Blogi
Makuelämyksiä ja pedagogiikkaa Cádizissa – Mitä ”Discover the Taste of Teaching” -kurssi opetti?
Anu-Maria Ylönen
Heinäkuinen helle, Atlantin merituuli ja tapaksien tuoksu – tästä alkoi Erasmus+ -matkani Espanjan Cádizissa. Osallistuin Otsolan kansalaisopiston akkreditoinnin turvin CLIC International House Cádizin järjestämälle Discover the Taste of Teaching -kurssille 20.7.-24.7.2026. Matka toteutti täydellisesti opistomme Erasmus+ -tavoitteita, joissa korostetaan opettajien ammatillista kehittymistä ja kansainvälistä verkostoitumista.
Kuva: Anu-Maria maistelemassa kurssilla valmistettuja paikallisia herkkuja.
Ruokakulttuuri kohtaa uudet opetusmenetelmät
Kurssin perusajatus oli kiehtova: miten ruokakulttuuria ja gastronomiaa voidaan käyttää opetusvälineenä. Tiivis kolmen hengen foodie-ryhmämme – minä, ranskalainen kieltenopettaja Lydia ja puolalainen perusasteen opetttaja Anton – jakoi intohimoisesti maidemme perinteitä.
Sain kurssilta eväitä oman opetukseni ja työmenetelmieni kehittämiseen. CLIC-koulun opetuskeittiössä paikallisen Maru-kokin johdolla kokatessamme andalusialaisia perinneruokia tein tärkeän pedagogisen oivalluksen. Huomasin, että kun opiskelijat tekevät esivalmistelut ja opettaja vastaa liesityöskentelystä, aikaa jää vähemmän itse resepteille, mutta huomattavasti enemmän syvälliselle keskustelulle tekniikoista ja raaka-aineista. Tämä toiminnallinen menetelmä osoitti myös, miten yhteinen tekeminen murtaa tehokkaasti kielimuureja: itse ymmärsin Marun espanjankielistä pälpätystä italian kielen pohjalta.
Tiistaina teimme perunatortillaa sekä raikasta gazpachoa, ja opimme sen eron paksumpaan salmorejoon. Torstaina vuorossa oli pisto (Andalusian ratatouille) sekä pitkään haudutettu sipuliruoka tuoreella tonnikalalla ja manzanilla-viinillä.
Kuva: Kurssilla osallistujat keskittyivät raaka-aineiden esivalmisteluun ohjaajan johdolla.
Kuva: Viini on tärkeä osa ruokakulttuuria.
Kulttuuria, historiaa ja uutta virtaa työhyvinvointiin
Cádizin illoissa heittäydyimme paikalliseen tapaskulttuuriin, joka tarjosi upeita makuelämyksiä. Maistelin mm. merisiiliä, papusalaattia, kylmäsavustettua tonnikalaa sekä rapeita croquetas de puchero -kroketteja. Nämä makuelämykset saivat minut pohtimaan suomalaista suhtautumista omaan ruokakulttuuriimme. Meillä suomalaisilla on usein tapana väheksyä perinneruokiamme tyyliin: "No, eihän meillä ole mausteena kuin suola ja pippuri". Muistan jopa lukeneeni tunnetun suomalaiskirjailijan tekstin Turun kaupungin matkailulehdestä, jossa omaan ruokaamme suhtauduttiin oudon vähättelevästi.
Suomessa on historiallisesti ollut haasteita lyhyen satokauden ja pitkän talven vuoksi, mikä on rajoittanut tuoreiden raaka-aineiden saatavuutta. Mutta se ei tee ruokakulttuuristamme tai ruoistamme yhtään väheksyttävämpiä! Kurssilla nimittäin kirkastui, että myös ylistettyä Välimeren maiden ruokakulttuuria on leimannut voimakkaasti historiallinen niukkuus ja köyhyys. Juuri siksi perinneruoissa on aina pyritty hyödyntämään yksinkertaisia raaka-aineita tai vaikkapa kuivahtaneita leivänkannikoita – kuten Andalusialle tyypillisessä paksussa Salmorejo-keitossa, johon leipä tuokin sen ominaisen rakenteen (toisin kuin raikkaassa ja juotavassa Gazpachossa). Köyhyydestä ja yksinkertaisista raaka-aineista on molemmissa kulttuureissa syntynyt nerokkaita selviytymistarinoita lautaselle – meidän tulisi vain olla omistamme yhtä ylpeitä kuin eteläeurooppalaiset!
Kurssiohjelmaan kuului myös opintomatka arabivaikutteiseen Vejer de la Fronteran valkoiseen kylään sekä sykähdyttävä flamencoilta, jossa nuoren tanssijan koko suku pikkutytöstä mummoihin nousi lavalle. Nämä kokemukset ja Lydian koskettava sukutarina Francon diktatuuria paenneesta perheestään muistuttivat yhteisöllisyyden voimasta.
Kuva: Flamenco-ilta oli osa liikkuvuusjakson paikallista kulttuuriantia.
Matkan suurin oivallus liittyi kuitenkin omaan ja työyhteisöni hyvinvointiin. Ammatillinen irtiotto arjesta, uudet eurooppalaiset verkostot, samanhenkisten ihmisten seura ja andalusialainen elämänilo latasivat omat akkuni äärimmilleen. Tunnistan nyt selkeämmin, että työhyvinvointi syntyy yhteisöllisyydestä, jaetusta ilosta ja itsensä haastamisesta uuden äärellä. Eurooppalainen kollegojen vertaistuki antoi aivan uutta perspektiiviä omaan työhön.
Ideat jakoon opiston sisällä
Tämä blogiteksti on ensimmäinen askel matkani annin raportoinnissa ja näkyväksi tekemisessä. Seuraavaksi tavoitteenani on jakaa näitä hyviä ideoita ja käytäntöjä eteenpäin oman opistomme sisällä – niin kollegoille työyhteisön piristykseksi kuin opiskelijoille kurssisisältöjen muodossa.
Tuon mukanani Otsolaan ison tukun uusia pedagogisia työkaluja ja ripauksen andalusialaista aurinkoa akkreditointikauden 2023–2027 tavoitteiden mukaisesti. Keittiössä ja luentosalissa nähdään jatkossa entistä ylpeämpää, yhteisöllisempää ja kansainvälisempää otetta ainakin omilla tunneillani!
--
Kirjoittaja Anu-Maria Ylönen (ETM, AmO) ohjaa Otsolan kansalaisopistossa viini- ja ruokakulttuurikursseja.
Kohtaamisia ja yhteistyötä Sloveniassa
Tiina Laihomäki / kehittämiskoordinaattori (sij.) Otsolan kansalaisopistossa
Toukokuussa 2026 pääsin osallistumaan kaksipäiväiselle Erasmus+ job shadowing -liikkuvuusjaksolle Slovenian Ajdovščinaan yhdessä opetussuunnittelijamme Kati Granrothin kanssa. Ajdovščina on n. 6900:n asukkaan kaupunki Länsi-Sloveniassa, 77 km:n päässä pääkaupunki Ljubljanasta.
Vierailun kohteena oli paikallinen Utžo MOST Third Age University, joka järjestää elinikäisen oppimisen toimintaa ikääntyville aikuisille. Kahden päivän aikana saimme kuulla myös italialaisen UNI3 St. Lucia di Piaven toiminnasta yhteistapaamisessa.
Kuva: Kolmen maan opistotoimijat yhteisellä lounaalla.
Sloveniassa toimii laaja ”kolmannen iän opistojen” verkosto, jonka toimijat tarjoavat elinikäistä oppimista ja vapaaehtoistyömahdollisuuksia eläkeläisille ja ikääntyneille. Paikallisia opistoja on 53 ja niissä 21 000 opiskelijaa. Lisätietoa Slovenian Third Age University -toiminnasta löytyy verkosta: https://www.utzo.si/en/
Liikkuvuusjakson tavoitteena oli hankkia uusia yhteistyökumppaneita, pohjustaa tulevaa kansainvälistä yhteistyötä, vahvistaa kielitaitoa sekä tutustua Sloveniaan, sen kulttuuriin ja vapaan sivistystyön toimijoihin. Samalla saimme mahdollisuuden tarkastella omaa työtämme uudesta näkökulmasta ja saada uusia ideoita kansalaisopistotoiminnan kehittämiseen.
Työtehtäviini Otsolassa kuuluu Erasmus+ -hanketoiminnan suunnittelu ja koordinointi, ja Kati osallistuu hankkeessa liikkuvuuksien valmisteluun. Henkilökohtainen kokemus liikkuvuusjaksolle osallistumisesta on hyödyllinen hanketyössä käytäntöjen suunnittelun kannalta. Kokemus auttaa jatkossa tunnistamaan paremmin liikkuvuusjaksojen osallistujien tarpeita ja tukemaan kansainväliseen toimintaan osallistuvia henkilöitä käytännön asioissa.
Yhteisiä tavoitteita erilaisissa toimintaympäristöissä
Vierailu alkoi tiistaina 12.5. tapaamisella MOST-opiston henkilöstön ja UNI3 St. Lucia -opiston toimijoiden kanssa. Päivän aikana kuulimme esittelyt sekä slovenialaisen UTŽO Ajdovščina – Društvo MOSTin että italialaisen UNI3 St. Lucia di Piaven toiminnasta. Esittelimme myös Otsolan kansalaisopiston toimintaa ja keskustelimme vapaan sivistystyön roolista eri maissa.
Kuva: Opistotoimijoiden tapaaminen ja oppilaitosten esittely käynnissä.
Vaikka toimintaympäristöt eroavat toisistaan, opistoja yhdistivät monet tutut tavoitteet: elinikäisen oppimisen tukeminen, yhteisöllisyyden vahvistaminen sekä aktiivisen ja merkityksellisen arjen tarjoaminen osallistujille.
Mielenkiintoista oli huomata, kuinka vahvasti molempien opistojen toiminta Sloveniassa ja Italiassa perustuu taustayhdistysten vapaaehtoistyöhön. Hallinto- ja organisointityö sekä osa opetuksesta toteutuvat pääosin vapaaehtoisvoimin. Osallistujat ovat yhdistysten jäseniä, ja pienellä vuosittaisella jäsenmaksulla (20 – 40 €) he voivat osallistua kursseille, tapahtumiin ja retkille.
Toiminta yhteistyöopistoissa on mittakaavaltaan pienempää kuin Otsolassa. Esitellyissä yhdistyksissä on noin 300–500 jäsentä, mutta niiden vaikutus paikalliseen yhteisöön on merkittävä. Erityisesti paikallisen kulttuuriperinnön vaaliminen nousi esiin tärkeänä osana toimintaa. Kurssien, retkien ja tapahtumien avulla ylläpidetään alueen historiaa, perinteitä ja kulttuurista identiteettiä sekä siirretään paikallista tietoa uusille sukupolville.
Aamupäivän tutustumisosion jälkeen tutustuimme myös Ajdovščinan vedenpuhdistamoon, jonka esittely tarjosi kiinnostavaa tietoa alueen infrastruktuurin hoidosta ja ympäristötyöstä. Opastetulla kaupunkikierroksella puolestaan pääsimme näkemään kaupungin historiaa ja arkkitehtuuria.
Kuva: Vedenpuhdistamolla kuulimme ympäristötyöstä Ajdovščinassa.
Joogamatolta Vipavan laaksoon
Toisena päivänä (ke 13.5.) pääsimme seuraamaan MOST-opiston toimintaa käytännössä osallistumalla joogatunnille. Oli kiinnostavaa nähdä, miten opetus oli suunniteltu eri tasoisille osallistujille. Harjoituksia sovellettiin osallistujien tarpeiden mukaan, ja ohjaaja antoi tunnin aikana myös henkilökohtaista ohjausta sekä vinkkejä harjoitteluun melko sujuvasti kahdella kielellä. Tunnin jälkeen joogaohjaaja Jana kertoi osallistuneensa itse Erasmus+ -liikkuvuusjaksolle edellisenä vuonna. Hänen mukaansa kokemus oli ollut erittäin antoisa ja tarjonnut uusia näkökulmia sekä mahdollisuuksia ammatilliseen oppimiseen ja kehittymiseen.
Kuva: MOST-opiston monitoimisalissa odoteltiin osallistujien saapumista joogatunnille.
Joogan jälkeen lähdimme yhdessä MOST-opiston toimijoiden kanssa kävelyretkelle Vipavan laakson maisemiin. Retkellä pääsimme tutustumaan alueen luontoon ja kulttuurimaisemaan.
Kuva: Tutustumassa kirsikkatilaan Vipavan laakson maisemissa.
Erityisen mieleenpainuva kokemus oli vierailu kirsikkatilalla, jossa meille kerrottiin paitsi kirsikanviljelystä, myös elämästä maaseudulla. Saimme maistella juuri kypsyneitä kirsikoita suoraan puista ja kerätä niitä myös mukaan viemisiksi. Samalla keskustelimme syksylle suunnitellusta MOST-opiston vastavuoroisesta job shadowing -liikkuvuusjaksosta Porissa.
Kuva: MOST-opiston Erasmus+ -koordinaattori Tanja, Tiina, Kati sekä vapaaehtoisena MOST-opistossa toimiva Jana kahvitauolla kirsikkatilalla.
Yhteistyötä tulevaisuutta varten
Vierailun tärkeimpiä anteja olivat keskustelut ja kokemusten vaihto eri maiden toimijoiden kesken. Kansainvälinen yhteistyö rakentuu luottamuksesta ja henkilökohtaisista kontakteista, ja niitä syntyy parhaiten yhteisten keskustelujen ja yhdessä koettujen tilanteiden kautta.
Yhteinen kiinnostus elinikäiseen oppimiseen, aktiiviseen ikääntymiseen ja yhteisöllisyyden vahvistamiseen tarjoaa hyvän pohjan yhteistyön jatkamiselle myös tulevaisuudessa.
Vapaa-ajalla ehdimme tutustua myös Slovenian pääkaupunkiin Ljubljanaan. Matka yhdisti kokonaisuutena oppimisen, verkostoitumisen ja kulttuuriin tutustumisen. Uudet ihmiset, paikalliset kokemukset ja lämmin vieraanvaraisuus tekivät vierailusta erityisen mieleenpainuvan.
Kuva: Ljubljanan vanhan kaupungin maisemissa.
Kokemus vahvisti myös käsitystä siitä, että kansainväliset kohtaamiset tarjoavat parhaimmillaan uusia ideoita, näkökulmia ja yhteistyömahdollisuuksia. Samalla ne muistuttavat siitä, että elinikäisen oppimisen, osallisuuden ja yhteisöllisyyden merkitys tunnistetaan eri puolilla Eurooppaa – vaikka toimintatavat voivatkin olla erilaisia.
Discovering Croatia
Ana Poljak Klarić
Ever since I got the chance to start a group of Croatian language at Otsola five years ago, an idea of a possible group visit to Croatia started playing in my head. Little did I know that it would actualize itself within the scope of the ERASMUS+ project a few years later.
After a few months of searching a suitable educational institution which could welcome us, a breakthrough was made with the adult education center (Pučko otvoreno učilište Zagreb) in Zagreb and the University of Zagreb - Faculty of Croatian Studies.
Both schools provided quick and professional support helping me create a diverse learning programme, based on both formal (classroom lectures and grammar lessons) and non-formal learning (yoga class, choir practice, wool felting workshop) and taking into account both individual and group needs as well as fulfilling the objectives of an Erasmus+ project demands.
We spent four days learning and experiencing Croatian language, history and culture and two free days in interacting with local community and enjoying rich gastronomical heritage of Croatia.
Our cheerful, coherent and friendly group comprised Ireene Häyry (member of Otsola Board of members), Tuula Nordling, Marja-Leena Järviö, Christa Upshaw, Riitta Seppälä and myself.
On 19 October we met the staff of the Adult Education Centre with the director Goran Ivan Matoš, who warmly welcomed us and gave us a tour of the building introducing us to the history, classrooms, library and the galleries of the Open Public University within which the Third Age University, a Croatian style "kansalaisopisto" is located.
We found out that the architects of POU were fascinated with Nordic design and the interior designer travelled to Finland in the 1950’s to witness the art of Alvar Aalto whose main architectural ideas were implemented in the design of Zagreb’s oldest adult education center. Large wall-sized windows, functional furniture and art exhibitions held in the vast corridors of that monumental building were captivating, bearing in mind that they can host more than 3000 people should the occasion ask for it.
In the afternoon we hopped on the tram to the very center of Zagreb and explored the Old Town with its gothic cathedral, Church of St. Mark and the Museum of Naïve Art.
On our second day we actively participated in the English lesson and the yoga lesson in the morning and visited the Museum of Zagreb where we witnessed a 1000-year rich history of the town.
On 3rd day of our official stay we participated in the womens’ choir practice and we were singing in Croatian language some of the best-known folk heritage songs from the northern part of Croatia. Since I come from this region that gave a special tone to this warm and fun activity.
In the afternoon, we visited our next institution, Faculty of Croatian Studies under the University of Zagreb where we had a grammar lesson and a lecture on everyday Croatian culture. Dean for international mobility, doc.dr.sc. Antonia Ordulj who specializes in teaching Croatian language to foreigners gave us an introduction to the genitive case.
We also learned that young Croatians stay at home much longer than young adults in Finland, coffee drinking is a social activity and food is a very important topic as a means of good hospitable manners and eating together is regarded as a fundamental family value.
On Thursday 23 October our last official activity took place in the Ethnographic museum of Zagreb where we participated in the wool felting workshop and had a tour in English language about the traditional costumes and how they portray an individual and family status in history.
Since it was a sunny and warm day we took a walk to the main square and since it was chestnut and corn season, we had to taste them, because they were looking invitingly grilled and smelling deliciously.
One participant discovered autumn colours in the botanical garden, while others found a tie shop with the famous Croatian invention called “kravata”.
In the evening we took a taxi van and headed to the countryside, some 45 km to the north of Zagreb, where Ana’s home is situated in the small village near the town of Sveti Ivan Zelina.
Our free day, Friday 24 October was really busy. In the morning we headed to Sveti Ivan Zelina, which is an administrative center of the municipality. This region has always been economically highly developed, beaming with small entrepreneurship, artisanal industries and with excellent reputation of producing wine.
In the morning we visited a rehabilitation association for disabled children and adults called “Srce” (meaning heart). That was a touching experience for all members of our group, since my sister-in-law is one of their members and working there as a cook. The lovely director, Mrs.Djurdja Penava, told us how the idea of organizing such an association for the disabled children in a small community came to life. The association gathers more than 140 members and employs around 40 people among which many professionals such as speech therapists, work psychologists, behavioral therapists, sports experts and such.
Our last afternoon in Croatia was all about enjoying local food and wine tasting. The local winery “Kos” (blackbird in Croatian) whose cave was financed by the EU projects for the development of small local producers is a four-generation family business whose passion for producing white wines has been recognized internationally.
On a beautiful Saturday morning, 25 October we left the picturesque countryside of northern Croatian and Ana’s home to head back to Finland. It was an incredibly beautiful, fulfilling and informative trip!
ERASMUS+ connecting cultures and people across Europe!
--
Kirjoittaja Ana Poljak Klarić työskentelee Otsolan kansalaisopistossa kielten opettajana. Hän suunnitteli ja toimi matkanjohtajana Erasmus+ -aikuisoppijoiden ryhmäliikkuvuusjaksolla Zagrebissa lokakuussa 2025.
Etsimässä renessanssin aarteita Firenzessä
Osallistuin 27.4. - 2.5.2026 Erasmus+ liikkuvuusjaksolle Firenzessä Otsolan kansalaisopiston Erasmus+ -hankkeen
mahdollistamana. Kurssi oli nimeltään Discovering Renaissance Art in Florence, joka oli
Europass Teacher Academyn järjestämä.
Opetan Otsolassa varhaisiän musiikkikasvatusta ja toiselta ammatiltani olen myös Suzuki pianopedagogi. Sen lisäksi olen harrastanut öljy-ja akryylimaalausta pitkään. Ajattelen, että taide on yhtä - taiteidenvälisyys on aina kiehtonut ja kiinnostanut minua. Luovassa työssäni
muskariopettajana käytän jatkuvasti taiteen eri muotoja, suunnitellen tunteja monimuotoiseksi kokonaisuudeksi.
Haaveissa minulla on jonain päivänä toteuttaa aikuisille muskarin tyylisiä tunteja, joissa jokainen lähtötasostaan ja osaamisestaan huolimatta voisi saada onnistumisen iloa ja uusia kokemuksia taiteesta. Uusia ideoita tähän suunnitelmaan lähdin täältä myös etsimään.
Kuva: Saara Mäntylä esittelemässä Otsolan kansalaisopiston toimintaa Firenzssä järjestetyn Erasmus+ -kurssin osallistujille.
Kurssin painottuminen kulttuurihistoriaan tarkoitti minulle sukeltamista vieraaseen asiaan, sillä en ole perehtynyt renessanssiin aikaisemmin. Pohjustin matkaani lukemalla kirjan “Renessanssin nainen. Naisen elämää 1400 ja 1500-luvun Italiassa “ (Setälä). Sitten siirryin romaaniin “Lucrezian muotokuva” (O’Farrell) joka kertoo Medicin suvun hallitsijan Cosimo I:n tyttärestä. Nämä kirjat virittivät minua opiskelun tunnelmiin ja kasvattivat yleistietämystäni aiheesta.
Ryhmäkuva Santa Maria del Fiore ja Brunelleschin kupolin edustalla.
Kurssi oli erittäin käytännönläheinen, sillä puolet opiskelusta tehtiin paikan päällä kohteissa, joissa päästiin omin silmin näkemään renessanssin merkittävimpiä taideaarteita - Firenzessä, renessanssin synnyinpaikassa kun oltiin. Näimme taideteoksia, joissa saatoimme havaita renessanssin kehityksen niiden yksityiskohtia itse vertailemalla ja analysoimalla.
Ensimmäisenä päivänä oli leikin keinoin toteutettu tutustuminen Piazza della Signorinaan. Seuraavana päivänä kävimme Santa Crocen kirkossa, jonne on haudattu monia merkkihenkilöitä kuten Michelangelo.
Kuva: Daavid-patsas (kopio alkuperäisestä) Piazza della Signorinan aukiolla.
Kolmantena päivänä oli vierailu Santa Maria Novellaan, eli 1200-luvulla perustettuun kirkkoon, jonka sisällä voi ihailla mm Masaccion, Giotton ja Brunelleschin huikeita töitä. Valtavan luostarin loggioissa (pylväskäytävissä) on hurmaavia freskoja toinen toisensa perään. Pääsimme tuolla käsittämättömän kauniissa, harmonisessa ja historiallisessa paikassa tekemään luonnoksia freskojen yksityiskohdista ja teimme käytännön harjoitteita taiteen analysoinnissa itsenäisesti sekä parityöskentelynä.
Kuva: Santa Maria Novellan luostari.
Neljäntenä päivänä menimme museoon Opera de’l Duomo jonka jälkeen Santa maria del Fioren katedraaliin jonka sisältä voi ihailla Brunelleschin kupolia eri perspektiivistä. Viidentenä päivänä vuorossa oli museo Bargello ja kuudentena Uffizin galleria, mikä aikaansaa viimeistään taiteellisen “pyörryksissä" olon tunteen, jos sitä ei vielä aiemmin jo olisi kokenut tällaisen viikon jälkeen.
Kuva: Daavid-patsas Bargello-museossa.
Jokainen aamu oli ihana aloittaa kattohuoneistoni parvekkeelta, sillä Duomon kupoli näkyy sieltä kuin myös terracottan ja okran sävyinen yleismaisema Firenzen tiilikattojen ylle. Kävelin historiallisilla kujilla, kipusin Arno-joen toiselle puolelle katsomaan kaupunkia Piazzale Michelangelolta.
Bobolin puutarhat eli Medicien puutarhakokonaisuus ja Palazzo Pitti tekivät suuren vaikutuksen. Pysähdyin istumaan Limoneriaan ruusujen ja kukkivien sitruunapuiden varjoon miettimään tätä hienoa matkaa. Tunsin syvää kiitollisuutta, että olen saanut olla täällä.
Kuva: Bobolin puutarha.
Erasmus+ liikkuvuusjakso antoi paljon uutta ja elämyksellistä mukaan kotiin tuomiseksi. Jäin miettimään myös paljon teemaa, joka liittyi syvemmin omaan itsetutkisteluun. Olen viime vuosien aikana tehnyt isoja elämänmuutoksia. Sitä voisi kutsua henkilökohtaiseksi renessanssiksi (ransk. renaissance, “uudestisyntyminen”). Joskus uusi aika elämässä voi alkaa ulkoisten syiden vuoksi, joskus jopa pakon edessä ja toisinaan se on omaehtoista. Elämä on jatkuvaa muutosta kuten tiedämme. Rohkeutta kokeilla, yrittää, aloittaa alusta ja jatkaa tarvitaan - puhumattakaan luovuudesta. Kaikesta huolimatta oma renessanssi on syytä ottaa vastaan rakkaudella ja hyväksynnällä.
Sain kurssilta valtavan tietopaketin ja mahtavia muistoja sekä paljon ideoita ja henkistä pääomaa, joista olen todella kiitollinen.
Tekoäly tutuksi Akropoliin varjossa
Osallistuin Erasmus+ liikkuvuusjaksolle 8.-14.2.2026 Ateenassa. Intergrating ICT, new technologies and AI tools into teaching and education- kurssin parasta antia oli, että se johdatti tietotekniikkaa vähemmän käyttävän humanistin uteliaisuutta ja tunteitakin herättävän tekoälyn maailmaan. Länsimaisen kulttuurin kehto tarjosikin ainutlaatuiset puitteet aikamme keskeisimpään innovaatioon tutustumiseen.
Kuva: Ryhmäkuva kurssin osallistujista
Kuva: Kurssilaiset työskentelytilassa.
Kuva: Kurssin osallistujat yhteisellä päätösillallisella.
Ateenan kaupunkikuvaa hallitsevan Akropoliin majesteettinen näky loi ainutlaatuisen kontrastin aiheelle mitä opiskelimme.
Kulttuurivaihdon ohella tuli luotua uusia kontakteja ja sosiaalisia verkostoja. Omalta osaltani oli ilo jakaa tietoutta omasta työstäni, Porista ja koko Suomesta.
Kuva: Ryhmäkuva kurssin päätöspäivältä, jolloin kaikki kurssilaiset saivat mukaansa osallistumistodistukset.
--
Koulutuksen järjestäjä on Erasmus Learning Academy. Löydät lisätietoa koulutuksesta täältä:
https://erasmustrainingcourses.com/integrating-ict-into-teaching-and-training
Tutustu myös koulutuksen järjestäjän blogikirjoitukseen Ateenassa järjestetystä kurssista:
https://erasmustrainingcourses.com/weaving-tech-and-ai-into-everyday-lessons-a-week-in-athens.html