Ke 18.11. Faraot, pyramidit ja kuolemanjälkeinen elämä
Vihkotyö
Faraot, muumiot ja pyramidit
Muinaista Egyptiä hallitsi farao. Faraolla oli suuri valta, ja hänen tehtävänään oli huolehtia valtakunnan järjestyksestä sekä jumalten suosiosta. Hallitsemisessa häntä auttoivat virkamiehet, kirjurit ja papit. Faraon vallan tunnuksia olivat kruunu, tekoparta, paimensauva ja ruoska.
Egyptiläiset uskoivat elämän jatkuvan kuoleman jälkeen. Siksi vainajien ruumiita pyrittiin säilyttämään muumioimalla. Muumioinnissa ruumiista poistettiin sisäelimiä, minkä jälkeen se kuivattiin suolan avulla ja käärittiin pellavaliinoihin. Muumio asetettiin koristeltuun arkkuun. Hautaan laitettiin myös esineitä, joita vainajan uskottiin tarvitsevan tuonpuoleisessa.
Faraoille rakennettiin valtavia pyramideja hautarakennuksiksi. Tunnetuimmat niistä sijaitsevat Gizassa, ja ne rakennettiin noin 4 500 vuotta sitten. Suurin niistä on farao Khufun eli Kheopsin pyramidi, joka oli alun perin noin 147 metriä korkea.
Faraot, pyramidit ja kuolemanjälkeinen elämä

Yli 4 500 vuotta sitten muinaisen Egyptin aavikolle kohosi valtavia kivipyramideja, jotka ovat säilyneet meidän päiviimme asti. Miksi egyptiläiset näkivät niin paljon vaivaa näiden mahtavien rakennelmien pystyttämiseksi? Vastaus löytyy heidän uskomuksistaan. Egyptiä hallitsivat faraot, joita pidettiin auringonjumala Ran poikina. Egyptiläiset uskoivat, ettei kuolema ollut elämän loppu, vaan alku matkalle tuonpuoleiseen. Tämän vuoksi vainajien ruumiita säilytettiin muumioimalla ja hautoihin kätkettiin arvokkaita esineitä. Pyramidit olivatkin paljon enemmän kuin valtavia kivirakennelmia; ne olivat osa egyptiläisten pyrkimystä turvata faraon elämä kuoleman jälkeen.
Muinaisen Egyptin hallitsijat
Muinaisen Egyptin korkea-arvoisin henkilö oli kuningas eli farao. Egyptiläiset uskoivat, että farao oli auringonjumala Ran poika. Häntä pidettiin jumalallisena hallitsijana, jonka tehtävänä oli toimia jumalten ja ihmisten välittäjänä.
Faraolla oli erittäin suuri valta. Hän johti valtakuntaa, sääti määräyksiä ja päätti tärkeistä asioista. Faraon tehtävänä oli ylläpitää rauhaa ja järjestystä, huolehtia oikeudenmukaisuudesta sekä suojella Egyptiä vihollisilta. Sotien aikana farao saattoi johtaa myös armeijaansa.
Egyptiläiset uskoivat, että faraon tuli pitää jumalat suosiollisina, jotta valtakunta menestyisi ja Niili tulvisi ajallaan. Siksi faraot rakennuttivat suuria temppeleitä ja johtivat tärkeitä uskonnollisia toimituksia.
Faraon asema periytyi yleensä hallitsijasuvussa, usein isältä pojalle. Egyptissä oli kuitenkin myös naispuolisia hallitsijoita. Yksi tunnetuimmista oli Hatshepsut, joka hallitsi Egyptiä noin 3 500 vuotta sitten.
Faraon vallan tunnuksia olivat kruunu, valtikka, käyrä paimensauva ja ruoskaa muistuttava hallitsijansauva. Juhlallisissa kuvissa faraolla oli usein myös tekoparta, joka kuvasi hänen jumalallista asemaansa.
Faraot asuivat komeissa palatseissa, joissa työskenteli suuri joukko virkamiehiä, kirjureita ja palvelijoita. Palatsit rakennettiin usein savitiilestä, minkä vuoksi niistä on säilynyt paljon vähemmän kuin kivestä rakennetuista temppeleistä ja pyramideista. Faraoiden hautarakennukset suunniteltiin kestämään vuosituhansia.

Farao Khafren patsas. Noin 4 500 vuotta vanhassa veistoksessa farao istuu valtaistuimellaan. Hänen päässään on kuninkaallinen päähine ja leuassaan tekoparta. Pään takana oleva Horus-haukka symboloi jumalallista suojelua. Kuva: Khafre statue. Jon Bodsworth / Wikimedia Commons. Vapaa käyttö.
Faraoiden mahtavat hautarakennukset
Egyptiläiset uskoivat, että elämä jatkui kuoleman jälkeen. Siksi he pitivät hautaamista ja vainajan ruumiin säilyttämistä erittäin tärkeinä. Faraoille rakennettiin suuria hautarakennuksia, joista tunnetuimpia ovat pyramidit.
Pyramideja rakennettiin erityisesti vanhan valtakunnan aikana noin 4 500 vuotta sitten. Tunnetuimmat pyramidit sijaitsevat Gizassa, lähellä nykyistä Kairoa. Gizan suurin pyramidi rakennettiin farao Khufulle eli Kheopsille. Se kohosi valmistuessaan noin 147 metrin korkeuteen ja oli vuosituhansien ajan maailman korkein ihmisen rakentama rakennus.
Pyramidit rakennettiin valtavista kiviharkoista. Kiveä louhittiin, kuljetettiin Niiliä pitkin veneillä ja siirrettiin rakennuspaikoille. Kivien nostamisessa käytettiin todennäköisesti erilaisia luiskia, köysiä ja vipuja. Tarkkoja rakennusmenetelmiä ei kuitenkaan tunneta kaikilta osin.
Rakennustöihin osallistui tuhansia työntekijöitä, kuten kivenhakkaajia, rakentajia ja kuljettajia. Nykyisten arkeologisten tutkimusten perusteella Gizan pyramideja eivät rakentaneet ensisijaisesti orjat, vaan järjestäytyneet työryhmät, joihin kuului ammattitaitoisia rakentajia ja muita työntekijöitä.
Pyramidien sisällä oli käytäviä ja hautakammioita. Faraon ruumis asetettiin arkkuun, ja hautaan voitiin sijoittaa arvokkaita esineitä. Pyramidien läheisyydessä oli myös temppeleitä, joissa suoritettiin vainajan muistamiseen ja uskonnollisiin uskomuksiin liittyviä rituaaleja.

Gizan pyramidit. Egyptissä sijaitsevat Khufun, Khafren ja Menkauren pyramidit rakennettiin faraoiden hautarakennuksiksi noin 4 500 vuotta sitten. Kuva: All Gizah Pyramids. Ricardo Liberato / Wikimedia Commons. CC BY-SA 2.0.
Ruumiin säilyttäminen muumioimalla
Ruumiin säilymistä pidettiin tärkeänä, sillä vainajan uskottiin tarvitsevan sitä kuolemanjälkeisessä elämässä.
Vainajan ruumis voitiin säilyttää muumioimalla. Muumioinnissa ruumiista poistettiin tavallisesti sisäelimiä, minkä jälkeen ruumista kuivattiin natroniksi kutsutun suolaseoksen avulla. Kuivattu ruumis käsiteltiin ja käärittiin pitkiin pellavakangassuikaleisiin. Muumiointi saattoi kestää noin 70 päivää.
Sisäelimiä säilytettiin usein erityisissä astioissa, joita kutsutaan kanooppiastioiksi. Sydän pyrittiin tavallisesti jättämään ruumiiseen, sillä egyptiläiset pitivät sitä ihmisen ajatusten, tunteiden ja moraalisen olemuksen keskuksena.
Muumioitu vainaja asetettiin arkkuun, joka saatettiin koristella maalauksilla, kirjoituksilla ja jumalten kuvilla. Varakkaiden ihmisten hautaan voitiin sijoittaa koruja, huonekaluja, astioita ja ruokaa. Kaikilla egyptiläisillä ei kuitenkaan ollut varaa monimutkaiseen muumiointiin tai suureen hautaan. Tavallisia ihmisiä haudattiin myös yksinkertaisiin hautoihin.
Elämä kuoleman jälkeen
Kuolemanjälkeistä elämää kuvattiin toisinaan hedelmällisenä maana, jossa oli peltoja, jokia ja kaikkea, mitä ihminen tarvitsi. Egyptiläisten uskomuksissa Osiris oli yksi kuolemanjälkeisen maailman tärkeimmistä jumalista. Häneen liittyivät kertomukset kuolemasta, uudesta elämästä ja jälleensyntymisestä. Osiriksen puoliso Isis puolestaan tunnettiin suojelevana jumalattarena, jolla oli tärkeä asema egyptiläisissä uskonnollisissa kertomuksissa.
Egyptiläiset uskoivat, että kuoleman jälkeen vainajan sydän punnittiin Maatin sulkaa vasten. Sulka kuvasi totuutta ja oikeudenmukaisuutta. Jos vainajan sydän oli tasapainossa sulan kanssa, hänen uskottiin voivan jatkaa elämäänsä tuonpuoleisessa. Sydämen punnitsemista kuvattiin usein egyptiläisissä hautamaalauksissa ja Kuolleiden kirjan papyruskääröissä.
Hautoihin kirjoitettiin rukouksia ja loitsuja, joiden uskottiin auttavan vainajaa matkalla kuolemanjälkeiseen maailmaan. Myöhemmin tällaisia tekstejä koottiin myös papyruskääröihin, joita nykyään kutsutaan Kuolleiden kirjaksi.

Muinaisen Egyptin kanooppiastiat. Noin 3 000 vuotta vanhat astiat kuuluivat Neskhons-nimiselle naiselle. Kanooppiastioissa säilytettiin vainajan sisäelimiä muumioinnin jälkeen. Astiat ovat British Museumin kokoelmissa. Kuva: Canopic Jars of Neskhons. Captmondo / Wikimedia Commons. CC BY-SA 3.0.