Vastausohjeita

Kevät 2010 tehtävä 3

Aivojen lateralisaatiolla tarkoitetaan vasemman ja oikean aivopuoliskon toiminnallisia eroja. Kuvaile näitä eroja ja selitä, millä tavoin aivojen lateralisaatiota on tutkittu

Tämän kysymyksen kohdalla kirjasarjat eroavat toisistaan selvästi

Lateralisaatio (tai toiminnallinen asymmetria) tarkoittaa, että ihmisellä vasen aivopuolisko on erikoistunut kielellisiin prosesseihin ja oikea visuaalisavaruudellisiin prosesseihin. Varhaisimmat havainnot lateralisaatiosta saatiin afasiasta ja aivohalvauspotilaista. Post mortem aivoja tutkittaessa kävi ilmi, että niillä potilailla, joilla oli vasemman aivopuoliskon aivoverenvuoto tai -infarkti, oli kielellisen prosessoinnin häiriöitä. Paul Broca osoitti, että tietyn aivojen vasemmassa otsalohkossa oleva alue usein on vaurioitunut kun potilailla on puheen tuoton (mutta ei ymmärtämisen) vaikeutta. Myöhemmin Carl Wernicke havaitsi toisentyyppisen afaattisen häiriö, jossa potilaiden mekaaninen puheentuotto on säilynyttä vaikka puhe sisällöllisesti on häiriintynyttä, ja joilla on huomattavia puheen ymmärtämisen ongelmia. Vastaavasti neurologisilla potilailla, joilla aivoleesio on oikeassa aivopuoliskossa, on todettu enemmän visuaalisavaruudellisen hahmottamisen vaikeutta. Neglect-oire, eli vasemman puolen huomioimattomuus-oireyhtymä, syntyy oikean päälakilohkon vauriosta, joten oikealla aivopuoliskolla on merkitystä tarkkaavaisuuden suuntaamiseen ympäristöön ja eritoten ympäristön ja oman ruumiin vasemmalle puolelle. Lateralisaatiota on tutkittu myös moderneilla aivokuvantamismenetelmillä, jossa on systemaattisesti todettu kielellisten tehtävien aktivoivan vasemman aivopuoliskon eri osia, kun taas visuaaliset hahmotustehtävät aktivoivat oikeaa aivopuoliskoa.

Oppikirjoista etenkin Mielen maailma kirjassa on vain sivuttu lateralisaatiota. Muissa sitä on esitelty vähän laajemmin ja kuvattu jotakin aiheeseen liittyvää tutkimusta. Mielen maailma kirjassa on sitävastoin esitetty aivotutkimuksen menetelmiä tarkasti, ja opiskelija voi soveltaa tätä tietoa vastatessaan.

Syventävää tietoa:

Oppikirjoissa ei syvennytä toiminnallisen asymmetrian klassisiin behavioraalisiin tutkimusmenetelmiin, mutta asiaan perehtynyt vastaaja saattaa kuvata miten dikoottisen kuuntelun ja takistoskooppisen visuaalisten ärsykkeiden esittämisellä on selvitetty lateralisaatiota sekä terveillä koehenkilöillä, että n.s. split brain potilailla. Lisäksi 70- ja 80-luvuilla käytettiin n.s WADA-menetelmää, jolla pystyttiin hetkellisesti nukuttamaan toinen aivopuolisko ja selvittämään mitä siitä seurasi (vasemman aivopuoliskon ”nukuttamisesta” seuraa yleensä globaali afasia).

3 pistettä
Lateralisaatio on määritelty ja ymmärretty. Opiskelija antaa joitakin esimerkkejä lateralisaation ilmemisestä (kätisyys, afasiat) ja kuvailee jotakin lateralisaatioon liittyvää tutkimusmenetelmää. Koska oppikirjoissa pääsääntöisesti vain pintaraapaistaan lateralisaatiota, voi kolmeen pisteeseen päästä melko suppealla vastauksella. Pelkkä aivotutkimusmenetelmien mainitseminen ilman yhteyttä lateralisaatioon ei riitä.

5 pistettä
Vastaus on monipuolinen ja edellistä laajempi ja tarkempi. Hyvässä vastauksessa on perustiedon lisäksi voitu mainita esimerkiksi split brain tms tutkimuksia ja tutkimusmenetelmiä on voitu kuvata osoittaen, mihin johtopäätökset eri menetelmiä käytettäessä perustuvat. Ansioksi luetaan myös, jos opiskelija pystyy asettamaan lateralisaation oikeisiin mittasuhteisiin ja tunnistamaan, että lateralisaatio koskee vain suhteellisen pientä osaa aivotoiminnoista tai että aivojen plastisuus vaikuttaa myös toimintojen lateralisoitumiseen.

Kevät 2011 tehtävä 3

3. Määrittele, mitä afasia tarkoittaa. Mitä afasian perusteella voidaan päätellä aivojen toiminnasta?

Afasia= aivoista johtuva kielellisen toiminnan häiriö. Kielellisistä toiminnoista vastaavia alueita on otsa- ja ohimolohkoissa. Aihe käsitellään 3. ja 4. kurssin kirjoissa.
Oirekuva liittyy aivojen lateralisaatioon ja toiminnalliseen erikoistumiseen. Kyseessä on vasemmanpuoleinen aivovaurio joka usein aiheuttaa kielellisen prosessoinnin vaikeutta eli afasiaa. Vasemman puoliskon sisällä on myös toiminnallista erikoistumista. Jos vaurio sijaitsee vasemman puoliskon etuosassa, on potilaan oireiden hallitsevana piirteenä puheen tuottamisen vaikeus. Potilas kuitenkin ymmärtää hyvin, mitä muut hänelle puhuvat. Kyseinen aivoalue on nimetty Brocan alueeksi, lääkäri Paul Brocan havaintojen perusteella, ja Brocan afasia viittaa tällaiseen kielelliseen häiriöön. Jos puhe on lähes olematon kyseessä on laaja vaurio, kun taas kankea puhe viittaa lievempään Brocan alueen vaurioon.

Myöhemmin Carl Wernicke havaitsi toisenlaisen afaattisen häiriön, jossa potilaiden mekaaninen puheentuotto on säilynyt vaikka puhe sisällöllisesti on häiriintynyttä, ja on huomattavia puheen ymmärtämisen ongelmia. Jos puheen ymmärtäminen tuottaa vaikeuksia kyseessä on ns. Wernicken afasia jolloin aivovaurio sijaitsee hiukan taaempana vasemmassa aivopuoliskossa, Wernicken alueella. Kielellisiin toimintoihin erikoistuneita alueita on kuitenkin ohimo- ja otsalohkon alueella useita. Puheen tunnesävyjä työstää myös oikea aivopuolisko. Vaikeus ymmärtää puheen äänenpainon vaihteluja voi olla osoitus oikeanpuolisesta aivovauriosta.

3 pistettä
Afasian käsite on määritelty ja vastaaja osaa kytkeä ilmiön aivojen toiminnalliseen erikoistumiseen eli lateralisaatioon. Vastauksessa kuvaillaan pääpiirteisesti Brocan ja Wernicken afasiat, ja käy ilmi että molemmat oirekuvat liittyvät vasemman aivopuoliskon vaurioihin; puheen tuottamisen vaikeus viittaa aivovaurioon joka sijaitsee vasemman aivopuoliskon etuosassa, kun taas puheen ymmärtämisen vaikeus on merkki ohimolohkon vauriosta.

5 pistettä
Vastauksessa afasia on määritelty ja kuvaillaan edellä mainittuja aivovaurioista johtuvia toiminnallisia vaikeuksia kielellisissä kyvyissä, Brocan ja Wernicken alueet aivoissa on oikein paikannettu. Käsitellään syvällisemmin kielellisen prosessoinnin häiriöitä ja kerrotaan havainnoista ja löydöksistä joiden perusteella voidaan päätellä millä tavalla eri aivoalueet liittyvät puheen tuottamiseen ja puheen ymmärtämiseen.

Vastauksessa mainitaan lisäksi, että muutkin aivoalueet osallistuvat kielellisiin toimintoihin, esim se, että tunnesävyjen suhteen oikealla aivopuoliskolla on tärkeä merkitys.

Lisäansiona voi olla tutkimusmenetelmien ja niiden hyödyntämisen tuntemusta: aivokuvantamismenetelmät, Wada-menetelmä ja sen osoittaminen, että tietyt toiminnot fokusoituvat tietyille aivoalueille.

Syksy 2010 tehtävä 6

Visuaalisen havaitsemisen hermostollista taustaa tutkittiin aivoverenkiertohäiriöitä sairastavilla potilailla. Tutkimukseen osallistui 20 potilasta. Puolella potilaista aivovaurio sijaitsi jommassakummassa ohimolohkossa ja puolella aivovaurio sijaitsi jommassakummassa päälakilohkossa. Kaikki tutkimukseen osallistuneet potilaat ymmärsivät puhetta ja pystyivät itse puhumaan.

Kaikki potilaat suorittivat tietokoneavusteisen kokeen. Koeasetelmassa tietokoneen ruudulla esitettiin aina kolme ärsykettä yhtäaikaisesti. Ruudun sekä vasemmalla että oikealla laidalla oli yksi kuva. Kuvat esittivät joko eläintä tai työkalua. Lisäksi ruudulla oli aina punainen ympyrä, joka sijaitsi joko vasemmalla tai oikealla puolella ruudun keskipisteeseen verrattuna

Jokainen koehenkilö suoritti kaksi erilaista tehtävää. Kummassakin tehtävässä A ja B koehenkilöille esitettiin yhteensä sata erilaista tilannetta näyttöruudulla. Tehtävässä A potilaiden piti päättää kumpi kahdesta näyttöruudun kuvasta esitti eläintä (toinen kuva oli aina jokin työkalu). Tehtävässä B potilaiden piti päättää oliko punainen ympyrä lähempänä vasemman vai oikeanpuoleista kuvaa. Vastaus annettiin nappia painamalla.

Koehenkilöiden suoritukset on esitetty alla olevassa kuviossa. Selitä tutkimuksen tulos ja arvioi psykologisen tiedon valossa, mitä tulokset kertovat näkemisen ja havaitsemisen hermostollisesta taustasta.

Ohimolohkovaurion saaneiden potilaiden keskimääräinen suoritus on kuvattu sinisellä ja päälakilohkovaurion saaneiden potilaiden keskimääräinen suoritus on kuvattu vihreällä.

Kuvion tulkinta:

Ohimolohkovaurion saaneet potilaat suoriutuivat heikosti kun heidän piti päättää kumpi kuvista on eläin (eli tunnistaa visuaaliset ärsykkeet). He pystyivät kuitenkin erottamaan punaisen ympyrän sijainnin.

Päälakilohkovaurion saaneet potilaat suoriutuivat päinvastoin, eli heikosti kun piti tunnistaa ympyrän sijainti, ja hyvin kun piti tunnistaa kumpi ärsykkeistä oli eläin.

Aivovaurioiden sijainti siis määritti minkätyyppisiä havaintovaikeuksia potilailla oli. Editan ja Otavan kirjoissa käsitellään mikä- ja missä/kuinka-radastoja, ja tehtävä liittyy suoraan niihin. Mikä-radasto päätyy näköaivokuorelta ohimolohkoihin ja hoitaa visuaalisten objektien tunnistamista, kun taas kuinka/missä-radasto päätyy näköaivokuorelta päälakilohkoihin ja hoitaa objektien sijainnin tunnistamista. WSOY:n Mielen maailma kirjassa näitä ei ilmeisesti käsitellä, mutta agnosioita käsitellään.

Tehtävä on haastava ja aineistona olevien tulosten hermostollinen tulkinta vaativaa. Kolmeen pisteeseen riittää että kokelas osaa tulkita tutkimuksen tulokset esitetystä kuviosta ja vasta korkeammissa pisteissä vaaditaan kokelaan osaavan selittää tulosten hermostollista taustaa.

3 pistettä
Kokelas osaa tulkita kuviota.
Ohimolohkopotilailla on vaikeuksia tunnistaa kumpi kuvioista on eläin eli visuaalisessa tunnistamisessa oli virheitä. Sen sijaan he kykenivät määrittämään etäisyyden eli erottamaan punaisen ympyrän sijainnin.

Päälakilohkopotilaat tunnistivat kyllä kumpi on eläin mutta se, kumpaa kuvaa lähempänä ympyrä on, tuotti vaikeuksia ja virheitä.

5 pistettä
Kuvio on tulkittu oikein ja vastauksessa arvioidaan näkemisen ja havaitsemisen tuloksia myös hermostollisesti.

Opiskelija voi tuoda hermostollisessa taustassa esille mikä- ja kuinka reittien/radastojen vaurioiden merkityksen. Mikä-reitti vastaa kohteiden tunnistamisesta. Mikä-reitin (kulkee primaarilta näköalueelta sekundaarien näköalueiden kautta ohimolohkojen alaosien assosiaatioalueille) vaurioituminen saa aikaan sen että potilaan on vaikea tunnistaa kahdesta kohteesta kumpi on eläin.

Kuinka/missä-reitti vastaa etäisyyden arvioinnista. Kuinka-reitin (vie päälaenlohkojen takaosien assosiaatioalueille) vaurioituminen saa puolestaan aikaan sen että potilaan on vaikea määrittää kumpaa kuvaa lähempänä ympyrä on. Sijainnin määrittäminen siis vaikeutuu.

Syksy 2011 tehtävä 6

6. Pohdi esimerkkien ja psykologisen tiedon varassa ihmisten aivojen muovautuvuutta eli plastisiteettia.

Tehtävänannossa plastisiteetti on jo lyhyesti määritelty, mutta vastauksessa täytyy tulla tarkemmin esille, mistä plastisiteetissa on kyse. Esimerkit voivat liittyä esimerkiksi aivojen kehittymiseen, aivovaurioihin tai aivovauriosta kuntoutumiseen. Lyhyet esimerkit riittävät. Oppikirjoissa ei ole aiheesta kovin runsaasti tietoa, mutta perusperiaate tulee selvästi esille.

Mahdollisia näkökulmia:

  • plastisuuden merkitys yksilölle ja ihmislajille
  • plastisuus normaalissa yksilönkehityksessä
  • plastisiteetin kuvaaminen hermosolutasolla (yhteyksien kuihtuminen ja muodostuminen, toiminnan tehostuminen)
  • "use it or lose it” -periaate
  • kielen oppiminen ja muut kokemusta odottavat valmiudet
  • joustavuuden hyödyt aivovauriosta kuntoutumisessa

3 pistettä

Opiskelija ymmärtää, mitä muovautuvuudella tarkoitetaan ja antaa muutamia esimerkkejä.

5 pistettä

Opiskelija antaa esimerkkejä muovautuvuudesta sekä normaalin kehityksen / oppimisen että aivovaurioiden näkökulmasta.

Syksy 2012 tehtävä 5

Kuvaa, miten hermoimpulssi etenee hermosolussa ja hermosolujen välillä

Kysymys on tekninen ja melko lyhyelläkin vastauksella kokelas voi yltää kiitettäviin pisteisiin kun vastauksessa tulee esille paikkansapitävät faktat. Mitä yksityiskohtaisempia tietoja kokelas antaa (esim. ionien liikkeet solukalvon läpi, Na/K -ionipumppujen toiminta, välittäjäaineista, psyyken lääkkeistä esimerkkejä), sitä korkeammiksi pisteet nousevat. Tehtävässä kokelas voi käyttää biologian tietojaan hyväksi. Kokelas voi täydentää vastaustaan myös piirroksella.

3 pistettä

  • Opiskelija hallitsee aktiopotentiaalin ja synaptisen transmission käsitteet pääpiirteissään
    1. Aktiopotentiaali: solun sisäinen ja sähköinen ilmiö
    2. Synaptinen transmissio, tiedonvälitys : solujen välinen ja kemiallinen ilmiö
  • Ei kuitenkaan osaa kuvata niitä yksityiskohtaisesti

5 pistettä

  • Sisältää suurimman osan asioista alla
  • Aktiopotentiaali eli hermosolun sisäinen viestintä
    • Sähköinen ilmiö
    • Hermosolu lepotilassa, noin -70 millivoltin jännite-ero eli lepojännite, : sisäinen varaus negatiivisempi kuin ulkopuolen
    • Joku useista dendriiteistä eli tuojahaarakkeista tuo soluun hermoimpulssin
    • Hermoimpulssi, toimintajännite, etenee aksonia eli viejähaaraketta pitkin -> solukalvo läpäisee ioneja-> sisäpuoli muuttuu positiivisemmaksi
    • Laukeamiskynnys ylittyy→sooman ja aksonin yhtymäkohdan ionikanavat aukeavat
    • Hermoimpulssin, toimintajännitteen eteneminen nopeinta myeliinitupellisissa hermosoluissa
    • Hermoimpulssin jälkeen ionipumppu palauttaa solun lepotilaan
  • Synaptinen transmissio eli hermosolujen välinen viestintä
    • Kemiallinen ilmiö
    • Hermoimpulssi vapauttaa synapsissa välittäjäainetta
    • Välittäjäaine siirtyy synaptisen raon yli
    • Välittäjäaine kiinnittyy seuraavan hermosolun reseptoreihin (avain-lukko –periaate)
    • Kiihdyttävä/estävä vaikutus
    • Välittäjäaine irtoaa reseptorista (lähtösoluun/verenkiertoon)
    • Paikallinen / ajallinen summautuminen
    • Hermoimpulssin laukeaminen ”kaikki tai ei mitään” periaatteella

Syksy 2013 tehtävä 1

Selitä ihmisen hermoston rakenne.

YTL: Hermosto rakentuu hermosoluista ja niiden tukisoluista. Vastauksessa kuvataan ihmisen hermoston koostuvan toisiinsa yhteydessä olevista ääreis- ja keskushermostosta. Ääreishermosto muodostuu kahdesta osasta, somaattisesta ja autonomisesta hermostosta. Näistä tahdonalainen somaattinen hermosto hermottaa lihaksia motorisilla hermoilla sekä tuo keskushermostoon tietoa aistinelimistä sensorisilla hermoilla. Autonominen hermosto säätelee tahdosta riippumattomasti sisäelinten toimintoja sekä tunteiden kokemista. Joissain kirjoissa autonominen hermosto jaetaan edelleen sympaattiseen ja parasympaattiseen. Keskushermosto muodostuu luiden suojaamista aivoista (pääkallon sisällä) ja selkäytimestä (selkärangan sisällä). Aivot jaetaan kolmeen osaan, etuaivoihin, keskiaivoihin ja taka-aivoihin. Etuaivoihin kuuluvat isotaivot ja väliaivot. Taka-aivoihin kuuluvat aivosilta, ydinjatkos ja pikkuaivot. Joissain kirjoissa aivot jaetaan isoihin aivoihin, pikkuaivoihin ja aivorunkoon. Tehtävässä kysytään ihmisen hermojärjestelmän "makrorakennetta", jota kuvataan oppikirjoissa otsakkeella "ihmisen hermojärjestelmä". Vaikka tehtävän kohteena eivät ole hermosolut sinänsä tai niiden toiminta, voidaan hermosolujen käsittelyä pitää vahvuutena silloin kuin hermojärjestelmän muita osia kuvataan asianmukaisesti. Ansiona voidaan vastaavasti pitää isojenaivojen toiminnallisen rakenteen tarkempaa kuvausta.

3 pistettä: Vastauksessa kuvataan hermoston makrorakenne pääpiirteissään. Yksinkertainen ja pelkistettykin kuvaus voi riittää kolmeen pisteeseen, jos siihen sisältyvät maininnat tärkeimmistä rakenteista.

5 pistettä: Vastauksessa kuvataan ja selitetään hermoston rakennetta monipuolisemmin ja syvällisemmin. Ansiokkaassa vastauksessa annetaan hermoston toiminnallisesta rakenteesta kokonaisvaltainen ja mielekäs kuva.

Tehtävä on selkeä ja tarkkarajainen. Siinä painotetaan nimenomaan hermoston rakennetta, jota pyydetään selittämään. Korkeisiin pisteisiin ei riitä pelkkä hermoston rakenteiden luettelomainen nimeäminen. Hyvissä vastauksissa toimintaa kuitenkin on todennäköisesti kuvattu esimerkinomaisesti. Heikommissa vastauksissa lienee terminologisia sekaannuksia tai puutteita.

3 pistettä: Vastauksessa on kuvattu hermoston rakenne pääpiirteissään oikein:

  • hermosolut ja tukisolut
  • keskus- ja ääreishermosto
  • aivot ja selkäydin
  • somaattinen ja autonominen hermosto

5 pistettä: Hermoston rakennetta kuvataan anatomisesti (esim. isot aivot, aivorunko, pikkuaivot). 5 pisteen vastauksessa esitystapa on johdonmukainen eikä siinä ole virheitä tai sekaannuksia. Edellisten lisäksi käsittelee esimerkiksi seuraavia rakenteita (aivokurkiainen, aivokuori, talamus, hypotalamus, aivolisäke, pikkuaivot, aivosilta, ydinjatke, limbinen järjestelmä, basaaligangliot, hemisfäärit).

Kokelas osaa jaotella isot aivot eri lohkoihin ja mainitsee aivokuoren aistialueet. Isojen aivojen rakennetta voi käsitellä myös lateralisaation näkökulmasta.

Vastauksessa on kuvattu autonomisen hermoston jakaantuminen kahteen vastakkaisesti toimivaan osaan (sympaattinen ja parasympaattinen hermosto). Hermosolujen ja hermoverkkojen toimintaa sekä valkoista ja harmaata ainetta voi myös kuvailla.

Syksy 2014 tehtävä 2

Silmä on valoon reagoiva elin. Aistimisella tarkoitetaan aistinelimen reagointia ärsykkeeseen, jolloin sensoriset hermosolut muuntavat ärsykkeen sisältämän energian hermoimpulssiksi. Havaitsemisella tarkoitetaan vaihetta, jossa aivot käsittelevät aistien vastaanottamaa tietoa ja ärsykkeestä ja sen ominaisuuksista syntyy psyykkinen kokemus. Arvioi ihmisen näköhavainnon luotettavuuteen vaikuttavia tekijöitä.

Vastauksessa todetaan, että yleensä havainto vastaa pitkälti todellisuutta. Näköhavainnon luotettavuuteen vaikuttaa kuitenkin moni seikka. Ihmisellä on synnynnäinen valmius havaita tiettyjä peruspiirteitä (esim. väri, liike), mutta ympäristön virikkeettömyys voi heikentää tätä kykyä. Aistinelimien poikkeamat voivat sokeuden ohella aiheuttaa lievempiä virhehavaintoja (esim. värisokeus). Myös korkeampien aivotoimintojen häiriöt voivat vaikuttaa havainnon luotettavuuteen (esim. agnosia). Vastauksessa tuodaan esiin, että havaintojen jäsentymisessä kohde erotetaan taustasta ja sen osat ryhmitellään kokonaisuudeksi. Tähän vaikuttavat hahmolait, joihin monet illuusiot perustuvat. Havaintokonstanssin vuoksi havainto pysyy samana (koko, muoto, vaaleus, väri), vaikka havainto-olot muuttuisivatkin. Tähän vaikuttavat muistiin tallentuneet tiedot. Näiden sisäisten mallien rooli kasvaa, kun havainto-olosuhteet vaikeutuvat, ja mallit voivat johtaa virhehavaintoihin (esim. Neisserin havaintokehä, joka ohjaa tarkkaavaisuutta ja tulkintoja).

3 p.

Vastauksessa keskitytään havaitsemisen kuvaamiseen ja mainitaan jokin luotettavuu- teen vaikuttava tekijä.

5 p.

Vastauksessa kuvataan havaitsemisen lisäksi mahdollisesti aistimista ja laajemmin luo- tettavuuteen vaikuttavia havaintopsykologisia, kognitiivisia tai neuropsykologisia tekijöitä. Ansiokkaassa vastauksessa voidaan pohtia myös muiden psykologisten tekijöiden vaikutusta havaintojen luotettavuuteen.

Arvioi-komentoverbi tekee tehtävästä haastavan. Arvioi-verbi edellyttää ilmiön tai teorian arviointia, argumenttien esittämistä puolesta tai vastaan, kohteena olevan asian pohtivaa erittelemistä tai analysoimista psykologisten teorioiden ja empiiristen tutkimusten varassa. Koska YTL:n ohjeissa näitä ei mainita, niin kokelas voi kuvailun ja erittelyn varassa päästä viiteen pisteeseen. Ansiokas vastaus huomioi vahvasti näköhavainnon luotettavuuden vaikuttavien tekijöiden arvioinnin.

Pelkän aistiärsykkeen sisältämä informaatio on aina puutteellista ja aivot rakentelevat näköhavainnon yksilöllisesti.

Näköhavainnon luotettavuuteen liittyviä tekijöitä:

A. Biologiset tekijät

1. Aistielimeen liittyvät rajoitukset, esim.

  • puna-vihersokeus
  • plastisiteetin merkitys aistiärsykkeiden tulkintakyvyn kehityksessä (kriittinen kausi)
    • Hubel ja Wiesel: kissakokeet
  • liki- ja kaukonäköön liittyvät ongelmat
  • ikääntymiseen liittyvät muutokset

2. Näköaivokuoreen ja muihin aivoalueisiin liittyvät rajoitukset, esim.

  • erikoistuneiden näköaivokuoren alueiden vauriot, esim. prosopagnosia (kasvojen tunnistamishäiriö)
    • neglect

3. Assosiatiivisten alueiden rajoitukset, esim.

  • liikkeen ja esineen tunnistamishäiriöt (mikä- ja missä –ratojen ongelmat)
    • Psyykkisten häiriöiden ja hallusinogeenien aiheuttamat aistiharhat

B. Psyykkiset tekijät

Havainnon syntyminen edellyttää aistimuksen tulkitsemista. Siihen voivat vaikuttaa

  • sisäiset mallit, esim.
    • Neisserin havaintokehä
  • rinnakkainen / hierarkkinen tiedonkäsittely
  • kulttuurin vaikutus havaitsemiseen (esim. Turnbullin tutkimus)
    • priming
  • hahmolait
  • konstanssi-ilmiö, esim. koko, väri
  • etäisyyden havaitseminen, binokulaariset ja monokulaariset vihjeet
  • illuusiot
  • tarkkaavaisuuteen ja valppauteen liittyvät rajoitukset
  • emotionaaliset tekijät
  • motivationaaliset tekijät
    • luonteva kytkentä todistajanpsykologiaan

3 p.

Vastauksessa tulee esille havaitsemiseen liittyvä prosessi: ärsykkeen vastaanottaminen - aistimus - havainto. Kokelas tuo esiin jonkin aistimukseen ja jonkin aistimuksen tulkintaan liittyvän, havainnon luotettavuuteen vaikuttavan tekijän.

5 p.

Vastauksessa tarkastellaan havainnon luotettavuuteen vaikuttavia tekijöitä monipuolisesti. Esille tulee niin biologisia kuin psyykkisiä havaitsemiseen vaikuttavia tekijöitä.