Kirjallisuus, asiantuntijan konsultaatio sekä lapsen ajatuksia

Naurun universaalisuus

Naurun katsotaan olevan paitsi ihmisiä yhdistävää sosiaalista kanssakäymistä, myös terveyteen positiivisesti vaikuttavaa toimintaa. Se lisää energiaa ja vähentää kipua sekä stressiä. Nauraminen lisää elimistöä suojaavien solujen toimintaa ja vähentää stressihormonien tuotantoa, ja siten lujittaa koko immuunijärjestelmää. Nauraminen myös vapauttaa aivoissamme endorfiinia, hyvänolon hormonia, joka saa tuntemaan olomme hyväksi. (Mielenterveysseura 2015; Vartiovaara 2004, 155.)

Monikulttuuriset tutkimukset ovat osoittaneet naurun olevan hyvin samanlainen ilmiö ympäri maailmaa. On havaittu, että ympäri maailmaa ihmisten naurussa esiintyy samankaltaisuuksia rytmissä, terävissä tavuissa sekä avoimessa suussa naurun tapahtuessa. Ollaan myös esitetty, että nauru olisi kehittynyt ihmisten väliseksi kommunikaation välineeksi ennen puhetta. Nauru on itseilmaisua, ja se ilmenee samanlaisena kulttuurista, kielestä tai yhteiskunnasta riippumatta. On myös hyvä huomioida, että naurua ilmenee sekä yksin että ryhmässä. (Glenn, 2003.)

Nauru on myös yksi harvoista jäljellä olevista nonverbaaleista ääntelyistä itkemisen, hymisemisen, karjumisen sekä huokailun ohella. Älykkääksi katsotut kädelliset eliöt - ihmiset, simpanssit sekä gorillat kokevat naurua. Ihmisen kohdalla tämä ääntely on merkittävää, sillä verbaali kommunikaatio on yhteiskunnassa ja kulttuurissamme tärkeässä asemassa. (Glenn, 2003.)

Naurun katsotaan olevan tarttuvaa. Psykologinen syy tähän piilee ihmisen peilisoluissa, jotka aktivoituvat silloin, kun jotain toimintaa suoritetaan tai sitä tarkkaillaan. Nauru on normaali sosiaalinen ja vuorovaikutuksellinen reaktio, jonka avulla ihmisillä on tapana sovittaa omia tunteitaan toisten tunteisiin. Lisäksi nauru luo yhteenkuuluvuuden tunnetta. (Psykologi Lotta Saranpää, keskustelu 7.2.2019.) Lapset kokevat, että nauramaton kaveri on tylsä ja vaikeasti lähestyttävä ja sellainen ei ole kiva kaverina (3-luokkalainen Jenna Mensonen, keskustelu 7.3.2019).

Nauru on sosiaalista puhetta & naurun tarttuvuus 

Tutkimusten mukaan sosiaalinen tilanne laukaisee naurun useammin, kuin kognitiivinen ärsyke, kuten vitsi. (Peltomaa 2001, 4). On jopa todettu, että vitsin tapainen ärsyke aiheuttaa vain 10-20 prosenttia nauruista (Tiede, 2000.) Lapset ovat kuitenkin usein hyvin kiinnostuneita vitsien maailmasta ja tutustuvat vitseihin kirjojen ja nettisivujen kautta. Lapset myös nauravat aikuisia herkemmin ja naurun määrään on todettu vaikuttavan henkilön ikä (Tiede 2000). Tutkimusten mukaan 14 vuoden iässä lapsellinen herkkyys pilailuun alkaa vähetä radikaalisti (Tiede, 2000). On kuitenkin tärkeä muistaa lapsen yksilöllisyys sekä huomioida lapsen kehitysvaiheet sekä muuttuvat elinympäristöt, kuten siirtymä yläasteelle.

Alakoululainen Jenna Mensonen (Keskustelu 7.3.2019) uskoo, että nauru on tarttuvaa. Hän toteaa, että koulussa nauru tarttuu usein välitunneilla. “Ensin kaveri alkaa nauramaan, jolloin itsekin alan nauramaan, vaikka en tiedä edes  mille nauretaan”. Naurun keskittyminen välituntiympäristöön sai meidät pohtimaan oppitunnin ilmapiiriä ja luonnetta. Voiko olla, että oppitunnit rajoittavat lasten luontaista olemista ja hauskanpitoa?

Voidaan sanoa, että nauru on yhteisössä leviävää ja lisää yhteenkuuluvuutta, mutta toisaalta ryhmäpaine voi myös vähentää esimerkiksi juuri herkkyyttä lapselliseen pilailuun. Ryhmäpaine voi myös toisaalta painostaa nauramiseen, sillä sen koetaan vahvasti olevan yhteydessä myös ryhmään kuulumiseen ja yhteisöllisyyden tunteen lisäämiseen. On myös normaalia, että toisena päivänä naurattaa enemmän ja nauru on “herkemmässä” (Peltomaa, 2001, 4). Tämä on hyvä nostaa esille oppilaiden kanssa ja korostaa sen inhimillisyyttä, ettei aina tarvitse olla iloinen ja nauravainen.

Tiedelehden (2000) mukaan naurulla voidaan ilmaista niin alistumista ja valtaa kuin hyväksymistä ja hylkäystä. Koulumaailmassa onkin tärkeä keskustella lasten kanssa siitä miten nauru esittäytyy. Peltomaa (2001, 4) korostaakin eroa sille nauretaanko yhdessä vai nauretaanko jollekin. Tämä voi aiheuttaa myös ristiriitaisia ajatuksia, sillä naurun ajatellaan olevan usein positiivinen asia. Se voi kuitenkin esittäytyä myös negatiivisessa valossa sekä aiheuttaa riitaa ja epämiellyttäviä tunteita. Toisaalta nauru voi myös välillä lähettää epäjohdonmukaisia ja vääriä signaaleja ympäristöön. Esimerkiksi yhdessä naurava kaveriporukka voi näyttäytyä sivusta seuraajalle pilkallisena ja häneen kohdistuvana hyökkäyksenä, vaikka kyse ei olisikaan siitä. 

Peltomaa (2001, 4) nostaa esille myös naurun vaikutuksen yhteisön normeihin ja niiden säätelyyn. Lapsille opetetaan yhteisössämme vallitsevia nauramiseen liittyviä normeja, jotta he tiedostavat tilanteet joissa nauru ei ole soveliasta. Naurun tarttuvuuden ja sen reaktion impulsiivinen syntyminen voi kuitenkin olla tietyissä tilanteissa haaste. Tästä on hyvä keskustella lasten kanssa ja kertoa sen olevan myös välillä aikuisillekin haastavaa.

Itsetuntemus ja nauru

Nauraminen yksin ja muiden kanssa voi parhaillaan tukea itsetuntemuksen kehittymistä. Myös itselle nauraminen on tärkeää, terapeuttista ja helpottavaa (Yle, Vuoksenmaa, 2013). Itsetuntemuksen määritteleminen on usein hankalaa, sillä tutkijoilla on useita eri käsityksiä siitä, mitä itsetuntemus pitää sisällään. Itsetuntemukseen liittyviä monia eri käsitteitä voi olla vaikeaa erottaa ja tunnistaa toisistaan. Itsetuntemukseen liittyvät muun muassa itsetunto, identiteetti, minä, minäkäsitys, minäkuva, minäkokemus ja minätietoisuus. Sorvisto, 2018, 9.) Itsetuntemusta voi kehittää siinä missä muitakin taitoja (Suomen Mielenterveysseura). Mannerheimin Lastensuojeluliiton mukaan itsetuntemus ei ole mikään samanlaisena läpi elämän pysyvä ominaisuus, joka on toisilla ihmisillä hyvä ja toisilla huono (MLL).

Elämäntilanteiden ja olosuhteiden vaihtuessa sekä vaikeissa tilanteissa huumorintaju ja nauru ovat tärkeä selviytymiskeino. Nauru antaa voimaa kohdata asioita, kykyä ihmetellä elämän kummallisuuksia ja viisautta ottaa askel taaksepäin. Nauru on tarttuvaa, se yhdistää ihmisiä, sekä edistää ja lisää myönteistä vuorovaikutusta. (Suomen Mielenterveysseura.) Naurun myötä avautuu väylä arvojen ja maailman tarkastelemiseen, sillä nauru koettelee samanmielisyyttä, arvioi kohdetta, mahdollisesti rikkoo normeja ja käsittelee tabuja (Hietalahti, 2010, 51). Näin ollen nauru ja huumori ovat hyviä keinoja itseensä ja muihin tutustumiseen.

Nauru on monimielinen ilmiö ja se kuuluu erottamattomasti ihmiselämään. On jopa outoa, jos joku ihminen ei koskaan naura. (Hietalahti, 2010, 43.) Ihminen voi viestittää naurulla ilon lisäksi myös pilkkaa ja halveksuntaa (Tieteen kuvalehti, 2010), ja naurun kohteeksi joutuminen voi olla pelottavaa ja ahdistavaa, ja sen vuoksi naurulla on selvästikin jonkinlaista valtaa (Hietalahti, 2010, 52). Pilkallisessa mielessä ja pitkän aikaa jatkuvana naurun kohteeksi joutuminen voi johtaa itsetuntemuksen ja itsevarmuuden heikkenemiseen ja erilaisiin ulkopuolisuuden kokemuksiin. Toisaalta jonkun tahaton naurahtaminen tietyssä paikassa saattaa johtaa väärinymmärryksiin.

Kommentit

Kirjaudu sisään lisätäksesi tähän kommentin