Kalevalassa elettiin maailmassa, jossa naiset olivat vahvoja ja miesten kanssa tasa-arvoisia. Samaan aikaan oikeassa maailmassa elettiin eriarvoisuudessa, jossa syntyperä määritti pitkälti ihmisen mahdollisuudet elämässä. Eriarvoisuus koski myös sukupuolia ja naista pidettiin pitkään vähempiarvoisena kansalaisena. Tyttöjen koulunkäyntiä ei pidetty varsinkaan maaseudulla arvossa mikä vaikeutti naisten opintietä. Raamattu oli määritellyt naisen miehen vallan alle ja ajatus miehestä perheenpäänä asetti naisen miehen määräysvallan alaiseksi. Naiselle osoitettu tehtävä yhteiskunnassa oli ottaa vastuu kodista ja lasten kasvatuksesta. Käytännössä nainen oli sidottu kotiin.

Tätä asennetta tuki pitkään myös valtiovalta, joka lainsäädännön keinoin kahlitsi naista. Naisella tuli olla aina holhooja, oli se sitten isä, veli tai aviomies. Vain leskillä oli enemmän oikeuksia. Holhooja päätti naisen asioista ja antoi hänelle luvan esimerkiksi tehdä työtä kodin ulkopuolella. Naimaton nainen vapautui miehen elinikäisestä holhouksesta vuonna 1864, mutta avioliitossa oleva nainen jäi edelleen miehensä holhouksen alaisuuteen. Perusteita holhousjärjestelmään löydettiin naisen luonteesta. Nainen edusti haurasta sukupuolta, oikullista ja epävakaata luonnetta, jolla ei ollut arvostelukykyä ja joka ei näin kyennyt tekemään oikeita päätöksiä. ”Helposti hän antaa pettää itsensä, jos yö, rakkaus ja viini päästävät hänen halunsa valloilleen”.

Naisten vapautuminen alkoi 1800-luvun lopulla, kun sääty-yhteiskunta alkoi hajota ja teollistuminen sekä kaupungistuminen vauhdittui. Liberalistiset aatteet ravisuttivat vanhoja asenteita ihmisryhmien oikeuksista. Kansanvalistustyö vaati tasa-arvoa koulutukseen ja ulkomailta Suomeen levisi naisasialiike, joka alkoi ajamaan naisten aseman parannusta. Holhouslaki vapautti naimattomat naiset hoitamaan omia asioitaan ja naisille turvattiin myös yhtä suuret perintäosat miesten kanssa. Vuonna 1897 naiset tulivat lain edessä täysi-ikäisiksi miesten kanssa samaan aikaan 21-vuotiaina. Vuonna 1906 suomalaiset naiset saivat ensimmäisenä Euroopassa oikeuden äänestää.

Avioliitto koitui kuitenkin monen naisen kohtaloksi. Liitot olivat järjestettyjä ja miehillä säilyi pitkään kuritusoikeus vaimoonsa nähden. Nainen rinnastettiin pitkälti yhdeksi lapseksi perheessä. Vaikka naimattomien naisten oikeudellinen asema parani, avioliitossa elävät naiset joutuivat vielä odottelemaan oikeuksiaan, sillä miehen asema haluttiin turvata perheen päänä avioliitossa. Avioliitto nähtiin myös perheen perusturvallisuuden takaajana. Tämä epäkohta johti avioliittojen määrän vähenemiseen. 1900-luvun alussa 15-49-vuotiaista naisista oli naimisissa vain joka toinen. Asteittain parannettiin ennen pitkää myös aviovaimojen asemaa. Nainen sai solmia työsopimuksen ilman miehensä suostumusta vuonna 1922 ja vuonna 1930 poistui holhous myös avioliitosta.