1.12.2022

Hyvinvointia vahvistava osaaminen

Mikä tukee jaksamistani ja innostustani työtehtävissäni ja kouluyhteisössä?

Jaksamistanu tukee ennen kaikkea se, että pidän itsestäni huolta. Panostan omiin harrastuksiini, sosiaaliseen elämään ja ympärilläni olevaan verkostoon, minulle mieleisiin asioihin sekä palautumisen riittävyyteen ja laadukkuuteen. Viime aikoina olen yrittänyt kiinnittää huomiota siihen, että ihan hiljaista yksinoloakin olisi viikon aikana riittävästi. Omalla koetulla terveydellä on hyvin paljon yhteyttä siihen, miten esimerkiksi toimin muiden ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa. Hyvä olo näkyy ja kumpuaa muihin. Yhteisöllisyyden kokeminen on tärkeää – siis työyhteisöön kiinnittyminen. Olen kokenut suurena voimavarana varhaiskasvatuksessa käytetyn tiimityöskentelyn mallin. Koulun puolella opetuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen saa tukea yhteisopettajuuden kautta. Jaksamista sekä innostusta tukee se, että ajatuksiaan saa reflektoida työkaverinsa kanssa. Paljon vaikutusta on myös johdolla. Johdolta tarvitaan lujan lempeää, tarttuvaa ja kohtaavaa otetta.

Miten priorisoin tehtäviäni?

Pyrin priorisoimaan tehtäviä tietysti siten, että akuuteimmat asiat olisi ensimmäisenä käsittelyssä. Lasten henkilökohtaiset asiat ja tuen tarpeen asiat ovat tärkeitä. Suunnittelulle on annettava priorisoinnissa paikka podiumilla. Suunnittelu on kaiken a ja o. Suunnittelu on ikään kuin ennaltaehkäisevää työtä – kun arjen kuviot ovat jotakuinkin selvät, voidaan välttyä monelta ylimääräiseltä haasteelta. Opettajan on oltava johdonmukainen, päivää eteenpäin kuljettava. Kaikki lapset ja oppilaat hyötyvät selkeästä ja toimivasta arjesta. Suunniteltu päivä vähentää myös omaa stressiä ja ahdinkoa. Kaikkeen ei voi ennakkoon valmistautua, mutta asioiden ollessa isossa kuvassa selvät, voi suhteellisen vapautuneella mielellä aloittaa uuden päivän.

Miten käsittelen työssä kokemiani vaikeita tunteita?

Työssä koettujen vaikeiden tunteiden käsittelyyn tarvitsen usein kollegan tukea. On helpottavaa kuulla toisen ajatuksia ja mahdollisia kokemuksia saman tyyppisistä asioista ja tilanteista. Keskustelu, rehellinen ja avoin kulttuuri tuo työyhteisön jäseniä lähemmäksi toisiaan. Sitä joskus todella kuvittelee, että on ihan yksin omien kokemusten ja tunteiden kanssa. Talon yhteisissä viikkopalavereissa olen usein kokenut ahaa-elämyksiä sekä syviä helpotuksen tunteita. Ryhmittäin läpi käytävä fiiliskierros mahdollistaa ajatusten avaamisen ja monesti on tullut todettua, että ”hei, ollaanpas me oltu omassa kuplassa tuolla”. Vaikeiden tunteiden käsitteleminen lähtee ennen kaikkea siitä, että olen itselleni rehellinen kohdatessani vaikeita tunteita. Tunnistan tunteen tai tunteet ja ja pysähdyn niiden äärelle. 

Millaiseksi hahmotan tehtäväni kasvattajana?

Kasvattajan tehtävä on vastuullinen. Minun vastuullani on oman hyvinvointini lisäksi myös lasten hyvinvointi. Olen vastuussa muiden kasvattajien sekä huoltajien kanssa siitä, että jokaisella lapsella ja oppijalla on hyvä olla. Minun velvollisuus on edistää ja tukea lasten oppimista niillä resursseilla ja keinoilla, mitä minulla on käytettävissä ja hyödynnettävissä. Kasvattajana minun tulee suunnitella sekä toteuttaa toimintaa ja opetusta, jonka lähtökohdat ovat sekä lasten yksilöllisissä oppimisen suunnitelmissa sekä valtakunnallisissa perusteissa ja määräyksissä. Kasvattajana vien viestiä eteenpäin lapsuuden merkittävyydestä ja ainutlaatuisuudesta. Tehtävä on iso ja joskus siitä ahdistuu. Usein sitä pyrkii haukkaamaan liian ison palasen kerrallaan - haluaa ottaa koko ison tehtävän haltuun yhdeltä istumalta. 

Miten olla kannustava ja hyvinvointia tukeva kasvattaja?

Kohtaamalla ensin itsensä ja tunnistamalla omat toiveet ja tarpeet henkilökohtaisessa elämässä. Kasvattaja on vastuussa monesta kasvavasta ja kehittyvästä lapsesta. Aitoa halua lapsen elämismaailmaan tutustumiseen sekä toiveiden ja tarpeiden kuulemiseen tulee olla, jotta kykenee olemaan läsnä lapselle. Positiivisen ilmapiirin rakentaminen ryhmään ja luokkaan vie eteenpäin oppijoiden yhteisöä. Kasvattajan läsnäolo päivän tapahtumissa mahdollistaa lasten kuulemisen, dialogisuuden ja osallisuuden.

Miten voin antaa tukea opettajakollegoiden jaksamiseen ja työhön sitoutumiseen?

Osoittamalla, että kuuntelen ja olen läsnä. Että olen valmis auttamaan tarpeen tullen. Tuoden aidosti näkyväksi onnistumisia, mutta myös haasteita. Inhimillisen lähestymisen kautta – osoittaen, että olen erehtyväinen, että me kaikki olemme. Luomalla rehellistä ja avointa keskustelun kulttuuria, semmoista kuulevaa ja kohtaavaa. Ottamalla työtaakkaa työtoverilta pois, jos havaitsee, että sitä on liikaa, tarkoittaen siis esimerkiksi työtehtäviä. Siinä missä työkaverini huomaa ahdistukseni ja pahan oloni ja pysäyttää minut, olen minä myös inhimillisyyden valossa velvollinen tekemään sen hänelle. Päivittäinen kohtaaminen ja kuulumisten kysely vie jo pitkälle. ”Miten jaksat/voit tänään?” on pieni, mutta suuri kysymys.

Miten voin edistää työyhteisön motivaatiota kehittää toimintakulttuuriaan?

Toimimalla esimerkkinä. Negatiivinen ilmapiiri voi joskus viedä mennessään. On tärkeää, että siihen ei lähde mukaan. Muutokset voivat tuntua haastavilta ja monesti esimerkiksi tuen järjestämisessä ja toteuttamisessa ilmenee haasteita – jos suunniteltu ja toteutettu tuki ja monet, lukuisat erilaiset lähestymistavat tuen tarvitsijan kohdalla eivät toimi. Omalla toiminnalla ja esimerkillä voi viedä asioita eteenpäin. Toki tarvitaan koko yhteisön halua kehittyä ja olla mukana. Sanojen täytyy yltää tekoihin asti. Teot vievät eteenpäin.

Miten opettajana voin edistää oppijoiden innostusta ja motivaatiota?

Samalla lailla, kuten koko työyhteisössäkin voi edistää – toimimalla itse työtään kohtaan tunnollisesti ja lojaalisti, arvojensa mukaisesti. Kuulemalla oppijoita, liittäen opetusta heidän kokemus- ja elämismaailmaansa. Ottamalla oppijoita mukaan suunnitteluun. Kannustamalla sekä suhtautumalla uteliaasti uusiin asioihin. 

Mikä merkitys on luokan ilmapiirillä oppimisessa ja hyvinvoinnissa?

Aivan valtava! Totta kai. Mitä parempi luokkahenki ja ilmapiiri luokassa, sitä paremmin se tukee oppimista. Yhteenkuuluvuuden tunne koulu- sekä luokkayhteisöön ennakoi tyytyväisyyttä elämään (Välijärvi 2017).

Miten opettajana voin ottaa huomioon lapsen ja nuoren kokemusmaailman?

Kysymällä ja kuuntelemalla, osallistamalla lasta ja nuorta. Tukemalla lapsen yksilöllisiä oppimisen prosesseja. PYSÄHTYMÄLLÄ! 

Aiheeseen johdatteli opintojakson luento:

Kepler-Uotinen, K. (2022). Hyvinvointioppiminen. Jyväskylän yliopisto.

Välijärvi, J. (2017). Oppilaiden hyvinvointi. Koulutuksen tutkimuslaitos 2017. Saatavilla: https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2017/04/tiedote-2017-04-19-12-28-54-913449.

Kuuntelin myös mielenkiintoisen podcast-jakson aiheesta:

Turvaope. (2020). Opettajan työssä jaksaminen. Saatavilla: https://radiopublic.com/turvaope-6NqrRy/s1!28d0a