä saadaan hienosti toisiinsa sopivia lankoja, joilla voi sitten kutoa tai neuloa kauniita tekstiilejä.


kuvat Sara Niini