Viidentenä päivänä vedet vilisivät kaloja, ja taivas oli täynnä lintujen laulua. Mutta maa oli vielä hiljainen – ei ollut eläimiä, jotka juoksisivat sen niityillä tai metsissä. Niinpä kuudentena päivänä Jumala päätti luoda lisää elämää.

Jumala katsoi maata ja sanoi:
"Tuottakoon maa kaikenlaisia eläviä olentoja – karjaeläimiä, pikkueläimiä ja villieläimiä."

Ja heti maa täyttyi liikkeestä! Peltojen ja niittyjen poikki juoksi lehmiä, lampaita ja vuohia. Metsissä loikkivat peurat, ketut ja karhut, ja aavikoilla leijonat ja kamelit harhailivat. Kaikkialla pienet pikkueläimet, kuten muurahaiset, hiiret ja jänikset, liikkuivat vilkkaasti. Jumala katseli eläinten moninaisuutta – suuria ja pieniä, nopeita ja hitaita – ja hän sanoi:
"Tämä on hyvä."

Mutta Jumalalla oli vielä jotain erityistä mielessään. Hän halusi luoda olennon, joka voisi hallita kaikkea, mitä hän oli tehnyt, ja joka olisi hänen kaltaisensa. Niinpä hän sanoi:
"Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme. Hän hallitkoon meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkia eläimiä."

Ja niin Jumala loi ihmisen. Hän loi miehen ja naisen, jotka olivat hänen kuvansa mukaisia – viisaita, rakastavia ja luovia. Jumala katseli ihmisiä ja sanoi heille:
"Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää. Täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Hoitakaa sitä hyvin ja pitäkää huolta kaikista luomistani eläimistä ja kasveista."

Sitten Jumala antoi ihmisille ravinnoksi kaikki siementä tekevät kasvit ja hedelmät. Myös eläimille hän antoi ravinnoksi vihreät kasvit. Kaikki oli valmista – maa, taivas, meret ja kaikki elävät olennot olivat nyt sopusoinnussa.

Jumala katseli kaikkea, mitä hän oli tehnyt. Hän näki eläimet, ihmiset, auringon, tähdet ja vihreät metsät, ja hän sanoi:
"Kaikki on erittäin hyvää."

Tuli ilta, ja sitten tuli aamu. Näin päättyi kuudes päivä Jumalan suuressa luomistyössä.