Minttu Herlin
Millaisia ajatuksia artikkelin ja luennon kuvaamat opiskelutavat herättävät? Eroavatko jotenkin siitä, millaista historian ja yhteiskuntaopin opetusta olet itse saanut?
Mielestäni Englannin malli historian opetuksessa kuulosti sellaiselta, josta meidänkin tulisi ottaa joitakin vaikutteita. Ajatuksena olisikin keskittyä pikemminkin tulkintojen tekemisen harjoitteluun sekä aktiiviseen asioiden ymmärtämiseen faktojen ulkoa oppimisen sijaan. Toiminnallisuus ja roolipelit historian opetuksessa kuulostavat todella innostavilta opetuksen lähestymistavoilta. Opiskelutavat eroavat todella paljon siitä, millaista opetusta itse olen saanut. Meillä opiskelu on keskittynyt kappaleiden lukemiseen, tehtävien tekemiseen, opettajan puheen kuunteluun sekä esseiden kirjoittamiseen.
- Millaisia historian ajattelutaitoja esimerkeissä harjoitetaan?
Ensimmäisessä esimerkissä harjoitellaan ainakin tutkivan oppimisen taitoja, kun ”esitetään” pääkallolle kysymyksiä. Tavoitteena voisi olla oppijoiden kiinnostuksen herättäminen menneisyydessä eläneiden ihmisten elämää kohtaan. Oletusten ja tulkintojen tekeminen kuvan pohjalta pakottaa oppijoita aktiivisesti itsenäiseen luovaan ajatteluun sekä harjoittaa muun muassa hypoteesin asettamista. Esimerkissä harjoitellaan myös päätöksentekoa eri tulkintojen välillä, joka on yksi osa tutkijankin työtä. Itsenäisen työskentelyn lisäksi harjoituksen kohteena on myös ryhmä- ja parityöskentely ongelmanratkaisun parissa ja lopussa johtopäätöksien tekeminen. Oppijat saavat siis itse eläytyä tutkijan rooliin, joka aktivoi heidän ajatteluaan sekä täten luultavasti parantaa myös oppimistuloksia. Toki myös kriittinen ajattelu kehittyy tällaisten tehtävien parissa. Esimerkeissä harjoitellaan myös oman tietämyksen jakamista opiskelukavereille sekä vastavuoroisesti heiltä saadaan uusia ideoita.
- Millaisia tietoja/taitoja vastaavanlaisten opetusten toteuttaminen vaatii opettajalta?
Opettajan oman innostuneisuus ja kiinnostuneisuus asiaa kohtaan on avainasemassa, sillä sen avulla oppijatkin luultavasti innostuvat aiheesta todennäköisemmin. Opettaja tarvitsee luovuutta sekä historiallista tietoa mielenkiintoisen ja oppimista edistävän oppimiskokonaisuuden luomiseksi. Opettajan on oltava valmis irrottautumaan vakiintuneista opetusmenetelmistä ja pystyttävä heittäytymään, jotta opetustapa olisi onnistunut. Opettaja tarvitsee siis vankkaa pedagogista osaamista, jotta hän esimerkiksi osaa rytmittää tällaisen opetuksen järkeviin osiin. Pedagoginen osaaminen korostuu myös sen suhteen, että opettaja osaa poimia oppimiskokonaisuuteen sellaisia asioita, jotka kehittävät oppilaiden historiallista ajattelua.
Lue tämän jälkeen pamfletti Historian opetuksen mieli ja mielettömyys.
- Mikä on tärkein omaan opettajuuteesi tai historian opetukseen liittyvä oivalluksesi/havaintosi/ihmetyksesi pamfletin perusteella?
Hieno oivallus tekstissä oli mielestäni se, että fakta, jota koulussa opetellaan, ei ole faktaa, vaan tulkintaa menneisyyden ihmisen elämästä. Tärkein oivallus opettajuuteni kannalta oli se, että historian opetusta tulisi muuttaa faktojen ulkoa opettelusta isojen asiakokonaisuuksien ymmärtämiseen. Tällöin oppija on tällöin aktiivisessa roolissa tiedon kriittisessä arvioinnissa. Tietoperustaakin tietysti edelleen tarvitaan, mutta oppimisen ei pitäisi jäädä siihen, sillä tällöin oppiminen on mitä luultavammin hyvin pintapuolista. Tutkimisen pohjalta tehtyjen tulkintojen tulisi siis näytellä suurempaa roolia historian opetuksessa, joka olisi hyödyllistä esimerkiksi ajattelun taitojen kehittymiseksi. Lisäksi tämä myös varmasti auttaisi oppijoita pääsemään lähemmäksi opiskeltavaa aihetta sekä mahdollisesti saisi heidät innostumaan historian opiskelusta aivan uudella tavalla.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.