Suomen sota alkaa
:rightTilsitin sopimuksen mukaisesti Venäjän oli taivutettava Ruotsi mukaan mannermaasulkuun. Kustaa IV Aadolf oli kuitenkin itsepäinen ja viittasi kintaalla Venäjän diplomaattiseen painostukseen. Napoleonin kärsivällisyys kului lopulta loppuun ja Venäjän oli toimittava. Se ylitti Suomen itärajan kovassa pakkasessa 21.helmikuuta vuonna 1808. Suomen sota oli alkanut suurvaltapolitiikan tuloksena.
Suomi ei alueena kiinnostanut Aleksanteria ja hän lähti sotaan vastentahtoisesti. Jotta brittien laivaston apu ei kevätjäiden mentyä ehtisi Ruotsin avuksi, sota päätettiin aloittaa talven vielä pitäessä otettaan. Venäjän armeijan kenraali Buxhoevden antoi suomalaisille julistuksen, jossa luvattiin ” otta täjdan Maa Hänän varjelluxän alla, hallituxän; että itzällän toimita täydellista Palckindo, jos Hänän MAJESTÄTIN RUOTZIN KUNINGAS, vielä ätänpäin, ej suostuis, nihän huokioin Rauhan asätuxin”. Tällaisten propagandajulistusten tarkoituksena oli suomalaisten myötämielisyyden voittaminen.
Sodan alkaessa armeijavahvuudet olivat miltein tasavahvat. Venäjällä oli 24 000 sotilasta ja Suomen joukkoja komentavalla kenraali Klingsporilla oli noin 21 000 sotilasta. Tähän kuitenkin päättyivät yhtäläisyydet. Sodan kulkuun ratkaisevasti vaikuttavat erot liittyivät armeijan koulutukseen ja varusteluun. Suomalaiset olivat amatöörisotilaita, koulutus oli heikkoa ja sotakokemukset vähäisiä. Joukkojen keski-ikä oli miltei 40 vuotta, monilla sotilailla oli perheet ja halu taisteluun oli näin vähäisempää. Sotilaat olivat viljelleet ruotupalstojaan sillä aikaa kun venäläiset ammattisotilaat olivat hankkineet sotakokemusta ja omaksuneet uudenlaisia taktiikoita.
Myös varustustasoltaan Ruotsin armeija oli sodan alkaessa puutteellinen. Suurin osa sotilaista oli ilman päällystakkia, asepuku oli suunniteltu lämpimiä kelejä varten ja suksiakin oli vastapuolen armeijassa enemmän. Venäjän tulo talvella yli rajan oli hyvin poikkeuksellista ja Ruotsi joutuikin ensimmäistä kertaa mukaan talvisotaan. Ruotuarmeijalla oli kuitenkin mieli korkealla ja taistelutahtoa, ja sen urhoollisuus on jäänyt elämään myöhemmin kaunokirjallisuudessa kuten Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoissa
Suomi ei alueena kiinnostanut Aleksanteria ja hän lähti sotaan vastentahtoisesti. Jotta brittien laivaston apu ei kevätjäiden mentyä ehtisi Ruotsin avuksi, sota päätettiin aloittaa talven vielä pitäessä otettaan. Venäjän armeijan kenraali Buxhoevden antoi suomalaisille julistuksen, jossa luvattiin ” otta täjdan Maa Hänän varjelluxän alla, hallituxän; että itzällän toimita täydellista Palckindo, jos Hänän MAJESTÄTIN RUOTZIN KUNINGAS, vielä ätänpäin, ej suostuis, nihän huokioin Rauhan asätuxin”. Tällaisten propagandajulistusten tarkoituksena oli suomalaisten myötämielisyyden voittaminen.
Sodan alkaessa armeijavahvuudet olivat miltein tasavahvat. Venäjällä oli 24 000 sotilasta ja Suomen joukkoja komentavalla kenraali Klingsporilla oli noin 21 000 sotilasta. Tähän kuitenkin päättyivät yhtäläisyydet. Sodan kulkuun ratkaisevasti vaikuttavat erot liittyivät armeijan koulutukseen ja varusteluun. Suomalaiset olivat amatöörisotilaita, koulutus oli heikkoa ja sotakokemukset vähäisiä. Joukkojen keski-ikä oli miltei 40 vuotta, monilla sotilailla oli perheet ja halu taisteluun oli näin vähäisempää. Sotilaat olivat viljelleet ruotupalstojaan sillä aikaa kun venäläiset ammattisotilaat olivat hankkineet sotakokemusta ja omaksuneet uudenlaisia taktiikoita.
Myös varustustasoltaan Ruotsin armeija oli sodan alkaessa puutteellinen. Suurin osa sotilaista oli ilman päällystakkia, asepuku oli suunniteltu lämpimiä kelejä varten ja suksiakin oli vastapuolen armeijassa enemmän. Venäjän tulo talvella yli rajan oli hyvin poikkeuksellista ja Ruotsi joutuikin ensimmäistä kertaa mukaan talvisotaan. Ruotuarmeijalla oli kuitenkin mieli korkealla ja taistelutahtoa, ja sen urhoollisuus on jäänyt elämään myöhemmin kaunokirjallisuudessa kuten Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoissa