:rightVuosi 1848 jäi historiaan Hulluna vuotena, jolloin Pariisista alkanut vallankumoushenki levisi ympäri Eurooppaa ja jopa Helsingin kaduilla kaikui Marseljeesi. Kumousuhan katsottiin pesivän erityisesti opiskelijapiireissä, jotka nähtiin poliittisesti aktiivisina. Samaisena vuonna toukokuun 13.päivänä Suomen viranomaiset kuuntelivatkin korva tarkkana valtaisaa opiskelijajoukkoa, joka laulaen teki matkaansa Helsingistä kohti Kumtähden kenttää Toukolassa. Oli perinteisen ylioppilaiden kevätjuhlan aika, Flooran päivä. Uhmalaulujen sijasta joukko hoilasi kerta toisensa jälkeen tuntematonta sävelmää kaartinsoittajien säestyksellä. Tämä laulu tultiin myöhemmin tuntemaan Suomen kansallislauluna.

Maamme –laulu syntyi Vårt land –nimisenä runona Runebergin kynästä . Vain muutamaa päivää ennen juhlaa yliopiston saksalaislähtöinen musiikinopettaja Fredrik Pacius oli löytänyt runoon iskevän melodian ja ehtinyt jopa sovittaa sen kaartinsoittokunnalle. Juhlaan oli hankittu myös lippu, jossa oli leijonakuvio valkoisella pohjalla. Laulu ja lippu muodostivat yhdessä suomalaisuuden varhaiset symbolit. Kun Vänrikki Stoolin tarinat ilmestyivät myöhemmin vuonna 1848, runo levisi laajalti ja silloin siinä oli liitteenä Paciuksen säveltämä nuottirivistö. Näin Maamme –laulu iskostui hiljalleen suomalaisiin mieliin.

Maamme –laulun kantaesitys tuli oikeaan aikaan. Takana oli vuosikymmenten itsehallinto ja kasvava tietoisuus suomalaisuudesta. Kansalliset herättäjät ravistelivat suomalaisia asenteita ja valoivat uskoa suomen kielen mahdollisuuksiin. Euroopasta virtasi jännittäviä uutisia, joissa kietoutuivat yhteen vapaus ja kansallinen identiteetti. Flooran päivänä paikalla olikin sadoittain opiskelijoita, akateemisia vaikuttajia ja kutsuvieraita. Suomelle kohotettiin maljoja, huudettiin Eläköön -huutoja ja pidettiin puheita. Ilmassa oli jännityksen ja suuren odotuksen tuntua. Jollekin omalle, suomalaiselle, tuntui olevan nyt tilausta ja juhlaa on pidettävä siihenastisen Suomen historian suurimpana kansallistunteen ilmaisijana.

Juhlaan osallistunut professori kuvasi tapahtumaa näin: "Koko matkalla kaupungista juhlakentälle liikkui ajoneuvoja ja jalankulkijoita. Saapuneiden vaunujen ympärillä liehtoivat ylioppilaat tarjoamassa daameille viiniä ja konfekteja. Pian nähtiin itse kentälläkin kokonaisia naisryhmiä, minkä kautta juhla sai vielä eloisamman sävyn. Daamit, viini, musiikki ja isänmaa pitivät loitolla "kummituksen”, joka liikkui koko Euroopassa".

Kevätjuhlasta vuonna 1848 tuli lopulta rauhallinen mielenilmaus Suomen asian puolesta. Viranomaisten silmissä juhla eteni hyvin, sillä Maamme –laulussa ei puhuttu vallankumouksesta tai sorron yöstä. Laulu kuvasi suomalaista kansallismaisemaa ja suomalaisten tuntemaa syvää tunnetta isänmaata kohtaan.