Kauan sitten, kauemmin kuin kukaan osaa edes kuvitella, ei ollut mitään. Ei ollut taivasta, maata, pilviä, eikä edes valoa. Kaikki oli pimeää ja tyhjää. Mutta siellä, kaiken keskellä, oli Jumala – viisas, voimakas ja täynnä rakkautta.

Jumala katseli tätä tyhjyyttä ja päätti tehdä jotain aivan erityistä. Hän päätti luoda maailman. Hän leijui vetten yllä, ja sitten hän sanoi ääneen:
"Tulkoon valo!"

Ja arvaatteko mitä tapahtui? Valo syttyi! Se kirkasti kaiken pimeyden. Ei ollut enää pelkkää mustaa, vaan nyt maailmassa oli myös kirkkautta. Jumala hymyili ja katseli valoa, ja hän sanoi:
"Tämä on hyvä."

Mutta Jumala huomasi, että valoa ja pimeyttä tarvittiin molempia. Joten hän erotti ne toisistaan. Valo sai nimen päivä, ja pimeys sai nimen yö. Ja niin syntyi maailman ensimmäinen päivä.

Kun päivä vaihtui iltaan ja tuli yö, Jumala oli tyytyväinen. Kaikki oli alkanut. Näin päättyi ensimmäinen päivä Jumalan suuressa luomistyössä.