Musiikkiteknologia tuntuu jollain tasolla "oma jutulta". En (ainakaan vielä) ole mikään suuri asiantuntija, mutta on hurjasti halukkuutta oppia aiheesta lisää. Minua suorastaan ärsyttää, etten ole niin näppärä kuin haluaisin olla. En kuitenkaan missään nimessä pelkää teknologian käyttöä, vaan minusta on todella mukavaa "väsätä" aiheen parissa. Kolikon kääntöpuoli on se, että yleensä "väsäämiseen" kuluukin enemmän aikaa kuin pitäisi ja ainahan voi ilmaantua "teknisiä ongelmia"... :) Koulumaailmassakin on syytä varata riittävästi aikaa työskentelyyn - yleensä täytyykin lopettaa siinä vaiheessa, kun on päästy kunnolla vauhtiin.

Musiikkiteknologia tuntuu olevan semmonen aihe, johon jokaisen täytyy perehtyä vapaa-ajalla omien mahdollisuuksien mukaan. Aiheeseen tutustutaan koulutuksessa jonkin verran, mutta sisäistäminen vaatii jonkin verran omaa työskentelyä ja kiinnostusta. Musiikkiteknologia jos mikään on asia, jonka oppii vain kokeilemalla ja tekemällä. Minusta olisi hienoa siirtää tämä ajatusmalli suoraan opetukseen. Olen aika vakuuttunut, että on mahdollista opetta ongelmanratkaisutaitoja musiikkiteknologian avulla ja siitä voi muodostua oppilaiden ja opettajan yhteinen oppimismatka. Kaikkeen ei ole pakko olla olemassa valmiita vastauksia.

Kouluissa ei välttämättä aina ole niin hyviä puitteita musiikille - soittimia voi olla rajallinen määrä tai huonolaatuisia. Musiikkiteknologia tarjoaa kuitenkin loputtomasti mahdollisuuksia ja sovelluksia, mutta sen käyttö ei saa olla itseistarkoitus. Tässä "huono renki, hyvä isäntä" -sanonta pitää paikkansa varsin hyvin. Olen myös ehdottomasti sitä mieltä, ettei mikään digitaalinen ratkaisu voi korvata oikeita soittimia. Se tarjoaa vain hyvän vaihtoehdon, mikäli muut ratkaisut ovat poissuljettuja.

Musiikkiteknologian isoin varjopuoli on se, jos tekninen osaaminen ei itsellä riitä. Mielestäni ei tarvitse olla mikään guru, mutta on vaikeaa käyttää kaikkia mahdollisuuksia parhaalla mahdollisella tavalla, mikäli niistä ei ole riittävästi tietoa tai kaikkia ominaisuuksia ei yksinkertaisesti osaa käyttää. Tässä tapauksessa iso osa potentiaalista menee hukkaan ja opettajana on syytä perehtyä perusteellisesti niihin sovelluksiin, joita aikoo opetuksessa käyttää.

iPadit varsinkin tarjoavat paljon hyviä sovelluksia, joita pitää vain osata käyttää riittävän hyvin. Jos opettaja osaa neuvoa oppilaita oikealla tavalla, on onnistumisen kokemus taattu. Moni sovellus on helpompi käyttää kuin "oikean soittimen" soittaminen. Tästä hyvä esimerkki on vaikkapa basso tai kitara. Bassokulun tai kitarasoolon soittaminen vaatii aika monta vuotta harjoittelua, kun taas Garagebandissa voi oppia soittamaan nämä molemmat yhden oppitunnin aikana.

Toinen erittäin hyvä puoli musiikkiteknologiassa ja eritoten iPadien käytössä on, että ne mahdollistavat oman hiljaisen työskentelyn, esimerkiksi kuulokkeiden avulla. Keskittyminen on kaikilla helpompaa ja työrauha paranee. Tässäkin on toki se varjopuole, että joskus iPadilla työskentely voi tuntua yksinäiseltä, eikä siinä pääse kehittämään vuorovaikutustaitoja. Onneksi musatorni on ratkaisu tähän ongelmaan.

Viime vuoden keväällä erikoistuin musatorniin ja sen käyttömahdollisuuksiin. Yritimme opiskelijaryhmämme kanssa löytää hyviä pedagogisia ratkaisuja erilaisiin teemoihin. Tästä on olemassa blogi: http://musatorni.blogspot.fi/

Osana tätä projektia tein musatornisovituksen Musen Madness-kappaleesta: https://drive.google.com/open?id=0B8LPgGfu9hfyLW9Ua2k3Q2NSNmc

Summa summarum, musiikkiteknologia on ehdottomasti asia, johon aion perehtyä vielä enemmän ja paremmin jatkossa. Aion aivan varmasti tulavaisuudessa hyödyntää ja soveltaa musiikkiteknologian käyttömahdollisuuksia omassa opetuksessa ja olenkin tehnyt niin harjoittelussakin.