Muinaisessa Intiassa kehittyi vuosituhansien aikana monenlaisia uskonnollisia perinteitä. Indus-kulttuurin uskontoa ei tunneta varmasti, mutta myöhemmiltä ajoilta on säilynyt uskonnollisia tekstejä ja kertomuksia. Niiden avulla tiedämme, että Intiassa kunnioitettiin monia jumalia ja pohdittiin elämän, kuoleman ja jälleensyntymisen kysymyksiä. Vuosisatojen kuluessa Intian erilaisista uskonnollisista perinteistä kehittyi vähitellen hindulaisuus. Hindulaisuuden rinnalle kehittyi myöhemmin myös muita uskontoja, kuten buddhalaisuus.

Indus-kulttuurin salaperäinen uskonto

Indus-kulttuurin uskonnosta tiedetään vain vähän, sillä sen kirjoitusta ei ole onnistuttu tulkitsemaan. Arkeologit ovat löytäneet esimerkiksi ihmis- ja eläinhahmoja, kuvallisia sinettejä sekä suuren altaan, jota on mahdollisesti käytetty uskonnollisissa puhdistautumismenoissa.

Tutkijat ovat pohtineet, oliko Indus-kulttuurin uskonnolla yhteyksiä myöhempään hindulaisuuteen. Yhteyttä ei kuitenkaan ole voitu osoittaa varmasti.

Vedat ja hindulaisuuden kehittyminen

Noin 3 500 vuotta sitten Pohjois-Intiassa alkoi kehittyä vedalainen uskonnollinen perinne.

Vedat ovat muinaisia intialaisia uskonnollisia tekstejä, jotka sisältävät hymnejä, rukouksia ja uskonnollisiin menoihin liittyviä ohjeita. Niitä välitettiin aluksi suullisesti sukupolvelta toiselle.

Vedalaisessa uskonnossa kunnioitettiin esimerkiksi tulen jumalaa Agnia ja ukkoseen sekä sateeseen liittyvää Indraa. Vuosisatojen kuluessa vedalainen uskonto muuttui ja sai vaikutteita myös muista Intian uskonnollisista perinteistä. Näin kehittyi vähitellen hindulaisuus. 

Hindulaisuudessa tunnetaan esimerkiksi seuraavat jumalat:

Brahma – luomiseen liittyvä jumala.

Vishnu – maailman säilyttämiseen ja suojelemiseen liittyvä jumala.

Shiva – hävittämiseen, muutokseen ja uudistumiseen liittyvä jumala.

Myös Gangesjoki on hindulaisuudessa pyhä. Sitä pidetään jumalattarena nimeltä Ganga.

Karma ja jälleensyntyminen

Monissa intialaisissa uskonnollisissa perinteissä uskotaan jälleensyntymiseen. Sen mukaan elävä olento voi syntyä kuoleman jälkeen uudelleen. Karma tarkoittaa tekoja ja niiden seurauksia. Ihmisen tekojen ajatellaan vaikuttavan hänen tulevaisuuteensa ja jälleensyntymiseensä. Jälleensyntymisen kiertokulusta haluttiin vapautua, sillä jokaiseen elämään ajateltiin kuuluvan myös kärsimystä, vanhenemista ja kuolemaa.

Kastijako

Muinaisessa Intiassa kehittyi yhteiskunnallinen järjestys, jossa ihmiset jaettiin perinteisesti neljään ryhmään eli varnaan. Niihin kuuluivat papit ja oppineet, hallitsijat ja soturit, maanviljelijät ja kauppiaat sekä palvelu- ja muita töitä tekevät ihmiset.

Vanhan intialaisen myytin mukaan yhteiskuntaryhmät syntyivät suuresta alkuihmisestä, Purushasta. Hänen suustaan syntyivät papit, käsivarsistaan soturit, reisistään maanviljelijät ja kauppiaat sekä jaloistaan palvelutyötä tekevät.

Myöhemmin Intiaan muodostui myös lukuisia syntyperään perustuvia kastiryhmiä. Ihmisen syntyperä saattoi vaikuttaa esimerkiksi hänen ammattiinsa ja siihen, kenen kanssa hän sai mennä naimisiin.

Nykyään kastiperusteinen syrjintä on Intiassa kiellettyä, mutta kastijärjestelmän vaikutuksia esiintyy yhteiskunnassa edelleen.

Siddhartha Gautama ja buddhalaisuus

Siddhartha Gautama eli muinaisessa Pohjois-Intiassa todennäköisesti 400-luvulla eaa. Buddhalaisen perimätiedon mukaan hän jätti vauraan elämänsä etsiäkseen vastauksia ihmisen kärsimykseen.

Hänen kerrotaan saavuttaneen valaistumisen, minkä jälkeen häntä alettiin kutsua Buddhaksi, joka tarkoittaa herännyttä tai valaistunutta.

Buddhan opetuksissa korostuivat myötätunto, väkivallattomuus ja pyrkimys vapautua kärsimyksestä. Buddhalaisuus levisi myöhemmin Intiasta moniin muihin Aasian maihin.