Tehtävä 1

Psykologisen tutkimuksen perushaasteena on, että kaikki päätelmät ihmisen

mielensisäisistä toiminnoista ovat välillisiä ja perustuvat osanottajien omiin

kuvauksiin ja selityksiin. Mitkä tekijät vaikuttavat ihmisen omasta psyykkisestä

toiminnastaan (ajattelu, tunteet, sosiaaliset kokemukset) antamien kuvausten

ja arviointien luotettavuuteen?

Ihmisen psyykkisestä toiminnastaan antamien raporttien luotettavuudella tarkoitetaan

sitä, kuinka yhdenmukaisia psyykkiset kuvaukset ovat yhdestä raportointitilanteesta (tai

ihmisestä) toiseen ja kuinka käyttökelpoista tietoa ne antavat ihmisen psyykkisen

toiminnan tutkimukselle. Ihmisten esittämien psyykkisen toiminnan kuvausten

luotettavuuteen vaikuttavat esimerkiksi

a) ikä ja kypsyys (lasten kuvaukset vähemmän luotettavia kuin aikuisten);

b) kokemusten muuttaminen yhdestä tiedon esittämisen muodosta toiseen (visuaalisesta

kielelliseen);

c) jälkikäteinen ja viivästetty pikemmin kuin samanaikainen tai nopeasti seuraava

raportointi;

d) emotionaalisesti latautuneiden kokemusten värittyminen raportointihetken

emotionaalisen tilan vaikutuksesta;

e) psyykkinen tasapaino (kyky tuottaa realistisia psyykkisiä kuvauksia);

f) toistuvien ja rutiininomaisten versus ainutkertaisten kokemusten välittyminen;

g) tietämyksen ja asiantuntijuuden taso (oppia tulkitsemaan omaan asiantuntijuusalaan

liittyviä kokemuksia).

Vaikka ihmisten kuvaukset omista kokemuksistaan olisivat monessa suhteessa

epäluotettavia, ne voivat toimia olennaisena psykologisen tutkimuksen aineistona, jota

tutkijat analysoivat, tulkitsevat ja erittelevät. Terapiatyössä haarukoidaan kokemusten

psyykkistä merkitystä toistuvissa istunnoissa, joiden kautta syntyy asteittain kuva

kyseisen henkilön mielentilasta. Psykologisissa tutkimuksissa on usein monia osanottajia

tai osanottajaryhmiä, joiden kuvausten yhdenmukaisuuksien tai eroavuuksien

tutkimuksella on tärkeä merkitys. Tiedon kerääminen täsmällisiin kysymyksiin

kontrolloiduissa oloissa, strukturoidut kysymykset ja reaktioaikojen mittaaminen

saattavat parantaa tutkimuksen luotettavuutta. Ansiokkaassa vastauksessa

luotettavuutta voidaan käsitellä suhteessa pätevyyteen (validiteettiin), vaikka tehtävässä

ei sitä suoraan kysytä.

3 p. Vastauksessa esitetään joitakin oikeaan osuvia ajatuksia tutkimushenkilöiden

psyykkisten kuvausten ja selitysten luotettavuudesta. Vastaus osoittaa kokelaan

ymmärtävän auttavasti, miksi psyykkisten raporttien luotettavuus on ongelma

psykologisessa tutkimuksessa.

5 p. Vastauksessa esitetään monipuolinen ja syvällinen analyysi ihmisten psyykkisten

kuvausten luotettavuuteen vaikuttavista tekijöitä. Ansiokkaassa vastauksessa käsitellään

kokonaisvaltaisella ja syvällisellä tavalla sitä, kuinka psykologisessa tutkimuksessa

pyritään ylittämään psyykkisten kuvausten luotettavuuteen liittyviä rajoituksia.

Tehtävänannossa mainitaan tieteellinen tutkimus ensimmäisessä lauseessa, mutta itse

tehtävälauseessa ei mainita tutkimuskontekstia. Tästä syystä on hyväksyttävä myös

sellaiset vastaukset, joissa opiskelija tarkastelee itseä koskevien kuvausten

epätarkkuutta muissa asiayhteyksissä (esim. ongelmanratkaisun kulun kuvaaminen tai

omien tunteiden erittely jollakin hetkellä). Tiedekäsitteiden käyttö on ansio, mutta ei

vaatimus.

Mahdollisia käsiteltäviä näkökulmia YTLn manitsemien lisäksi:

subjektiivisuus/objektiivisuus

anonymiteetti

tulkinta

sosiaalinen suotavuus

tilannetekijät

motivaatio, motiivit (esim. mitä varten tutkimusta tehdään, sen merkitys

itselle)

kulttuurin vaikutus

kysymysten muotoilu ja ymmärtäminen, kieli, kielelliset kyvyt

vireystila

tarkkaavaisuuden suuntautuminen

havaintojen luotettavuus

skeemat, havaintokehä

muistin toiminta

valemuistot

unet

metakognitiiviset taidot (vrt. lapset ­ aikuiset)

aivotoiminnan häiriöt, psyykkinen tasapaino

minäkäsitys, itsetunto

aiheen sensitiivisyys

dynaaminen tiedostamaton, defenssit

itsereflektio, introspektio

esim. emootiotutkimus, emootioiden nimeäminen hankalaa

erilaiset tiedonkeruutavat (monta lisää luotettavuutta; triangulaatio)

introspektio/kysely/haastattelu/havainnointi/testit ­ käsittely eri

tiedonkeruutapojen kautta mahdollinen

3 p. Vastaaja ymmärtää omasta psyykkisestä toiminnasta annettujen kuvausten

erityisluonteen ja erittelee joitakin kuvausten luotettavuuteen vaikuttavia tekijöitä.

Vastaus ei pohjaudu pelkästään arkielämän esimerkkeihin, vaan sitä on pyritty

käsittelemään psykologisesti, esim. psykologian käsitteitä löytyy edes jonkin verran.

5 p. Asiaa on tarkasteltu useammasta eri näkökulmasta. Vastauksessa on esimerkiksi

eritelty sitä, milloin kuvaukset ovat erityisen epäluotettavia ja missä tilanteissa

kuvauksia voidaan kuitenkin pitää riittävän luotettavina esimerkiksi tieteellisen

tutkimuksen kannalta. On mahdollista vertailla esim. behaviorismia ja kognitiivista tai

psykoanalyyttista näkökulmaa.


Tehtävä 2.

a) Ma a rittele, mita tarkoitetaan attribuutioilla. (2 p.)

b) Pohdi yksilo n omaksuman attribuutiotyylin vaikutusta ha nen

suhtautumiseensa epäonnistumiseen esimerkiksi pa a sykokeessa. (4 p.)

a) 2p. Vastauksessa osataan määritellä selkeästi, mitä attribuutiolla tarkoitetaan,

mukaan lukien sisäisen ja ulkoisen attribuution erottaminen toisistaan.

b) 4 p. Vastauksessa eritellään oivaltavasti oppilaitoksen pääsykokeessa

epäonnistumiseen liittyviä sisäisiä ja ulkoisia attribuutioita. Vastauksessa ymmärretään,

että attribuutioilla on tärkeä rooli siinä, kuinka yksilö selittää menestymiseen ja

epäonnistumiseen liittyviä tekijöitä, ja että attribuutiot voivat tämän kautta merkittävästi

vaikuttaa hänen toimintansa ja kehitykseensä. Vastauksessa pohditaan sisäisten ja

ulkoisten attribuutioiden eroa pääsykoetilanteeseen liittyvän epäonnistumisen

selittämisessä. Sisäiset tekijät voivat liittyä esimerkiksi omaan osaamiseen,

valmistautumiseen, psyykkiseen tilaan ja kyvykkyyteen. Ulkoiset tekijät puolestaan

voivat liittyä siihen, kuinka paljon oli aikaa valmistautumiseen, kuinka selkeitä olivat

ohjeet ja materiaalit ja mitä kokeessa loppujen lopuksi kysyttiin. Ihmiset voivat omaksua

erityisen attribuutiotyylin eli taipumuksen selittää asioita sisäisten tai ulkoisten tekijöiden

vaikutuksesta. Jos oletetaan epäonnistumiseen johtaneiden sisäisten ja ulkoisten teki-
jöiden olevan pysyviä, tämä saattaa johtaa siihen, että lakkaa yrittämästä. Olennaista

on, uskooko yksilö pystyvänsä vaikuttamaan tilanteeseen vai ei. Ansiokkaassa

vastauksessa attribuutioiden tarkastelu voidaan kytkeä muiden psykologisten

käsitteiden, esimerkiksi minäpystyvyys, yhteyteen. Vahvan minäpystyvyyden varassa

epäonnistuminen selittyy luontevasti sen perusteella, että valmistautuminen oli

riittämätöntä, opiskelustrategiat vääriä ja ulkoiset olosuhteet epäedullisia. Heikko

minäpystyvyys saattaa johtaa siihen, että yksilö syyttää omia kielteisiä ominaisuuksiaan

ja kyvyttömyyttään epäonnistumisesta. Tämä saattaa johtaa siihen, että hän alentaa

akateemisia tavoitteitaan.

Haastetta tehtävän arviointiin tuo se, että kysymys on jaoteltu kahteen osaan.

a) Attribuutiolla viitataan yksilön tapaan selittää toiminnan syitä. Saadakseen a-
kohdasta 2 p. kokelaan tulee määritellä attribuutio ja sisällyttää määritelmään vähintään

yksi seuraavista näkökulmista: sisäinen­ulkoinen, pysyvä­väliaikainen, oman­muiden

toiminnan arviointi, attribuutioerhe tai kytkeä käsite sosiaaliseen kognitioon.

b) Tulee tarkastella attribuoinnin vaikutusta käytännön tilanteessa. Tehtävänannossa

annetaan esimerkiksi pääsykokeessa epäonnistuminen, mutta halutessaan kokelas voi

valita jonkin muunkin epäonnistumisen kuin esimerkkitilanteessa. Hyvässä analyysissä

hyödynnetään useita näkökulmia.

Mahdollisia näkökulmia ovat esim.

sisäinen attribuointi: itsen syyttäminen epäonnistumisesta

haaste minäpystyvyyden kokemukselle

vaikutus tavoitteiden asetteluun

ulkoinen attribuointi: olosuhteiden ja tilanteen syyttäminen epäonnistumisesta

selittely toimii defenssinä

suojaa yksilön minäpystyvyyden kokemusta

pysyvä sisäinen attribuointi: epäonnistumisen selittäminen pysyvillä, sisäisillä

tekijöillä

pysyvä ulkoinen attribuointi: suojaa itsetuntoa, mutta voi johtaa epärealistisiin

käsityksiin itsestä

attribuutioerheet:

ihminen suojaa minäkäsitystään selittämällä epäonnistumisiaan ulkoisilla tekijöillä

masentuneille ihmisille on tyypillistä selittää epäonnistumisia toistuvasti sisäisillä

tekijöillä

muiden epäonnistumisia ihminen on taipuvainen selittämään sisäisillä tekijöillä

toimijan ja tarkkailijan ero

kulttuurin vaikutus attribuointiin: kollektivistisissa kulttuureissa on tyypillisempää

selittää epäonnistumisia ulkoisilla tilannetekijöillä, individualistisissa kulttuureissa

puolestaan sisäisillä tekijöillä

Opettaja antaa tehtävästä vain yhdet kokonaispisteet. Niitä antaessaan opettajan tulee

huomioida kokonaisuus. Vahva b­kohta voi kompensoida a­kohdan puutteita – ja

päinvastoin. Hyvät pisteet saadakseen kokelaan tulee nivoa teoreettiset näkökulmat

käytännön tilanteiden pohtivaan tarkasteluun.


Tehtävä 3.

Joissakin tieteellisissä tutkimuksissa on havaittu, että uskonnollisten ja ei-
uskonnollisten ihmisten aivojen rakenteet eroavat toisistaan. Uskonnollisten

ihmisten aivojen otsalohkot vaikuttavavat olevan suurempia ja hippokampus

pienempi kuin ei­uskonnollisilla ihmisillä. Mitä sellaisia kognitiivisia eroja

näiden kahden ryhmän välillä voidaan ajatella olevan, jotka liittyvät näihin

aivojen rakenteellisiin eroihin?

Hyvässä vastauksessa esitellään kunkin aivoalueen toimintoja. Otsalohkot liitetään usein

tarkkaavuuteen, motoriikkaan, kielen tuottamiseen ja toiminnanohjaukseen.

Vastauksessa voidaan esittää näiden taitojen olevan uskonnollisilla ihmisillä ateisteja

parempia. Hippokampus liitetään usein uusien asioiden oppimiseen. Vastauksessa

voidaan ehdottaa uskonnollisten ihmisten olevan tässä ateisteja huonompia.

Ansiokkaassa vastauksessa voidaan pohtia edelleen ryhmätason tulosten yleistettävyyttä

yksilötasolle, rakenteellisten löydösten yleistettävyyttä toimintoihin ja vaikkapa sitä,

ovatko aivotason erot näiden kahden ryhmän välillä syy, seuraus vai liittymätön

rinnakkaisilmiö uskonnollisuudelle.

3 p. Vastauksessa osataan mainita jokin kumpaankin aivoalueeseen liittyvä toiminto

sekä päätellä oikein ryhmien välisen eron suunta. Suurempi alue yhdistetään usein

parempaan toimintaan.

5 p. Vastauksessa osataan mainita useampia aivoalueisiin liittyviä toimintoja, päätellä

oikein eron suunta sekä pohtia, kuinka luotettava päätelmä on. Ansiokkaassa

vastauksessa päätelmän luotettavuutta voidaan pohtia laajemmin.

Facebook­ryhmässä tehtävänantoon suhtauduttiin hyvin kriittisesti.

3 p. Kokelas osaa liittää muutamia seuraavista tehtävistä otsalohkoihin ja

hippokampukseen ja tekee pari mielekästä tulkintaa yhteydestä uskonnollisuuteen/ei-
uskonnollisuuteen. Vaikka tehtävässä kysytään kognitiivisia eroja, tämän rajauksen

tarkkaa noudattamista ei vaadita vastauksessa.

Otsalohkot:

tunteiden säätelyn perusta, itsekuri

työmuistin toiminta ja tarkkaavaisuuden suuntaaminen

toiminnanohjauksen perusta:

lasten ja nuorten lyhytjänteisyys ­ aikuisen sisäinen kontrolli

sosiaalisen vuorovaikutuksen joustavuus

motorisen toiminnan ohjaus

persoonallisuus (otsalohkovauriot, esim. Phineas Gage)

Brocan alue

Hippokampus:

tärkeä muistitoiminnoissa, erityisesti tiedon väliaikaisessa varastoinnissa

ennen aivokuorelle tallentumista

HM, amnesiat

hippokampukset sijaitsevat ohimolohkojen sisäosissa

hitaasti kypsyvä järjestelmä

avaruudellista muistia vaativa ammatti saattaa kehittää hippokampusta

osa limbistä järjestelmää, mantelitumake vieressä

hippokampus osallistuu mantelitumakkeen reaktioiden hillitseminen

yhteisvaikutusta emotionaalisesti värittyneiden muistojen synty

ei voi tehdä johtopäätöksiä uskonnollisten ihmisten

säikähtämistaipumuksesta

kuinka tulkitaan uskonnollisten ihmisten pienempää hippokampusta

varsinkin tietopohjaiset asiat kulkevat työmuistista hippokampuksen

kautta säilömuistiin

5 p. Suurempia virheitä välttäen useampia edellisistä.

Lisäksi paremmin perusteltuja kytkentöjä tehtävänantoon, esim.

impulssikontrolli, tunteiden hillintä ja tunnollisuus vahvempaa uskonnollisten

yhteisöjen normeja tarkkaan omaksuneilla, esim. muslimien paasto

uskonnollisten tekstien jopa sanatarkka muistiin painaminen

päätöksenteko ja toiminnan suunnittelu pitkällä tähtäimellä aktivoi

otsalohkoa

tarkkaavaisuuden kehittyminen esim. meditaatioharjoituksissa aktivoi

otsalohkoa

hippokampuksen pienempi koko voi liittyä alhaisempaan koulutustasoon,

mikä saattaa olla yhteydessä uskonnollisuuteen

Samoin sellaisten hermoston toimintaan liittyvien seikkojen huomioiminen kuin

rakenteen koko ei tarkoita samaa kuin hermosolujen toiminnan aktiviteetti

aivoalueiden toiminnalliset erot ovat yksilöllisiä

Vastaustyylin ansiot (tulkinnat muotoillaan ehdotuksina eikä faktatietoina) ja yleiset

psykologiset kytkennät esim. plastisiteettiin, BigFive ­piirteisiin, älykkyyteen, esim.

tunneäly ja Sternbergin teorian käytännöllinen älykkyys. Ainerajat ylittävä käsittely voi

myös olla lisäansio

Kokelaalla on oikeus suhtautua tehtävänantoon rennosti.


Tehta va 4.

Minkälaisia kehityspsykologisia vahvuuksia on 7–12­vuotiaalla koululaisella?

Vertaissuhteet ovat 7–12­vuotiaille ta rkeita ; he seka osaavat toimia ryhma ssa

etta pita va t ryhma ssa olemisesta ja yhteisesta tekemisesta . He osaavat

noudattaa sa a nto ja ja innostuvat monista uusista asioista. Tunteiden sa a tely

on jo niin kehittynytta , etta ryhma ssa toimiminen onnistuu. Taitojen ja tietojen

oppiminen on monissa asioissa helpompaa kuin nuorempana tai vanhempana.

Muistitoiminnot ovat hyvin kehittyneet. Looginen ajattelu ja pa a ttelykyky

kiinnostavat ja kehittyva t. Moraali kehittyy. 7–12­vuotias tarvitsee viela aikuisen

apua eika ole viela niin autonominen kuin aikuinen. Ha n on joustava eli kykenee

yleensa sopeutumaan monenlaisiin tilanteisiin, kunhan ne ovat turvallisia, eli kaverit ja

opettaja ovat mukana. Lisa ansiona voisi ajatella, etta jos kokelas kirjoittaa

ka yto songelmista tai oppimisvaikeuksista, ha n osaa puhua niista ta ma n

kysymyksen kannalta oikeasta na ko kulmasta.

3 p. Kokelas on ymma rta nyt kysymyksen oikein, eli ha n ka sittelee

kehityspsykologisia vah­ vuuksia suhteessa koulunka yntiin oikeanika isilla lapsilla.

Vastauksessa ka sitella a n muutamaa vahvuutta oikeaan osuvalla tavalla.

5 p. Kokelas ka sittelee ta ma nika isen lapsen monitahoisia kehityspsykologisia

vahvuuksia suhteessa koulunka yntiin ja liitta a ne asianmukaisiin

kehityspsykologisiin teorioihin ja tutki­ muksiin.

Tehtävänannossa pyydetään tarkastelemaan 7–12 vuotiaiden koululaisten vahvuuksia,

mutta tehtävää ei ole rajattu koulunkäyntiin. Tämä tekee vastauksesta vaikeamman

kohdentaa. Kehityspsykologinen vahvuus ei ole yksiselitteisesti määriteltävissä eikä sitä

esiinny lukion oppikirjoissa. Sen voi ymmärtää yksinkertaisesti siltä pohjalta, mitä

myönteistä on kouluikäisen kehitysvaiheessa. Vertailu muihin ikävaiheisiin on

mahdollinen tapa rakentaa vastausta.

Mahdollisia sisältöjä:

kokelas voi tarkastella kouluikäisen kehitystä esim. sosiaalisten suhteiden

(vertaissuhteet ja perhesuhteet), tunne­elämän ja persoonallisuuden

kehityksen, oppimisen ja kognitiivisen kehityksen näkökulmista

ryhmän jäsenyys, erilaisten roolien harjoittelu

oppiminen ja uusien haasteiden selättäminen korostuu

onnistumisen kokemukset tärkeitä

roolileikit, pelit, ongelmanratkaisu nautinnollisia

Kohlbergin moraaliteoria (2. ja 3. vaihe)

reiluus ja vastavuoroisuus

hyvien ihmissuhteiden säilyttäminen

Eriksonin 4. vaihe (ahkeruus­alemmuus)

Freudin teorian latenssivaihe

Vygotsky ja lähikehityksen vyöhyke

Piaget’n konkreettiset operaatiot sujuvat

jono, luokittelu, transitiivisuus, desentraatio, pysyvyys

empatian, mielen teorian ja sosiaalisen tiedonkäsittelyn (sosiaalinen kognitio)

taidot

3 p. Kokelas tarkastelee osuvasti muutamaa kehitysvaiheen piirrettä vahvuuksien

näkökulmasta.

5 p. Tarkastelu on jäsentyneempää ja ankkuroituu vahvemmin kehityspsykologiseen

tietoon kuten tutkimuksiin tai teorioihin.


Tehtävä 5.

Valitse jokin harrastus ja tarkastele sen kognitiivisia vaikutuksia.

Tehta va tarjoaa kokelaalle mahdollisuuden valita ka sittelema nsa aihepiiri

omien kiinnostus­ tensa, osaamisensa ja tieta myksensa perusteella. Tehta va

sallii kokelaan itse ma a ritella tarkastelemansa harrastuksen niin, etta

vastauksessa voi tavanomaisten musiikkiin, esitta viin taiteisiin, urheiluun tai

tietokoneiden pelaamiseen liittyvien aiheiden lisa ksi ka sitella monia muitakin

teemoja. Harrastuksen oivaltavaa tarkastelua pideta a n vahvuutena.

Tehta va ssa edellyteta a n valitun harrastuksen erittelemista suhteessa

kognitiiviseen toimintaan eli ihmi sen tiedonka sittelyn ja a lykka a n ja luovan

toiminnan eri ulottuvuuksiin. Hyva ssa vastauksessa valitaan kokelaan hyvin tuntema

harrastus, jolla on monitahoisia vaikutuksia yksilo n kognitiiviseen kehitykseen.

Vastauksessa voidaan ka sitella esimerkiksi harrastuksen vaikutuksia

hahmontunnistukseen, toiminnan automatisoitumiseen, tiedonka sittelyyn ja

muistamiseen seka asiantuntijuuden kehittymiseen (taitavan ja luovan suorituksen

asteittainen jalostuminen). Sisa isten mallien teoria tarjoaa aineksia harjoitteluun

liittyva n osaamisen erittelylle. Hyva ssa vastauksessa pohditaan sita , kuinka

harrastuksen henkilo kohtainen merkitys, siihen liittyva n harjoittelun sinnikkyys,

jaksottelu ja pitka aikaisuus vaikuttavat kognitiiviseen kehitykseen. Ansiokkaassa

vastauksessa aihepiiria voidaan ka sitella myo s suhteuttaen kognitiiviset prosessit

muihin psykologian osa­alueisiin, kuten motivaatioon, identiteettiin ja persoonallisuuteen

ja sosiaaliseen ja kulttuuriseen ympa risto o n, kunhan ka sittely ankkuroituu

kognitiiviseen kehitykseen.

3 p. Kokelas valitsee eritelta va ksi jonkin hyvin tuntemansa harrastuksen ja osaa

esitta a joitakin oikeaan osuvia na ko kulmia sen vaikutuksesta kognitiiviseen

kehitykseen.

5 p. Vastauksessa esiteta a n kokonaisvaltainen ja syva llinen kuvaus valitun

harrastuksen vaikutuksista kognitiiviseen kehitykseen. Kokelaalla on paljon

harrastukseen liittyva a ja sentynytta tietoa, jota luontevasti suhteutetaan

kognitiivisen kehityksen erittelyyn. Ansiokkaassa vastauksessa kognitiivisia prosesseja

voidaan suhteuttaa myo s muihin psyykkisen toiminnan ulottuvuuksiin, kuten tunteet,

motivaatio, sosiaaliset suhteet ja verkostot.

Tehtävä edellyttää jonkin harrastuksen tarkastelemista suhteessa erilaisiin kognitiivisiin

toimintoihin ja niiden kehittymiseen. Opiskelija voi kuvata harrastamisen merkitystä

havaintotoimintojen, tarkkaavaisuuden, muistin, kielellisten taitojen ja ajattelun

näkökulmasta. Myös metakognitiivisia kykyjä, toiminnan säätelyä, älykkyyttä, luovuutta

tai jopa viisautta voidaan tarkastella. Opiskelija voi soveltaa tehtävässä kognitiivisiin

prosesseihin liittyviä perustavia selitysmalleja (kuten havaintokehän periaate tai

toimintojen automatisoituminen) tai yksittäiseen kognitiiviseen prosessiin liittyvää

tarkempaa tietoa (esim. asiantuntijuuden kehittyminen tai tarkkaavaisuuden

valikoituminen).

3 p. Opiskelija tietää, mitä kognitiivisella toiminnalla tarkoitetaan ja rajaa vastauksen

tässä suhteessa oikein. Hän kykenee osoittamaan muutamia yhteyksiä harrastuksen ja

kognitiivisen toiminnan välillä. Parin kognitiivisen toiminnan tarkastelu riittää.

5 p. Harrastuksen ja kognitiivisten toimintojen yhteyksiä tarkastellaan monipuolisesti ja

jäsentyneesti psykologisten käsitteiden varassa. Kognitiivisia vaikutuksia osataan

kuvaamisen lisäksi perustella. Tarkastelu on moniulotteista, esimerkiksi harrastuksen

mahdollisia kognitiivista toimintaa kuormittavia tai rajaavia vaikutuksia voidaan myös

pohtia.

Lisäansiona on pohtia kognitiivisia vaikutuksia plastisiteetin näkökulmasta.


Tehtävä 6.

Runoilija Eino Leino lainaa runossaan Väinämöistä ‘Kell’ onni on, se onnen

kätkeköön’. Arvioi psykologisen tiedon näkökulmasta, missä määrin

Väinämöisen ohjeen noudattaminen ehkäisee tai tukee psyykkistä hyvinvointia.

Ta ma on keskeinen psyykkiseen hyvinvointiin liittyva kysymys. Vuorovaikutus

muiden ihmis­ ten kanssa on ta rkea a psyykkisen hyvinvoinnin saavuttamiselle ja

ylla pita miselle. La heiset ihmissuhteet perustuvat myo s tunteiden jakamiseen. Voi

kysya , miten ihmissuhteet toimi­ vat, jos salaa tunteitaan. Kehityspsykologisesti

tarkasteltuna on ta rkea a , etta aikuinen virit­ ta ytyy lapsen myo nteisiin ja

kielteisiin tunteisiin. Peilisolujen ansiosta yhden onnesta tulee toisenkin onni. Kun

ihminen na kee onnellisen ihmisen, myo s ha n tulee onnellisemmaksi, koska tunteet

tarttuvat. Hyva n mielen on todettu olevan monella tavalla hyo dyllista ihmisel­ le.

Hyva lla mielella jaksaa paremmin ja suoriutuu tehta vista a n paremmin.

Tunteiden sa a te­ lyn na ko kulmasta tunteita ei ole hyva kontrolloida liikaa.

Suomalaisessa kulttuurissa ja Einon Leinon runossa ohjetta on tulkittu myo s kateuden

na ko kulmasta, eli ihmisen kannattaisi ka t­ kea onnensa, etteiva t muut olisi

ha nelle kateellisia. Voi myo s ajatella, etta onnella ylpeily on huonoa ka yto sta

ja altistaa ihmisen kateudelle ja kiusaamiselle. Ohjetta voi arvioida myo s na ista

na ko kulmista.

3 p. Kokelas osaa tarttua kysymyksen kannalta keskeisiin psyykkisen hyvinvoinnin

element­ teihin.

5 p. Kokelas tarkastelee neuvoa laajemmin ottaen huomioon tunteiden sa a telyn,

kehityspsy­ kologisen na ko kulman ja aivojen toiminnan.

Opiskelija voi lähestyä kysymystä monesta eri näkökulmasta

Kehityspsykologia:

sosioemotionaalinen kehitys

tunteiden yhteensoinnuttaminen

kiintymyssuhteet

Matteus­vaikutus

Sosiokulttuurinen

kateus sosiaalisena tunteena

negatiivisuus/valittaminen käyttäytymisen kulttuurisena ilmentymänä kuten

oman onnen/pärjäämisen esilletuominen

yksilö­ ja yhteisökeskeiset kulttuurit

Persoonallisuuspsykologia:

introvertti/ekstrovertti ­jaottelu

temperamentti

Big Five

kognitiivis­konstruktiivinen teoria (esimerkiksi ajatusvääristymät)

sosiokognitiivinen (mallintaminen ja sen vaikutus)

negatiivinen/masennuksen kehä

Kognitiivinen psykologia ja aivotutkimus

peilisolut ja niiden merkitys

tunteiden tarttuminen, myös stressin ja negatiivisuuden tarttuminen (uudet

tutkimukset)

otsalohkot: itsesäätely, toiminnanohjaus

skeemat, havaintokehä

Mielenterveys

eri häiriöiden vaikutus esim. ajatuksen vääristymät, negatiivinen kehä

(ehkäiseviä esim. masennus, ahdistus, jotkin persoonallisuushäiriöt)

psyykkisen itsesäätelyn (ja stressinhallinnan) merkitys

Hyvässä vastauksessa pohditaan myös, mitä on psyykkinen hyvinvointi/pahoinvointi ja

miten nämä kytkeytyvät esim. yllä oleviin näkökohtiin. Olennaista vastauksessa ovat

monipuoliset, oivaltavat näkökulmat sekä psyykkistä hyvinvointia ehkäisevän että

tukevan näkökulman kannalta.

3p. Opiskelija tuo esiin muutamia yllämainittuja näkökulmia perustelujen tai osuvien

esimerkkien kera. Vastaus voi painottua joko tukevaan tai ehkäisevään näkökulmaan.

5p. Opiskelija pohtii sekä tukevaa että ehkäisevää näkökulmaa monipuolisesti useista eri

näkökulmista käsin. Vaihtoehtoisesti näkökulmia voi olla vähemmän, mutta niitä on

pohdittu syvällisesti, oivaltavasti tai jäsentyneesti psykologisen tiedon kehikossa.

Hyvässäkään vastauksessa ei tarvitse olla mukana kaikkia eri näkökulmia ja

lähestymistapoja.


Tehtävä 7.

Miten tutkisit itsesäätelyn kehitystä leikki­ikäisillä lapsilla?

Hyvässä vastauksessa johdatetaan ensin aiheeseen kuvaamalla leikki­ikäisen (2/3–6­

vuotiaan) lapsen kehitykseen liittyvät keskeiset sisällöt ja piirteet ja selvitetään, mitä

itsesäätelyllä tarkoitetaan.

Leikki­iässä minän rakenteet (minäkäsitys, itsetunto, omatunto, ihanneminä) kehittyvät

ja lapsi harjoittelee itsenäisyyttä, aloitteellisuutta ja toisten kanssa toimimista. Vähitellen

lapsi jaksaa odottaa tarpeiden tyydyttämistä ja oppii säätelemään käyttäytymistään

ryhmänsä normien ja sääntöjen mukaan. Tunne­elämän kehitykseen kuuluu tunteiden

tunnistaminen, ilmaiseminen ja tunnereaktioiden säätely, joka vähitellen siirtyy

vanhemmilta lapselle ja ulkoisesta toiminnasta sisäiseen psyykkiseen työhön. Itsetunto

ja kontrolloiva itsesäätely perustuvat omantunnon syntyyn ja kykyyn tuntea empatiaa.

Itsesäätelykyvyn ansiosta lapsi oppii arvioimaan tekojensa seurauksia ja suuntaamaan

toimintansa tavoitteiden mukaisesti. Tätä kehitystä tukee kognitiivinen kehitys; kielen

omaksumisen myötä lapsi pystyy ilmaisemaan monimutkaisempia tunnesävyjä, samalla

kun ajatukset jäsentyvät ja auttavat lasta ohjaamaan toimintaansa.

Tutkimussuunnitelman laatimiseksi kokelas valitsee kyseessä olevasta aiheesta

mielekkään tutkimusongelman ja rajaa kysymyksenasettelunsa toteuttamiskelpoiseen

muotoon. Hän esittelee tutkittavat muuttujat ja valitsee kehityspsykologisen muutoksen

tutkimiseen sopivan tutkimusasetelman (esim. kokeellinen tutkimus, tapaustutkimus,

pitkittäis­ tai poikittaistutkimus). Vastauksessa valittu tutkimusote kuvaillaan ja valinta

perustellaan. Selitetään osanottajien valinta ja se, millaisia ryhmiä he edustavat (esim.

ikä, tytöt ja pojat; tutkimus­ ja vertailuryhmä).

Kuvataan, millaisin menetelmin lasten itsesäätelytoiminnasta kerätään tietoa (esim.

observointi, koe tai psykologiset testit). Ansiokkaassa vastauksessa tulee miettiä

aineiston käsittelyä, pohtia odotettuja tutkimustuloksia, tutkimuksen merkitystä ja

hahmottaa, millaiseen joukkoon tutkimuksen tulokset voidaan yleistää. Lopuksi tulee

arvioida suunnitellun tutkimuksen luotettavuutta ja pätevyyttä sekä

tutkimussuunnitelman mahdollisia puutteita ja virhetekijöitä.

3 p. Kokelas kuvaa tutkittavaa ilmiötä, itsesäätelyä, kytkettynä kyseessä olevaan lapsen

kehitysvaiheeseen ja osaa pääpiirteisesti laatia toimivan tutkimusasetelman, jolla voisi

tutkia itsesäätelyn kehittymistä leikki­ikäisillä lapsilla. Tutkimusongelma on määritelty.

Tutkimusote ja valitut tutkimusmenetelmät ovat luontevia tutkittavan aiheen ja

tutkittavien ikäryhmän kannalta.

5 p. Kokelas kuvaa edellisen lisäksi tarkemmin tutkittavaa ilmiötä ja esittää

kehityspsykologisessa tutkimuksessa käytössä olevia tutkimusasetelmia ja perustelee

oman valintansa näistä. Tutkittavat muuttujat määritellään. Tutkimussuunnitelma on

selkeä, kekseliäs ja mielekkäästi sidottu tutkittavaan ilmiöön, jota ankkuroidaan

psykologiseen tietoon lapsen sosioemotionaalisesta ja kognitiivisesta kehityksestä.

Tutkittavien lasten ikävaihe ja muita ominaisuuksia on otettu tutkimusasettelussa

huomioon, ja tutkimukseen liittyvät keskeiset vaiheet kuvaillaan perusteellisesti.

Pohditaan syvällisesti otoksen valintaperusteita ja edustavuutta,

tiedonkeruumenetelmien valintaa sekä näihin valintoihin liittyviä mahdollisia ongelmia ja

rajoituksia, jotka koskevat yleistettävyyttä ja objektiivisuutta. Vastauksessa käsitellään

luotettavuuteen (reliabiliteetti) ja pätevyyteen (validiteetti) liittyviä näkökohtia ja

pohdiskellaan tutkimukseen liittyviä eettisiä näkökohtia.

Tehtävän fokuksena on laatia tutkimussuunnitelma, johon liittyy ongelman asettaminen,

osanottajien määritteleminen, tutkimusotteen ja tiedonkeruumenetelmän valitseminen,

tulosanalyysin hahmottaminen ja tutkimuksen arviointi.

Tutkimussuunnitelman laadintaa ei selkeän kategorisesti esitetä YTL:n tehtävänannossa,

joten pisteitä (1­2) voinee antaa esimerkiksi tiedonkeruumenetelmiin liittyvistä

pohdinnoista. Samoin YTL:n kuvaamat pohdinnat leikki­ikäisen tunne­elämästä ja

säätelystä voivat ilman varsinaista tutkimussuunnitelmaa antaa esimerkiksi yhden

pisteen.

Leikki­iän kuvailu laajasti ei ole tehtävänannon mukaista. Leikki­ikäisen itsesäätelyä ei

ole tarkoitusta selittää psykologian tiedoilla vaan laatia ilmiön tutkimiseksi suunnitelma,

huom: “miten tutkisit...”. Tulkinta eroaa YTL:n ohjeesta.

Itsesäätelyn käsite pitää määritellä. Itsesäätely voidaan mieltää psyykkiseksi

itsesäätelyksi tai toiminnanohjaukseksi (oppikirjasarjat eroavat käsitteen käytössä).

Kokelaan antamaan itsesäätelyn määritelmään sopiva tutkimusongelma tulee

operationalisoida. Myös leikki­iän ajoitus ikävuosiin 2(3)­6 ­vuoteen pitäisi vastauksesta

löytyä.

3 p. Kokelas esittää jokseenkin toteutettavissa olevan tutkimussuunnitelman:

hypoteesin tai tutkimusongelman, tutkimusmenetelmien ja tutkimuksella saadun tiedon

kuvailu, kunhan ne liittyvät leikki­ikäisen itsesäätelyyn. Kolmeen pisteeseen riittää

itsesäätelyn ja leikki­iän määrittely löyhähkösti.

5 p. Selkeämpi ja monipuolisempi tutkimussuunnitelma, joka on toteuttamiskelpoinen.

Esimerkiksi tiedonkeruumenetelmien ja otoksen valintaperusteiden syvällistä pohdintaa

ei kuitenkaan odoteta.

Kokelas voi arvioida laatimansa tutkimussuunnitelman eri osia joko kehityspsykologisen

tiedon tai tutkimuskäsitteiden (validiteetti, reliabiliteetti, poikittaistutkimus, eettiset

tekijät lapsen tutkimuksessa ym.) pohjalta, mikä hyvin tehtynä on lisäansio.


Tehtävä 8.

Pohdi oheisen materiaaline ja psykologisen tiedon valossa yksilöiden suhdetta

omaan kehoonsa.

Hyva ssa vastauksessa kokelas osaa pohtia seka aineiston tuottamaa

tutkimustietoa etta psykologisia ka sitteita ja teorioita monipuolisesti suhteessa

yksilo n ka sitykseen omasta kehostaan. Vastaukseen voi hakea na ko kulmia

esimerkiksi kehityspsykologiasta (esim. itsetunto, ideaalimina n kehitys),

sosiokulttuurisista tekijo ista (kulttuuriset mallit ja normit), mielenterveydesta

(esim. anoreksia, oman kehon hallinta osana itsesa a telya ),

motivaatiopsykologiasta (esim. kehonrakennus suoritusmotivaation la hteena ja

sita kautta yksilo n sisa isena palkintona), ja/tai oppimispsykologiasta (esim.

mallioppiminen). Ansiokkaassa vastauksessa aineisto ja psykologiset teoriat

kytkeytyva t analyyttiseen ja pohdiskelevaan otteeseen. Ansiokkaassa vastauksessa voi

na kya seka se, etta suhde omaan kehoon voi olla ongelmallinen, mutta myo s

terve ja kokonaisvaltaista hyvinvointia tukeva.

3 p. Vastauksessa osataan poimia aineistosta joitain na ko kulmia yksilo iden

ka sitykseen omasta kehostaan. Vastauksessa on osattu ka ytta a myo s jotain

aineiston ulkopuolista psyko­ logista ka sitetta tai teoriaa oikein

5 p. Vastaus on monipuolisempi ja analyyttisempi. Vastauksessa ka sitella a n

aineiston tuot­ tamaa tietoa suhteessa psykologisiin ka sitteisiin tai teorioihin, ja

osataan tuoda useita aineiston ulkopuolisia psykologisia na ko kulmia pohdintaan.

Tehtävä on haastava, koska se ei kohdennu selkeästi: etsitäänkö ja analysoidaanko

selitettäviä tekijöitä, mihin aineisto viittaa, vai pohditaanko kehosuhdetta ilmiönä

suhteessa psykologisiin teorioihin? Haastetta lisää se, että oppisisällöissä ei ole selkeää

teoreettista viitekehystä, mikä selittäisi ihmisen suhdetta omaan kehoonsa. Tästä syystä

kokelas joutuu keräämään aika irrallista materiaalia eri kursseista ja vastaus voi olla

kovin luettelomainen.

Opiskelijat saattavat vastata tukeutuen kehityspsykologiseen viitekehykseen, jolloin

käsitellään esimerkiksi joitain seuraavia tekijöitä: kehonkaava/body image, ydinminuus

ja sukupuoli­ ja seksuaali­identiteetin kehittyminen, murrosikä ja kehonkaavan häiriöt.

Sosiokulttuurinen näkökulma tarjoaa myös välineitä vastaamiseen (esimerkiksi ihanteet,

mallit, normit, roolit, stereotypiat, median rooli, sosiaalinen paine, konformisuus,

sosialisaatio, individualistinen elämäntyyli).

Psyykkinen itsesäätely on myös luonteva näkökulma: oman kehon käyttäminen

psyykkisen työn välineenä. Tähän liittyen kokelaat saattavat pohtia esimerkiksi

kuntosalitreenausta, dopingia, kauneuskirurgiaa ja niiden mielekkyyttä sekä miettiä

näiden ilmiöiden taustalla olevia tietoisia/tiedostamattomia motiiveja. Erilaiset

syömishäiriöt oletettavasti mainitaan myös tässä yhteydessä ja vaikkapa

syömisen/syömättömyyden käyttäminen vallan välineenä. Mallioppiminen,

samastuminen ja esimerkiksi sisäiset mallit voidaan sisällyttää oppimispsykologiseen

viitekehykseen. Lisäksi evoluutiopsykologinen näkökulma voi antaa joitain selityksiä:

pullea nainen = hyvä imettäjä, paljon maitoa; lihaksikas mies = hyvät geenit, terveet

lapset jne.

Aineiston jotkut virkkeet ovat kielellisesti hankalia, joten vastaajan virheymmärryksiin

voi suhtautua lempeästi. Tehtävän fokus on kuitenkin tehtävänannon “Pohdi ... yksilöiden

suhdetta omaan kehoonsa.”

3 p. Kolmeen pisteeseen riittää jomman kumman tutkimusaineiston käsittely, mutta se

ei riitä, että toistaa joitain tehtävänannossa mainittuja tuloksia vaan niitä pitää osata

liittää jollain lailla psykologiseen tietoon ihmisen suhteesta omaan kehoonsa. Kolme

pistettä saa, kun osaa mainita muutamia psykologia tekijöitä, joiden avulla voi selittää

yksilön suhdetta omaan kehoonsa. Vastaus voi olla kuvaileva ja luettelomainen.

5 p. Kokelas käsittelee yksilön suhdetta omaan kehoonsa monipuolisesti, yhdistellen

psykologista tietoa eri näkökulmista. Lisäansiona voisi pitää esimerkiksi sitä, että osaa

arvioida annetun materiaalin luotettavuutta (cross cultural study = tutkittiin eri

kulttuureista olevia ihmisiä). Tai osaa pohtia kysymystä siitä, kuka naisen/miehen

ruumiin oikein omistaa? Lisäansio voisi olla myös kyky kyseenalaistaa vaikkapa terveys­

/fitness­busineksen mielekkyys.


Tehtävä 9.

Tarkastele oheisen artikkelin ja psykologisen tiedon pohjalta nuoruusiän

päihteiden käyttöä ja sen yhteyttä myöhempään hyvinvointiin.

Hyva ssa vastauksessa nuoruusia n alkoholinka ytto a ka sitella a n laaja-
alaisesti monesta na ko kulmasta kytkien vastaukseen myo s aineistosta saatavaa

materiaalia. Nuorten alkoholinka ytto voidaan liitta a esim. nuoruusia n

kehitykseen (esim. identiteetti, kaverisuhteet, tunteiden sa a telyn kehitys,

nuorisokulttuuri), aivojen kehitykseen (otsalohkon kehitys) tai mielenterveyteen.

Hyva ssa vastauksessa huomioidaan nuoren oma aktiivinen rooli kehityskaaren

ma a ra ytymisessa perima n ja ympa risto n rinnalla. Kysymyksessa

kokelasta pyydeta a n myo s tarkastelemaan alkoholinka yto n

pitkitta isseurauksia, jolloin kokelaalta edellyteta a n jonkinlaisten kehityksellisten

seurausten ja ansiokkaimmissa vastauksissa kehityksellisten mekanismien avaamista.

Na ma kehitykselliset mekanismit voivat liittya esimerkiksi kasautuviin kielteisiin

vaikutuksiin, jolloin heikko menestys nuoruusia ssa sulkee esim. mahdollisia

myo hempia koulutuksellisia/ammatillisia polkuja, aivojen kehityksessa tapahtuviin

tekijo ihin, mielenterveyden ha irio iden pysyvyyteen ja yhteisvaihteluun. Ta ha n

vastaukseen kokelas voi liitta a myo s esim. terveystiedon kursseilta oppimiaan

asioita, mutta hyva ssa vastauksessa painotus on vahvasti psykologisissa

tekijo issa , prosesseissa ja teorioissa.

3 p. Kokelas tarkastelee nuoren alkoholinka ytto a ja sen pitka aikaisia seurauksia

jostain psy­ kologisesti mielekka a sta na ko kulmasta. Kolmen pisteen

vastauksessa aineiston ka ytto voi olla ohutta. Pelka n aineiston toistaminen ei

riita kolmeen pisteeseen.

5 p. Aiheen ka sittely on monipuolisempaa ja sisa lta a useampia psykologisia

ka sitteita tai teorioita. Vastauksessa on otettu huomioon aineiston tarjoama tieto.

7 p. Vastaukseen sisa ltyy viiden pisteen vastaukseen na hden syva llisempa a

pohdintaa suh­ teessa psykologisiin ka sitteisiin ja teorioihin. Vastauksessa on myo s

esitetty mahdollisia me­ kanismeja, mita kautta nuoruusia n alkoholinka ytto

heijastuu myo hempa a n hyvinvointiin.

Psykologian oppikirjasarjat eivät käsittele aihetta juurikaan. Aineiston antamien vinkkien

perusteella kokelaat pääsevät kuitenkin liikkeelle. Aineistoon lyhennelty tutkimus on

kuitenkin haastava hahmottaa. Tehtävänanto edellyttää aineiston käyttämistä.

Artikkelissa käsiteltiin ongelmajuomisen ja liiallisen/runsaan alkoholinkäytön yhteyttä

myöhempiin vakaviin ongelmiin, mutta kysymyksessä käskettiin tarkastella nuoruusiän

päihteidenkäytön yhteyttä myöhempään hyvinvointiin. Vaikka kokelas rajaisi vastauksen

koskemaan vain alkoholia muut päihteet sivuuttaen tai keskittyisi vain

ongelmajuomiseen kohtuukäytön sijaan, se ei ole rangaistava virhe.

Myöhemmän hyvinvoinnin ongelmat on määritelty aineistossa (päihderiippuvuus,

opintojen keskeyttäminen, taloudelliset vaikeudet ja ihmissuhdeongelmat).

Kysymyksessä voidaan käsitellä esimerkiksi seuraavia teemoja:

Päihteidenkäyttöön liittyviä syitä:

ihmisten viiteryhmällä on aina merkitystä heidän käyttäytymiseensä.

Erityisesti nuoruudessa korostuu konformisuus, hyvässä ja pahassa.

Kuohuntavaihe, identiteettikriisin pitkittyminen ja erilaiset

sopeutumishaasteet (osa mielenterveyshaasteista, kehitystehtävien

ratkeamattomuus, sosiaaliset ongelmat yms.) voivat edesauttaa päihteiden

käytön aloitusta ja päihteisiin tukeutumista.

alkoholinkäyttö voi vaikeuttaa elämänhallintaa ja lisätä tuurijuopottelua.

otsalohkojen kehittymättömyys liitetään heikkoon impulssikontrolliin.

geneettinen alttius liittyy erityisesti alkoholismiin (esim. osa II –tyypin

alkoholisteista), jossa humaltuminen tuottaa voimakasta mielihyvää,

itsevarmuutta ja sosiaalista rohkeutta ilman krapulan oireita

moni riippuvuutta aiheuttava päihde aktivoi aivojen palkkiojärjestelmää, joka

vapauttaa dopamiinia ja endorfiinia synapseihin. Riippuvuuteen liittyy

perimän ja ympäristötekijöiden lisäksi elimistön sietokyvyn kasvu,

vieroitusoireiden sietämättömyys ja psyykkisiä mekanismeja kuten tottumus.

perheen sosioekonomisella asemalla ja kasvatuskäytännöillä on sekä

suojaavaa että riskejä lisäävää vaikutusta. Huono­osaisuus, turvaton

kiintymyssuhde ja vanhempien päihdeongelmat vähentävät nuoren oppimia

elämänhallinnan taitoja. Toisaalta lämminhenkinen, kannustava ja

mahdollisuuksia tarjoava kasvuympäristö (esim. rakkaus ja rajat) lisää

nuoren valtaa omaa elämäänsä kohtaan.

psyykkisen itsesäätelyn ja tunnetaitojen sisäistäminen vähentää päihteiden

käyttöä itselääkintänä ja opiskeluun sekä ammattiin liittyvien tavoitteiden

sisäistäminen motivoi työskentelemään oman elämänsuunnitelman

toteuttamiseksi.

Päihteidenkäytön yhteys myöhempään hyvinvointiin:

Pitkäaikainen alkoholiriippuvuus aiheuttaa kognitiivisia ongelmia (mm.

muistisairauksia ja päättelykyvyn heikkenemistä), rapauttaa toiminnan

biologista perustaa (mm. aivot surkastuvat, sydänsairaudet ja motoriset

ongelmat lisääntyvät) ja lisää psyykkisiä haasteita (mm. masennus, ahdistus)

sekä sosiaalisia ongelmia (mm. aggressiivisuus, impulsiivisuus).

Päihderiippuvuus lisää elämänhallinnan ongelmia: kasautuvat ongelmat

kaventavat elämänpiiriä ja lisäävät ihmisen sosiaalista, ammatillista sekä

yhteiskunnallista syrjäytymistä.

Vaikka päihteidenkäyttö korreloi negatiivisesti hyvinvoinnin kanssa ­

artikkelissa esitettiin kausaalisuhde ongelmajuomisen ja myöhempien

vakavien ongelmien välillä ­ determinismiä on syytä välttää: nuori itse,

hänen lähiympäristönsä ja yhteiskunnan tukitoimet vaikuttavat nuoren

elämänpolun muotoutumiseen

Yhteiskunnan ja lainsäädännön roolin voi huomioida: päihteidenkäytön

kriminalisointi myös lisää ihmisten ammatillista ja sosiaalista syrjäytymistä

(stigma, rikosoikeudellinen vastuu). Riittävästi resurssoidulla

sosiaalipolitiikalla voidaan tukea nuoren elämänhallintaa ja hyvinvointia.

päihteidenkäytöllä voi olla myös positiivisia vaikutuksia ihmisten

hyvinvoinnille, esimerkiksi nousuhumala voi antaa rohkeutta lähestyä toisia

ihmisiä ja edesauttaa ystävyys­ ja rakkaussuhteiden syntymistä. Lasi viiniä

voi rentouttaa ja laskea stressitasoa. Nuoruudessa opittu kohtuukäyttö voi

lisätä hyvinvointia ja elämänlaatua, eivätkä päihteet pelkästään rapauta

ihmistä.

Artikkelia koskevia pohdinnanaiheita:

Kokelas voi myös pohtia myös artikkelissa esiteltyä tutkimusta: voiko jaettu

ympäristö olla identtisille kaksosille erilainen ympäristö? Jos perintötekijät ja

kasvuolot olivat samat; mitkä olivat niitä tekijöitä, jotka saivat toisen

kaksosista juomaan ja toisen ei; selittävätkö nämäkin tulosta vai onko vain

sattumaa, että toinen joi ja toinen ei?

Kuinka paljon yhdellä tutkimuksella voi olla painoarvoa, vaikka se antaisi

nuorten hyvinvoinnille olennaista tietoa?

3 p. Kolmeen pisteeseen riittää joitakin aineistoon ja psykologiseen tietoon linkittyviä

tulkintoja nuoruuden päihteidenkäytön syistä ja pitkäaikaisvaikutuksista. Artikkelissa

annettiin tarkoituksenmukaisia tarkastelun lähtökohtia. Kuten YTL toteaa, kolmen

pisteen vastauksessa aineiston käyttö voi olla ohutta. Vastauksessa on käytetty

5 p. Kokelaan vastaus on moniulotteinen; kokelas on esimerkiksi eritellyt

päihdeongelmalta suojaavia ja päihdeongelman riskejä lisääviä tekijöitä uskottavasti.

Vastauksessa esiintyy omaa ajattelua: esimerkiksi nuorten oma ja elinympäristön

aktiivinen rooli nuorten elämänpolkujen luojana deterministisen Turmiolan Tommi ­

kauhistelun sijaan. Vastauksessa on selkeästi viitattu aineistoon.

7 p. Psykologisia teorioita ja mekanismeja sovelletaan perustellen aineistoon. Nature-
nurture ­kysymykseen yhdistäminen on ansiokasta, samoin psykologian tietoihin

hyvinvoinnin rakentumisesta. Nuoren oma aktiivinen rooli elämänkohtalonsa luojana on

myös rajallista: ihminen ei valitse perimäänsä, kasvatustaan tai valtaosaa psykologisista

ominaisuuksistaan. Uutisen/tutkimusartikkelin punnitusta analyysista voi palkita.


Tehtävä +10.

Pohdi oheisen materiaalin, psykologisen tiedon ja arkielämän esimerkkien

varassa aikaansaamattomuuden vaikutusta lukiolaisen elämänhallintaan.

Vastauksessa ymma rreta a n aikaansaamattomuuden ilmio ja osataan liitta a

se analyyttisesti muun psykologisen tiedon yhteyteen. Tehta va on suhteellisen avoin

ja sallii kokelaalle paljon vapausasteita oman na ko kulman valitsemisessa.

Tehta va kohdistuu ela ma nhallintaan, joka voidaan ymma rta a laajasti

suhteessa perheeseen, ysta viin, kouluun ja muihin yhteiso ihin (esim. harrastukset).

Koska opiskelu on lukiolaisen ela ma n keskeinen haaste, aikaansaamattomuutta

voidaan tarkastella suhteessa siihen, mutta esimerkiksi terveyska ytta ytymiseen tai

sosiaalisiin suhteisiin suuntautuminen tarjoavat myo s luontevia na ko kulmia.

Aikaansaamattomuutta voidaan tarkastella mm. suhteessa temperamenttiin,

persoonallisuuteen, motivaatioon (mina pystyvyys, selviytymisodotukset), taitojen

oppimiseen (toimintamallit, ­rutiinit, tavat ja strategiat), metakognitioon (toiminnan

suunnittelu, ohjaaminen ja arviointi), ihmisen psykososiaalisen kehityksen vaiheisiin

(Erikson), minuuden ja identiteetin kehitykseen ja niin edelleen. Ansiokkaassa

vastauksessa aikaansaamattomuuden pohdinta ankkuroituu omaan na ko kulmaan

sopiviin psykologisiin ka sitteisiin, teorioihin ja tutkimuksiin, jotka auttavat

muodostamaan ilmio sta kokonaiska sitysta . 3 p. Vastauksessa esiteta a n joitakin oikeaan osuvia ajatuksia lukiolaisen

aikaansaamattomuuden vaikutuksesta lukiolaisen ela ma nhallintaan. Kokelas osaa

auttavasti yhdista a annettua materiaalia psykologiseen tietoon ja liitta a sen

konkreettisiin arkiela ma n esimerkkeihin.

5 p. Vastauksessa esiteta a n hyvin ja sentynyt erittely aikaansaamattomuuden

vaikutuksesta lukiolaisen ela ma nhallintaan. Kokelas esitta a osuvia

esimerkkeja , valottaa niita analyyttisesti oheismateriaalin ja psykologisen tiedon

varassa ja pohdiskelee monitahoisesti aikaansaamattomuuden ilmenemista ja

vaikutuksia.

7 p. Vastaukseen sisa ltyy monitahoinen ja kokonaisvaltainen analyysi

aikaansaamattomuuden vaikutuksista lukiolaisen ela ma nhallintaan. Aiheen ja siihen

liittyvien esimerkkien pohtiva ka sittely ankkuroituu luontevasti psykologisiin teorioihin

ja viitekehyksiin.

Materiaalissa ja YTLn ohjeistuksissa on lueteltu monia sopivia käsittelynäkökulmia ja

psykologian käsitteitä. Kokelas on voinut jäsentää vastaustaan esimerkiksi materiaalissa

kuvatun jaottelun avulla. Tehtävä mahdollistaa oppiainerajat ylittävän käsittelytavan,

esim. terveystieto. Tehtävänannossa pyydetään tarkastelemaan aikaansaamattomuuden

vaikutusta lukiolaisen elämänhallintaan. Tehtävänanto ei edellytä

aikaansaamattomuuden syiden pohdintaa, mikä tekee vaikeaksi kytkeä vastausta

psykologisiin teorioihin tai tutkimuksiin, joita YTL:n ohjeessa on lueteltu runsaasti.

Elämänhallinta voidaan tässä ymmärtää usealla tavalla ja elämänhallinnan vaikeuksien

vaikutusta ihmissuhteiden, opiskelun ym. kannalta voidaan vastauksessa tarkastella.

Tehtävänannossa edellytetään materiaalin ja psykologisen tiedon soveltamisen lisäksi

arkielämän esimerkkien pohtimista.

Materiaalissa

aikaansaamattomuus määritellään ja sitä kuvaillaan

tutkimusmenetelmä ja tutkimuksen tulokset esitellään

aikaansaamattomuuden syitä eritellään

esitetään jaottelu kirjallisuudessa persoonallisuuden piirteiden mukaan

huolettomiin ja ahdistuneisiin.

artikkelissa käsitellään korkeakouluopiskelijoita, mutta lopussa viitataan

aikaansaamattomien nuorten jaotteluun neljään ryhmään: impulsiiviset,

perfektionistit, motivoitumattomat ja masentuneet; kehitysvaiheiden

eroihin voi kiinnittää huomiota

3 p. Vastaus perustuu materiaaliin ja arkielämän esimerkkeihin, joita on kytketty ohuesti

psykologiseen tietoon. Materiaalin sisältöä vain toistetaan, ehkä omin sanoin, ilman

uusien näkökulmien avaamista. Vastaus kohdentuu aikaansaamattomuuden vaikutuksiin.

5 p. Vastaus on kohdennettu oikein ja se perustuu materiaaliin ja arkielämän

esimerkkien lisäksi selkeästi psykologiseen tietoon. Materiaalin tietoja sovelletaan

lukiolaisiin.

7 p. Edellisen lisäksi vastaus on analyyttinen, johdonmukainen kokonaisuus ja siinä voi

olla tutkimusesimerkkejä. Materiaalia on käsitelty kokonaisvaltaisesti.

Lisäansiona voi olla esimerkiksi elämänhallinnan käsitteen problematisointi tai

käytettyjen tutkimusmenetelmien arviointi. Kokelas voi pohtia, miten

aikaansaamattomuuden ongelmaan voidaan vaikuttaa.