Rakastin esiteininä Kreikan myytteihin pohjautuvaa Percy Jackson -kirjasarjaa. Kun olin noin kymmenvuotias, luin sarjan neljännen osan, jossa eräs hahmoista kertoo olevansa homo. Kun olin lukenut tämän kohdan, tunsin hämmennystä. Luin saman kohdan yhä uudelleen ja uudelleen. Mietin, että tällaista ei olisi saanut ehkä lukea, joten suljin kirjan. Estelyistäni huolimatta palasin tähän kirjan kohtaan toistuvasti ajatuksissani. Olin sekä helpottunut että yllättynyt, ettei kukaan homoseksuaalisen hahmon lähipiiristä hylännyt häntä homouden takia. Ehkä tällainenkin henkilöhahmo ja tarina olivat mahdollisia? Bettelheim kuvaa tätä ilmiötä seuraavasti: "- - lapsi samastuu sankariin tämän kaikissa kamppailuissa. Sankariin samastuessaan lapsi mielikuvituksessaan jakaa sankarin kaikki kärsimykset ja koettelemukset."