Saara Mäntylä

Osallistuin 27.4. - 2.5.2026 Erasmus+ liikkuvuusjaksolle Firenzessä Otsolan kansalaisopiston Erasmus+ -hankkeen 
mahdollistamana. Kurssi oli nimeltään Discovering Renaissance Art in Florence, joka oli
Europass Teacher Academyn järjestämä.

Opetan Otsolassa varhaisiän musiikkikasvatusta ja toiselta ammatiltani olen myös Suzuki pianopedagogi. Sen lisäksi olen harrastanut öljy-ja akryylimaalausta pitkään. Ajattelen, että taide on yhtä - taiteidenvälisyys on aina kiehtonut ja kiinnostanut minua. Luovassa työssäni
muskariopettajana käytän jatkuvasti taiteen eri muotoja, suunnitellen tunteja monimuotoiseksi kokonaisuudeksi.

Haaveissa minulla on jonain päivänä toteuttaa aikuisille muskarin tyylisiä tunteja, joissa jokainen lähtötasostaan ja osaamisestaan huolimatta voisi saada onnistumisen iloa ja uusia kokemuksia taiteesta. Uusia ideoita tähän suunnitelmaan lähdin täältä myös etsimään.


Kuva: Saara Mäntylä esittelemässä Otsolan kansalaisopiston toimintaa Firenzssä järjestetyn Erasmus+ -kurssin osallistujille.

Kurssin painottuminen kulttuurihistoriaan tarkoitti minulle sukeltamista vieraaseen asiaan, sillä en ole perehtynyt renessanssiin aikaisemmin. Pohjustin matkaani lukemalla kirjan “Renessanssin nainen. Naisen elämää 1400 ja 1500-luvun Italiassa “ (Setälä). Sitten siirryin romaaniin “Lucrezian muotokuva” (O’Farrell) joka kertoo Medicin suvun hallitsijan Cosimo I:n tyttärestä. Nämä kirjat virittivät minua opiskelun tunnelmiin ja kasvattivat yleistietämystäni aiheesta.


Ryhmäkuva Santa Maria del Fiore ja Brunelleschin kupolin edustalla.

Kurssi oli erittäin käytännönläheinen, sillä puolet opiskelusta tehtiin paikan päällä kohteissa, joissa päästiin omin silmin näkemään renessanssin merkittävimpiä taideaarteita - Firenzessä, renessanssin synnyinpaikassa kun oltiin. Näimme taideteoksia, joissa saatoimme havaita renessanssin kehityksen niiden yksityiskohtia itse vertailemalla ja analysoimalla.

Ensimmäisenä päivänä oli leikin keinoin toteutettu tutustuminen Piazza della Signorinaan. Seuraavana päivänä kävimme Santa Crocen kirkossa, jonne on haudattu monia merkkihenkilöitä kuten Michelangelo.


Kuva: Daavid-patsas (kopio alkuperäisestä) Piazza della Signorinan aukiolla.

Kolmantena päivänä oli vierailu Santa Maria Novellaan, eli 1200-luvulla perustettuun kirkkoon, jonka sisällä voi ihailla mm Masaccion, Giotton ja Brunelleschin huikeita töitä. Valtavan luostarin loggioissa (pylväskäytävissä) on hurmaavia freskoja toinen toisensa perään. Pääsimme tuolla käsittämättömän kauniissa, harmonisessa ja historiallisessa paikassa tekemään luonnoksia freskojen yksityiskohdista ja teimme käytännön harjoitteita taiteen analysoinnissa itsenäisesti sekä parityöskentelynä.


Kuva: Santa Maria Novellan luostari.

Neljäntenä päivänä menimme museoon Opera de’l Duomo jonka jälkeen Santa maria del Fioren katedraaliin jonka sisältä voi ihailla Brunelleschin kupolia eri perspektiivistä. Viidentenä päivänä vuorossa oli museo Bargello ja kuudentena Uffizin galleria, mikä aikaansaa viimeistään taiteellisen “pyörryksissä" olon tunteen, jos sitä ei vielä aiemmin jo olisi kokenut tällaisen viikon jälkeen.


Kuva: Daavid-patsas Bargello-museossa.

Jokainen aamu oli ihana aloittaa kattohuoneistoni parvekkeelta, sillä Duomon kupoli näkyy sieltä kuin myös terracottan ja okran sävyinen yleismaisema Firenzen tiilikattojen ylle. Kävelin historiallisilla kujilla, kipusin Arno-joen toiselle puolelle katsomaan kaupunkia Piazzale Michelangelolta.

Bobolin puutarhat eli Medicien puutarhakokonaisuus ja Palazzo Pitti tekivät suuren vaikutuksen. Pysähdyin istumaan Limoneriaan ruusujen ja kukkivien sitruunapuiden varjoon miettimään tätä hienoa matkaa. Tunsin syvää kiitollisuutta, että olen saanut olla täällä.


Kuva: Bobolin puutarha.

Erasmus+ liikkuvuusjakso antoi paljon uutta ja elämyksellistä mukaan kotiin tuomiseksi. Jäin miettimään myös paljon teemaa, joka liittyi syvemmin omaan itsetutkisteluun. Olen viime vuosien aikana tehnyt isoja elämänmuutoksia. Sitä voisi kutsua henkilökohtaiseksi renessanssiksi (ransk. renaissance, “uudestisyntyminen”). Joskus uusi aika elämässä voi alkaa ulkoisten syiden vuoksi, joskus jopa pakon edessä ja toisinaan se on omaehtoista. Elämä on jatkuvaa muutosta kuten tiedämme. Rohkeutta kokeilla, yrittää, aloittaa alusta ja jatkaa tarvitaan - puhumattakaan luovuudesta. Kaikesta huolimatta oma renessanssi on syytä ottaa vastaan rakkaudella ja hyväksynnällä.

Sain kurssilta valtavan tietopaketin ja mahtavia muistoja sekä paljon ideoita ja henkistä pääomaa, joista olen todella kiitollinen.