Etiikka ja moraali tarkoittavat lähes samaa asiaa. Etiikka on kreikkaa ja moraali latinaa. Ne voidaan suomentaa sanalla 'tapa'. Ne pohtivat, mikä on oikea tapa toimia. Ne pohtivat sitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Etiikka ohjaa ihmisen toimintaa ja päätöksentekoa.

Moraalin ja etiikan välillä on sävyero siten, että ihmisen etiikka tarkoittaa periaatteellista käsitystä siitä, mikä oikein ja mikä väärin. Se on myös tiede, joka tutkii näitä kysymyksiä, kuten sitä, millaisiin arvoihin käsityksen hyvästä ja pahasta perustuvat.
Moraalilla tarkoitetaan ihmisen etiikan mukaista käytännön toimintaa näissä kysymyksissä.

Esimerkiksi:
Henkilön moraaliin voi liittyä lupaus olla ostamatta ja syömättä tuotteita, joissa on eläinperäisiä aineita eläinten oikeuksien vuoksi.
Etiikka tarkastelee, millaisia perusteita tällaiselle lupaukselle on. Onko eettisesti ongelmallista hyödyntää eläimiä ravintona?

Käsitykset oikeasta ja väärästä muodostuvat arvojemme pohjalta. Esimerkkitapauksen henkilön arvoissa eläinten kunnioitus on korkealla.
Moraalikäsityksen muovautumiseen vaikuttavat lukuisat asiat, kuten vanhemmat, opettajat, ystävät, media tai omat kokemukset. Moraalikäsitykset opitaan yhteisössä, aivan kuten kieli ja tapakulttuuri. Uskonto tai katsomus voi olla merkittävä moraalikäsityksen muovaaja.
Kyky pohtia, mikä on oikein ja mikä väärin, kuuluu ihmisyyteen.

Etiikkaa sovelletaan monilla eri elämänalueilla, kuten lääketieteessä, liiketoiminnassa, ympäristöasioissa ja teknologiassa. Eettiset pohdinnat auttavat ihmisiä tekemään perusteltuja päätöksiä tilanteissa, joissa oikean ja väärän erottaminen voi olla vaikeaa. 

Normit suojelevat arvoja

Mitä asioita sinä pidät tärkeinä ja arvokkaina?

Arvo on arvokas, hyvä ja tavoiteltava asia.
Normi on käsky, kielto tai sääntö.

Normeilla suojellaan arvoja. Esimerkiksi sääntö "noudata liikennevaloja" on normi, joka suojelee ihmisten turvallisuutta ja terveyttä. Niitä pidetään tärkeänä ja arvokkaina.

Erilaisia normistoja on monia: Suomen laki, jääkiekon pelisäännöt, koulun järjestyssäännöt tai vaikkapa kymmenen käskyä.

Normeihin liittyy sanktio eli seuraamus. Säännön rikkomisesta voi seurata rangaistus tai sen noudattamisesta palkinto. Rangaistuksena voi olla esim. sakko, jälki-istunto tai toisten paheksunta. Palkintona stipendi, kehu tai hyväksyntä.
Myös hyvä tai huono omatunto ovat sanktioita.

Itseisarvo on asia, joka on itsessään arvokas. Tällaisia ovat esimerkiksi onnellisuus tai oikeudenmukaisuus.
Välinearvolla taas pyritään saavuttamaan itseisarvo. Raha ei itsessään ole arvokas, mutta sen avulla voidaan saavuttaa jotain tavoiteltavaa, kuten esimerkiksi koti perheelle.

Normit syntyvät arvojen pohjalta. Esimerkiksi niissä kulttuureissa, joissa tasa-arvoa pidetään suuressa arvossa, on paljon lakeja tämän asian suojelemiseksi. Eri kulttuureissa ja uskonnoissa voidaan pitää arvokkaana eri asioita.

Arvot ja normit ohjaavat ihmistä. Arvot tuovat elämään tarkoitusta.
Arvomaailmamme muodostuu samoin kuten moraalikäsityksemme: siihen vaikuttavat esimerkiksi vanhemmat, koulu tai ympäröivä yhteiskunta.

Kristinuskon arvot ovat muovanneet suuresti länsimaista yhteiskuntaa, vaikka sitä ei välttämättä huomaa. Jeesuksen opetukset heikoista huolehtimisesta näkyvät nyt lainsäädännössä. Jeesuksen vuorisaarna on ollut vaikuttamassa myös YK:n ihmisoikeusjulistukseen.

MITEN TOIMIA?

Ihminen joutuu joka päivä pienten eettisten valintatehtävien eteen. Millä perustella ratkaisu tehdään?
Ihmisen moraalikäsitykset ovat muotoutuneet monien vaikutteiden kautta.
Vanhemmat ovat opettaneet joitakin periaatteita lapsilleen, samoin koulu oppilaille. Jokainen kehittää kuitenkin oman tapansa toimia.

Kirkko ja Raamattu antaa myös ohjeita. Yleispätevä ohje on: Rakasta lähimmäistäsi. Mitä se tarkoittaa käytännössä?
On hyvä pitää silmällä sitä, onko valinnoistamme haittaa toiselle ihmiselle. Kyky asettua toisen ihmisen asemaan, on tärkeä osa ihmisyyttä. 

Esimerkiksi myyjän antaman ylimääräisen 10 euron setelin voi perustella pitävänsä itsellään sillä, ettei se ole iso raha kaupan kassavirrassa. Mutta pienen liikkeen yksityisyrittäjän kassavirrassa se voi olla tuntuva raha, joka on pois yrittäjän palkasta. Isoissa marketeissa taas kassasta vastaava myyjähenkilö voi joutua tukalaan paikkaan, jos pohjakassassa on vajetta. Tällöin toiminnasta on aiheutunut haittaa toiselle ihmiselle. Kyse on myös eettisestä periaatteesta: Tuo raha ei kuulu minulle.

Kymmenen euron seteli ei vaaranna kenenkään henkeä, toisin kuin ylinopeus, jolla voi olla ratkaiseva vaikutus jarrutusmatkaan, kun auton eteen ilmestyy jotakin yllättävää. Tuolloin kyse voi olla ihmishengestä. Silti lukuisat ihmiset ajavat pientä ylinopeutta toistuvasti. Miksi? Tätä perustellaan sillä, että kaikkihan niin tekevät. Tällä syyllä perustellaan monta muutakin pikkurikettä.

Aina väärä toiminta ei kohdistu suoraan yksittäiseen ihmiseen. Vakuutusmaksut ovat suuret ja se kismittää. Siksi ihmiset antavat usein väärää tietoa korvaushakemuksissaan, sillä maksetuille vakuutusmaksuille halutaan vastinetta. Samalla vakuutuspetokset ovat selkeä osatekijä sille, miksi vakuutusmaksut ovat suuret ja korvausehdot tiukat.

Periaatteet ovat absoluuttisia, eikä olosuhteet (vähän liikennettä, myyjän virhe) muuta periaatetta. Täten kristillinen etiikka on yleensä periaatteellista ja absoluuttista (vaikka ihmiset eivät niitä kykenisikään noudattamaan absoluuttisesti).

Ohjeita Raamatusta: Rakkauden kaksoiskäsky

Yleispätevä ohje lähimmäisen rakastamisesta kuuluu Jeesuksen antamaan kaksoiskäskyyn:

”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi. Rakasta lähimmäistä kuten itseäsi.” (Mark. 12:30-31)

Mitä rakastamisella tarkoitetaan?
Kreikan kielessä on useampi sana rakkaudelle. Esimerkiksi miehen ja naisen välistä rakkautta kutsutaan sanalla eros.
Vanhempien rakkaus lasta kohtaan, sisarusten välinen rakkaus tai vaikkapa Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan on agape-rakkautta.
Lisäksi on filos, joka löytyy sanasta filosofia - viisauden rakastaminen.
Filantropia taas tarkoittaa ihmisrakkautta tai ihmisystävällisyyttä, sillä tarkempi suomennos on sanalle filos on ystävä. 

Filantropialla viitataan ajattelutapaan, joka uskoo ihmisten hyvyyteen. Se on pyyteetöntä ja universaalia, kansallisuudet ja rodut ylittävää lähimmäisen rakastamista. Tehdessään hyvää kanssaihmisilleen ihminen on yhteistyössä Jumalan kanssa. Tehdylle ystävälliselle teolle ei odoteta saavan vastapalvelusta. Kyse on palvelevasta rakkaudesta. 
Rakkaus ei ole siis vain tunne, vaan myös tekoja toisen puolesta. 

Lähimmäisiä eivät ole vain meille läheiset, tutut ihmiset, vaan ihan jokainen ihminen maailmassa ansaitsee tulla kohdelluksi hyvin, jopa pahantekijä.
Kristus kehotti rakastamaan jopa vihamiehiä.

Vuorisaarna: Rakastakaa vihamiehiänne

Vuorisaarna on kokoelma Jeesuksen puheita. Niissä hän antaa ohjeita oikeaan toimintaan. Siinä Jeesus mm. toivottaa köyhät ja vähäosaiset tervetulleiksi Jumalan valtakuntaan. Käsky vihollisen rakastamiseen teki kaikista ihmisistä lähimmäisiä. Hän käänsi huomion ihmisiin, joita kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti, ja osoitti heille arvostusta. Vuorisaarnan etiikka on vaativaa. Se käskee asettamaan muiden ihmisten taepeet omien edelle. Vuorisaarnan noudattamisesta ei seuraa erinomaisen henkilön, vaan toisten ihmisten palvelijan identiteetti. Jumalan täydellisyys ilmenee anteeksiantavaisuudessa. Jos tahdomme toimia Jumalan tavoin, anteeksiantaminen on siinä keskeinen elementti.

Kultainen sääntö

Vastavuoroisuuden “kultainen sääntö” löytyy monista eri uskonnoista ja kulttuureista: toimi muita kohtaan niin kuin toivot muiden toimivan itseäsi kohtaan.

Kultaista sääntöä voi toteuttaa vaikkapa koulussa: jos haluat keskittyä tehtäviisi tunnilla rauhassa, anna itsekin muille työrauha. Mieti miltä kiusaaminen voisi tuntua itsestäsi ja puutu asiaan, jos näet muita kiusattavan. Anna apua, jos sinulta sitä pyydetään. Varmaan itsekin toivoisit saavasi apua, kun sitä tarvitset.

 Ohjeita Raamatusta: Kymmenen käskyä

Vanhan testamentin kymmenessä käskyssä on sama jaottelutapa kuin kultaisessa säännössä: suhtautuminen Jumalaan ja suhtautuminen toisiin ihmisiin, lähimmäisiin.

Kanonit ovat vanha kokoelma sääntöjä ja opetuksia käytännön elämään.
Ne ovat kirkolliskokousten muotoilemia.
Vanhojen kanonien soveltaminen uusilla alueilla ja uusissa tilanteissa voi olla ongelmallista. Piispat puntaroivat kanonisen lain noudattamista.

1. Maailmankuva

Maailmankuva on kuva maailmasta.

• Se on käsitys siitä, millainen maailma on (maailmankaikkeus, historia, kulttuuri, ympäristö...)
• Se on erilainen eri kulttuureissa ja eri aikakausina.
• Siihen vaikuttavat mm. omat kokemukset ja tiedonvälitys.
• Se on jokaisella ihmisellä erilainen.

Maailmankatsomus:

• Se on laajempi kuin maailmankuva.
• Laaja käsitys maailmasta ja elämästä.
• Sisältää arvoja. Pohtii, mikä elämässä on tärkeää.
• Antaa elämälle tarkoitusta.

Maailmakuva ja -katsomus vaikuttavat ajatteluun ja toimintaan.
Muinaissuomalaisen käsitys maailmankaikkeudesta on melko erilainen, kuin meidän aikamme ihmisillä, joilla on tietellistä tietoa saatavilla.
Intialainen hindu taas saattaa suhtautua yhteiskunnalliseen epätasa-arvoon eri tavalla, kuin esimerkiksi kristittty. Hindulaisuuteen kuuluvassa jälleensyntymisopissa ihminen on ansainnut paikkansa maailmassa edellisessä elämässä tapahtuneen toimintansa perusteella. 

Tieteellinen maailmankuva perustaa selityksensa tiukasti tieteelliseen ajatteluun, eikä tarkastele asioita, joille ei voi löytää vastausta tieteen keinoin.
Ihminen, jolla on uskonnollinen maailmankuva, voi pohtia asioita toisin. Kysymys esimerkiksi jumaluuden olemassaolosta tai kuoleman jälkeisestä elämästä ovat oleellisia.
Uskonnoton humanismi taas korostaa ihmisyyttä ja ihmisarvoa kaiken mittana.

Usein ihmisen maailmankuva on yhdistelmä erilaisia maailmakuvia.
Uskonnollinen ja tieteellinen maailmankuva eivät välttämättä sulje toisiaan pois.
Ihminen voi ajatella maailman syntyneen alkuräjähdyksessä, kuten tiede asian selittää, mutta selittää sen syyksi Jumalan toiminnan.

Kuten arvot ja moraalikäsitykset, myös maailmankuva muotoutuu monien tekijöiden muovaavana.

 

Kristillinen maailmankuva

Kristillinen maailmankuva on uskonnollinen ja sen keskuksena on Jumala.
Maailma on syntynyt Jumalan tahdosta ja Jumala loi ihmisen rakastaakseen häntä.
Ihminen on osa maailmaa, muttei sen keskipiste.

Kysymys elämän tarkoituksesta saa vastauksensa kristinuskosta. Yhtenä lähteenä on Raamattu.
Ihmisen tehtävänä on mm. rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä.
Päämääränä on pelastua. Käsitys kuolemanjälkeisestä elämästä on oleellinen.

Kirkon opetuksen mukaan ihminen on kahden maailman kansalainen, näkyvän sekä näkymättömän.
Vaikka elämän päämäärä on tuonpuoleisessa, on ihmisellä velvollisuutensa tässä maailmassa.


TIIVISTELMÄ

ETIIKKA Tutkii moraalisia kysymyksiä, kuten miten meidän tulee toimia, mikä on oikeaa ja mikä väärää, mitä on hyvä elämä, mitkä ovat hyviä arvoja.

 

- Arvo = Arvokas asia

- Voidaan jakaa kahteen ryhmään: itseisarvot ja välinearvot

- Itseisarvo = itsessään arvokas asia, kuten perhe, onnellisuus

- Välinearvo = ei ole lopullinen päämäärä, vaan väline itseisarvon tavoittamiseen, esim. koti, raha

- Normi on käsky tai kielto. Niillä suojellaan arvoja.

 

kpl 5 Maailmankuva = Kuva maailmasta

• Käsitys siitä, millainen maailma on. Erilainen eri kulttuureissa. Siihen vaikuttavat mm. omat kokemukset ja tiedonvälitys.

Kristillinen maailmankatsomus: Uskonnollinen, sen keskuksena on Jumala.

Sisältää Käsitykset ihmisestä, maailmasta, sen synnystä yms. Yhtenä lähteenä Raamattu.

• Maailmankuvaan vaikuttavat yhä enemmän tiedonvälitys ja mainonta mm. tv:n, netin ja painetun median kautta. Omaksumme uusia asioita ja ajatuksia huomaamatta
• Kirkon opetuksen mukaan ihmisellä on tietty tehtävä: rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä.

 

 

Kpl 6: Miten meidän tulee toimia?

• Ihminen joutuu pohtimaan arkipäivässä monia valintojaan ja tapoja toimia.
• Mikä on oikea tapa toimia? Voiko tietämättään toimia väärin? Mikä ohjaa toimintaamme tällaisissa ongelmatilanteissa?
• Olet saattanut omaksua jonkin tavan toimia tai saatat kehitellä oman tapasi toimia.
• Mitkä asiat vaikuttavat ratkaisuusi? Kasvatus, koulutus, yleinen mielipide? Miten sinun arvomaailmasi on muodostunut?
• Etiikka (kreikkaa) ja moraali (latinaa) tarkoittavat samaa asiaa.
• Voidaan suomentaa sanalla ’tapa’.
• Etiikka ja moraali pohtivat sitä, mikä on oikea tapa toimia.

Kirkon opetus oikeasta tavasta

Lyhyimmillään se löytyy Kristuksen antamassa rakkauden kaksoiskäskyssä

”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi. Rakasta lähimmäistä kuten itseäsi.” (Mark. 12:30-31)

• Rakkaus ei ole vain tunnetta, vaan nimenomaan toimintaa toisen persoonan puolesta.
• Rakkauden kohteena on Jumala ja lähimmäinen. Omaa itseäänkin saa rakastaa, mutta ei enempää kuin muita.
• Vuorisaarna on kokoelma Jeesuksen opetuspuheita. Niissä hän antaa ohjeita oikeaan toimintaan.
• Kanonit ovat vanha kokoelma tällaisia sääntöjä ja opetuksia, eli kirkolliskokousten muotoilemia ohjeita.
• Vanhojen kanonien soveltaminen uusilla alueilla ja uusissa tilanteissa on ongelmallista. Rakkauden kaksoiskäskyä saatetaan soveltaa eri paikoissa eri tavoin. Päämäärä on aina sama: Oikea tapa rakastaa.