Luokat 1-6
Sähköisiä kirjoja Book Creatorilla
Sähköinen kirja on yksi tapa esittää ja kertoa, siis vaihtoehto esimerkiksi Wordille ja Powerpointille. Book Creator -ohjelma (tai jokin vastaava) löytyy kaikille koneille. Kouluilla olen tällä viikolla käyttänyt sekä iPad- että android-versiota. Ohjelmat eroavat hieman toisistaan näppäinten sijainnin suhteen, kuinkas muuten, mutta käyttö on molemmissa yksinkertaista (teen opetusvideot vielä tuonne kunkin laitteen sivulle).
Sähköiseen kirjaan voi kuvan ja tekstin lisäksi laittaa ääntä ja videoita. Eli kirjasi myös tarvittaessa elää ja puhuu.
Ekaluokkalaisten kanssa aloitimme lemmikkieläinkirjat. Netistä kuvat (digilupa!) ja mukaan hieman tekijänoikeusasiaa. Kuviin mukaan tekstiä oppilaitten osaamisen mukaan.
Nelosella aloitimme tietotekstillä, eli joulukirja joka täytetään joulun perinnetiedolla.
Sähköiseen kirjaan voi kuvan ja tekstin lisäksi laittaa ääntä ja videoita. Eli kirjasi myös tarvittaessa elää ja puhuu.
Ekaluokkalaisten kanssa aloitimme lemmikkieläinkirjat. Netistä kuvat (digilupa!) ja mukaan hieman tekijänoikeusasiaa. Kuviin mukaan tekstiä oppilaitten osaamisen mukaan.
Nelosella aloitimme tietotekstillä, eli joulukirja joka täytetään joulun perinnetiedolla.
Bee-Botit
Sain vinkkiä, että joskus taannoin yhtenäiskoululle on hankittu muutama Bee-Bot. Vinkki kertoi, että pari löytyisi erityisopettajan luota, lopuista ja loppujen lukumääristä oli erilaista tietoa. Löysin kaksi erityisopen lasikaapista, mutta tähän mennessä kukaan ei ole vastannut puuttuvien osalta wanted-viestiini. Hassua, että näistä ei pidetä kirjaa...
Mutta siis Bee-Botit messiin ja Parkkojan kutosluokkalaisten kuvistunnille. Ohjelmointihan on mitä kauneinta kuvista. Paperi kooltaan A0 (saatiin aikaiseksi, kun teipattiin neljä A2-paperia yhteen) lattialle ja Bee-Bot paikalleen paperin reunalle. Teipillä paksu tussi takapuoleen ja ohjelmointitaide voi alkaa.
Aluksi piirrettiin hienoja kuvioita kukin vuorollaan ja niin hyvin kuin ennalta ajatellun kuvion pystyi ohjelmoimalla toteuttamaan. Sitten käänsimme paperin ja vaikeutimme tekemistä. Ensin piirsimme, Bee-Bot-ohjelmoimalla tietysti, ympyrät paperin kulmiin. Seuraavaksi kukin yritti päästä ennalta valitsemaansa ympyrään siltä paikalta, jonne BB oli pysähtynyt. Ja lopuksi yritettiin kiertää kerralla koko rata pesäpallokentästä tuttuu "joka pesällä on käytävä" -tyyliin.
Hauskaa oli! Ja ohjelmointiopettavaista.
Seuraavana päivänä Mika Waltarin koululla toistimme saman hieman varioiden. Nyt juttuun käytettiin kuutosella ja nelosella matematiikan tunnit. Tässä mallia tehdyistä töistä. Huomaa, että toinen tekijäryhmä teippasi Bee-Botin molemmille puolille eri värisen tussin, ja niin saatiin lisää väriä paperille. Tussina käytettiin älytaulutussia, joka oli helppo poistaa lattiastakin, jos BB:n ohjelmointi meni vähän pitkäksi.
Mutta siis Bee-Botit messiin ja Parkkojan kutosluokkalaisten kuvistunnille. Ohjelmointihan on mitä kauneinta kuvista. Paperi kooltaan A0 (saatiin aikaiseksi, kun teipattiin neljä A2-paperia yhteen) lattialle ja Bee-Bot paikalleen paperin reunalle. Teipillä paksu tussi takapuoleen ja ohjelmointitaide voi alkaa.
Aluksi piirrettiin hienoja kuvioita kukin vuorollaan ja niin hyvin kuin ennalta ajatellun kuvion pystyi ohjelmoimalla toteuttamaan. Sitten käänsimme paperin ja vaikeutimme tekemistä. Ensin piirsimme, Bee-Bot-ohjelmoimalla tietysti, ympyrät paperin kulmiin. Seuraavaksi kukin yritti päästä ennalta valitsemaansa ympyrään siltä paikalta, jonne BB oli pysähtynyt. Ja lopuksi yritettiin kiertää kerralla koko rata pesäpallokentästä tuttuu "joka pesällä on käytävä" -tyyliin.
Hauskaa oli! Ja ohjelmointiopettavaista.
Seuraavana päivänä Mika Waltarin koululla toistimme saman hieman varioiden. Nyt juttuun käytettiin kuutosella ja nelosella matematiikan tunnit. Tässä mallia tehdyistä töistä. Huomaa, että toinen tekijäryhmä teippasi Bee-Botin molemmille puolille eri värisen tussin, ja niin saatiin lisää väriä paperille. Tussina käytettiin älytaulutussia, joka oli helppo poistaa lattiastakin, jos BB:n ohjelmointi meni vähän pitkäksi.
Luontoretki kuutosten kanssa
Mika Waltarin koululla aloitimme kuudennen luokan luontoretkeen valmistautumisen.
Matkaan kuvauskäyttöön otamme koulun tabletit. Koska kuutosia on enemmän kuin tabletteja, kokeilimme oppilaitten omien älykännyköiden mahdollista käyttöä. Aluksi oppilaat (ne ketkä halusivat) kytkivät puhelimensa kokeeksi oppilastunnuksilla koulun verkkoon. Taisi olla vain kaksi oppilasta, jotka eivät tätä syystä tai toisesta tehneet. Onnistui kaikilta ilman suurempia ongelmia. Tällä varmistettiin, että jos oppilas kuvaa omalla puhelimella, hän saa helposti (ilman oman nettiajan käyttöä) kuvansa siirrettyä puhelimeltaan pilveensä.
Oppilaan omien välineiden käytössä on tietysti omat riskinsä, koulun vakuutukset eivät oppilaitten omia korvaa, mutta kun ne kännykät kuitenkin mukana kulkevat, miksei niitä käytettäisi.
Luontoretki sujui mainiosti. Koulun tablettien kameran laatu vain ei kaikkia tyydyttänyt ja niinpä omat puhelimet nousivat useammalla esiin. Koululla lajien tunnistaminen jatkui ja kuvista alkoi muodostua kasvioita.
Matkaan kuvauskäyttöön otamme koulun tabletit. Koska kuutosia on enemmän kuin tabletteja, kokeilimme oppilaitten omien älykännyköiden mahdollista käyttöä. Aluksi oppilaat (ne ketkä halusivat) kytkivät puhelimensa kokeeksi oppilastunnuksilla koulun verkkoon. Taisi olla vain kaksi oppilasta, jotka eivät tätä syystä tai toisesta tehneet. Onnistui kaikilta ilman suurempia ongelmia. Tällä varmistettiin, että jos oppilas kuvaa omalla puhelimella, hän saa helposti (ilman oman nettiajan käyttöä) kuvansa siirrettyä puhelimeltaan pilveensä.
Oppilaan omien välineiden käytössä on tietysti omat riskinsä, koulun vakuutukset eivät oppilaitten omia korvaa, mutta kun ne kännykät kuitenkin mukana kulkevat, miksei niitä käytettäisi.
Luontoretki sujui mainiosti. Koulun tablettien kameran laatu vain ei kaikkia tyydyttänyt ja niinpä omat puhelimet nousivat useammalla esiin. Koululla lajien tunnistaminen jatkui ja kuvista alkoi muodostua kasvioita.