Luokanopettajana suurella todennäköisyydellä tulee jossain vaiheessa vastaan oppilaita, joiden ensimmäinen äidinkieli ei ole suomen kieli. Suomen kielen taito voi olla hyvin alkuvaiheessa, jolloin opettajana tulee antaa mahdollisimman paljon tukea sekä tehdä harjoitteita, joissa oppilas altistetaan suomen kielelle jatkuvasti. 

Usein maahanmuuttajataustaisilla ihmisillä on vaikeuksia sanoa esimerkiksi ä- ja ö-kirjaimet, sillä ne ovat heille vierasperäisiä. Kaksoiskonsonantit ja pitkät vokaalit voivat usein olla myös haastavia niin kirjoittaessa että lausuessa.

Yksi maahanmuuttajien haasteista suomen kielessä on myös se, miten suomalaiset helposti vaihtavat suomen kielestä englantiin, kun he kokevat toisen osapuolen kamppaillessaan suomen kielen puhumisessa. Esimerkiksi itse olen kasvanut tiiviissä vuorovaikutuksessa maahanmuuttajien kanssa, sillä luokallani oli useampi lapsi, joiden vanhemmat eivät puhuneet äidinkielenään suomea. Koulussa opettaja opetti, että niin pitkään kun toinen pystyy, niin pidättäydytään suomen kielessä, jotta oppimista tapahtuisi ja tarvittaessa avustetaan löytämään tai lausumaan sanoja.

Opettajana tulee pystyä järjestämään oppilaalle mahdollisuudet osallistua erilaisiin tilanteisiin, joissa hän voi käyttää suomen kieltä. Kielitaidon kehityksessä tulee keskittyä kaikkiin kielenkäytön osa-alueisiin, jotta kielitaito kehittyy mahdollisimman tasaisesti. S2-oppilaan tulee myös samanaikaisesti saada opetusta suomen kielellä muissakin oppiaineissa, jotta oppiminen on jatkuvaa. Tämä vaatii paljon tukea, jotta oppilas pystyy tulevaisuudessa opiskelemaan itsenäisesti.