Visuaalisen havaitsemisen hermostollista taustaa tutkittiin aivoverenkiertohäiriöitä sairastavilla potilailla. Tutkimukseen osallistui 20 potilasta. Puolella potilaista aivovaurio sijaitsi jommassakummassa ohimolohkossa ja puolella aivovaurio sijaitsi jommassakummassa päälakilohkossa. Kaikki tutkimukseen osallistuneet potilaat ymmärsivät puhetta ja pystyivät itse puhumaan.

Kaikki potilaat suorittivat tietokoneavusteisen kokeen. Koeasetelmassa tietokoneen ruudulla esitettiin aina kolme ärsykettä yhtäaikaisesti. Ruudun sekä vasemmalla että oikealla laidalla oli yksi kuva. Kuvat esittivät joko eläintä tai työkalua. Lisäksi ruudulla oli aina punainen ympyrä, joka sijaitsi joko vasemmalla tai oikealla puolella ruudun keskipisteeseen verrattuna

Jokainen koehenkilö suoritti kaksi erilaista tehtävää. Kummassakin tehtävässä A ja B koehenkilöille esitettiin yhteensä sata erilaista tilannetta näyttöruudulla. Tehtävässä A potilaiden piti päättää kumpi kahdesta näyttöruudun kuvasta esitti eläintä (toinen kuva oli aina jokin työkalu). Tehtävässä B potilaiden piti päättää oliko punainen ympyrä lähempänä vasemman vai oikeanpuoleista kuvaa. Vastaus annettiin nappia painamalla.

Koehenkilöiden suoritukset on esitetty alla olevassa kuviossa. Selitä tutkimuksen tulos ja arvioi psykologisen tiedon valossa, mitä tulokset kertovat näkemisen ja havaitsemisen hermostollisesta taustasta.

Ohimolohkovaurion saaneiden potilaiden keskimääräinen suoritus on kuvattu sinisellä ja päälakilohkovaurion saaneiden potilaiden keskimääräinen suoritus on kuvattu vihreällä.

Kuvion tulkinta:

Ohimolohkovaurion saaneet potilaat suoriutuivat heikosti kun heidän piti päättää kumpi kuvista on eläin (eli tunnistaa visuaaliset ärsykkeet). He pystyivät kuitenkin erottamaan punaisen ympyrän sijainnin.

Päälakilohkovaurion saaneet potilaat suoriutuivat päinvastoin, eli heikosti kun piti tunnistaa ympyrän sijainti, ja hyvin kun piti tunnistaa kumpi ärsykkeistä oli eläin.

Aivovaurioiden sijainti siis määritti minkätyyppisiä havaintovaikeuksia potilailla oli. Editan ja Otavan kirjoissa käsitellään mikä- ja missä/kuinka-radastoja, ja tehtävä liittyy suoraan niihin. Mikä-radasto päätyy näköaivokuorelta ohimolohkoihin ja hoitaa visuaalisten objektien tunnistamista, kun taas kuinka/missä-radasto päätyy näköaivokuorelta päälakilohkoihin ja hoitaa objektien sijainnin tunnistamista. WSOY:n Mielen maailma kirjassa näitä ei ilmeisesti käsitellä, mutta agnosioita käsitellään.

Tehtävä on haastava ja aineistona olevien tulosten hermostollinen tulkinta vaativaa. Kolmeen pisteeseen riittää että kokelas osaa tulkita tutkimuksen tulokset esitetystä kuviosta ja vasta korkeammissa pisteissä vaaditaan kokelaan osaavan selittää tulosten hermostollista taustaa.

3 pistettä
Kokelas osaa tulkita kuviota.
Ohimolohkopotilailla on vaikeuksia tunnistaa kumpi kuvioista on eläin eli visuaalisessa tunnistamisessa oli virheitä. Sen sijaan he kykenivät määrittämään etäisyyden eli erottamaan punaisen ympyrän sijainnin.

Päälakilohkopotilaat tunnistivat kyllä kumpi on eläin mutta se, kumpaa kuvaa lähempänä ympyrä on, tuotti vaikeuksia ja virheitä.

5 pistettä
Kuvio on tulkittu oikein ja vastauksessa arvioidaan näkemisen ja havaitsemisen tuloksia myös hermostollisesti.

Opiskelija voi tuoda hermostollisessa taustassa esille mikä- ja kuinka reittien/radastojen vaurioiden merkityksen. Mikä-reitti vastaa kohteiden tunnistamisesta. Mikä-reitin (kulkee primaarilta näköalueelta sekundaarien näköalueiden kautta ohimolohkojen alaosien assosiaatioalueille) vaurioituminen saa aikaan sen että potilaan on vaikea tunnistaa kahdesta kohteesta kumpi on eläin.

Kuinka/missä-reitti vastaa etäisyyden arvioinnista. Kuinka-reitin (vie päälaenlohkojen takaosien assosiaatioalueille) vaurioituminen saa puolestaan aikaan sen että potilaan on vaikea määrittää kumpaa kuvaa lähempänä ympyrä on. Sijainnin määrittäminen siis vaikeutuu.