4.3 Hajoamisreaktion energia

Radioaktiivisten hajoamisreaktioiden energia

Radioaktiivinen hajoaminen on spontaani reaktio, joka tapahtuu ilman ulkoista syytä. Tämä tarkoittaa, että reaktiossa vapautuu energiaa. Energia ilmenee syntyvien hiukkasten liike-energiana ja mahdollisesti syntyvänä sähkömagneettisena säteilynä. Syntyvän ionisoivan säteilyn energia siirtyy myöhemmin ympäristöön lämmöksi tai kuluu aineen mikrotason rakenteiden muutoksiin, esimerkiksi molekyylien sidosten katkaisemiseen.



Ytimen sidosenergian yhteydessä käsiteltiin energian ja massan vastaavuuden periaatetta. Radioaktiivissa hajoamisreaktioissa vapautuvan energian yhteys massaan on myös havaittavissa. Tarkasteltaessa reaktioon osallistuvia ja siinä syntyviä hiukkasia voidaan havaita niiden massojen olevan erisuuret. Syntyneiden hiukkasten kokonaismassa on alkuperäisen ytimen massaa pienempi. Syntyvän ytimen rakenneosaset ovat sitoutuneet toisiinsa vahvemmin kuin hajonneen, eli reaktiossa on vapautunut potentiaalienergiaa. Ytimeen jää jäljelle vähemmän energiaa, eli massaa.

Kun reaktioon osallistuvat hiukkaset tunnetaan, voidaan massan muutos [[$\Delta m$]] reaktiossa ratkaista seuraavalla periaatteella:


[[$ \quad \begin{align} \text{"massan muutos } =& \text{ reaktioon osallistuvien hiukkasten massat}\\ & -\text{ reaktiotuotteiden massat"} \end{align} $]]


Kyseessä on ydinreaktio, joten massan muutos lasketaan käytetään ytimien massoja. Ytimen massa saadaan vähentämällä atomin massasta sen elektronien yhteenlaskettu massa. Reaktiossa vapautuva energia Q lasketaan massan muutoksen perusteella:

 

[[$ \quad Q=\Delta mc^2 $]]

 

Kuten atomin sidosenergiaa laskettaessa, voidaan hyödyntää tietoa atomimassayksikön ja energian vastaavuudesta: [[$ 1 \text{ u}=931,49 \text{ MeV}/c^2 $]].

 

Hajoamisraktion energia

Hajoamisreaktiossa vapautuu energia [[$Q=\Delta mc^2$]], missä [[$\Delta m$]] on reaktiossa energiaksi vapautuva massa.


[[$ \quad \Delta m=\text{ massat alussa }-\text{ massat lopussa}$]]

Esimerkkitilanne: Alfahajoamisen energia

Tarkastellaan alfahajoamisreaktion laskennallista käsittelyä isotoopille Ra-226. Kyseessä on alfa-aktiivinen isotooppi, jonka hajoamisen reaktioyhtälö on seuraava:


[[$\quad ^{214}_{\ \ 88}\text{Ra} \rightarrow {^{210}_{\ \ 86}\text{Rn}}+{^4_2\text{He}} $]]


Massan muutoksen laskemiseksi etsitään atomien massat isotoopppitaulukosta. Ydinten massat saadaan vähentämällä niistä atomin elektronien kokonaismassa:


[[$ \quad \begin{align}m_{\text{Ra-ydin}} & =m_{\text{Ra-atomi}}-88 m_\text{e} \\ \, \\ m_{\text{Rn-ydin}} & =m_{\text{Rn-atomi}}-86m_\text{e} \\ \, \\ m_{\text{He-ydin}} & =m_{\text{He-atomi}}-2m_\text{e} \\ \end{align} $]]​


Massan muutos saadaan vähentämällä emoytimen massasta reaktiossa syntyvien radon- ja heliumytimien massat:


[[$ \quad \begin{align} \Delta m &=m_{\text{Ra-ydin}}-m_{\text{Rn-ydin}}-m_{\text{He-ydin}} \\ \, \\ &=m_{\text{Ra-atomi}}-88 m_\text{e}-(m_{\text{Rn-atomi}}-86m_\text{e})-(m_{\text{He-atomi}}-2m_\text{e} ) \\ \, \\ &=m_{\text{Ra-atomi}}-m_{\text{Rn-atomi}}-m_{\text{He-atomi}} \\ \, \\ &=226,025402 \text{ u}-222,017570 \text{ u} -4,0026033 \text{ u} \\ \, \\ &=0,0052287\text{ u}\approx 0,005229\text{ u} \\ \end{align} $]]​


Sievennettäessä huomataan, että elektronien massat kumoutuvat. Massan muutos on atomimassayksiköissä laskettuna 0,0052287 u. Huomataan, että vähennyslaskun vastaus saadaan neljän merkitsevän numeron tarkkuudella. Reaktioenergia on siis


[[$ \quad Q=\Delta m c^2=0,0052287 \cdot 931,49 \text{ MeV/c}^2\cdot c^2 \approx 4,871 \text{ MeV} $]]


Vapautuva energia muuntuu syntyvien hiukkasten liike-energiaksi. Mikäli tytärydin jää viritystilaan, osa energiasta sitoutuu siihen ja vapautuu gammasäteilynä viritystilan purkautuessa.



Jos oletetaan, että tytärydin on reaktion jälkeen perustilassa, voidaan ratkaista, missä suhteessa reaktioenergia jakautuu tytärytimen ja alfahiukkasen kesken. Tämä perustuu liikemäärän ja energian säilymislakeihin. Emoytimen voidaan olettaa olevan levossa, jolloin liikemäärä alussa on nolla. Tällöin hajoamisen jälkeenkin systeemin kokonaisliikemäärän täytyy olla nolla. Tytärydin ja alfahiukkanen saavat siis hajoamisessa yhtä suuret, mutta vastakkkaissuuntaiset liikemäärät. Tätä ilmaistaan yhtälöllä


[[$ \quad m_{\text{He}}v_{\text{He}}=m_{\text{Rn}}v_{\text{Rn}} $]]


Nopeuksien suhde voidaan ilmaista seuraavasti:


[[$ \quad v_{\text{Rn}}=\dfrac{m_{\text{He}}}{m_{\text{Rn}}}v_{\text{He}} $]]


Energian säilymislain mukaan reaktioenergia muuttuu hiukkasten liike-energioiksi seuraavan yhtälön mukaisesti:


[[$ \quad Q=\dfrac{1}{2}m_{\text{He}}v_{\text{He}}^2 +\dfrac{1}{2}m_{\text{Rn}}v_{\text{Rn}}^2 $]]


Voidaan eliminoida radonin nopeus, jolloin saadaan lauseke alfahiukkasen liike-energialle:


[[$ \quad \begin{align} Q & =\dfrac{1}{2}m_\text{He}v_\text{He}^2 +\dfrac{1}{2}m_\text{Rn}\left(\dfrac{m_\text{He}}{m_\text{Rn}}v_\text{He}\right)^2 \\ \ \\ & =\dfrac{1}{2}m_\text{He}v_\text{He}^2 +\dfrac{m_\text{He}}{m_\text{Rn}}\cdot \dfrac{1}{2}m_\text{He}v_\text{He}^2 \\ \ \\ & =\left(1+\dfrac{m_\text{He}}{m_\text{Rn}}\right)\dfrac{1}{2}m_\text{He}v_\text{He}^2 \\ \end{align} $]]​


Tästä voidaan ratkaista alfahiukkasen liike-energian suhde koko reaktioenergiaan:


[[$ \quad \dfrac{\dfrac{1}{2}m_{\mathrm{He}}v_{\mathrm{He}}^2}{Q}=\dfrac{1}{1+\dfrac{m_{\mathrm{He}}}{m_{\mathrm{Rn}}}} $]]


Massojen suhde [[$ \frac{m_{\text{He}}}{m_{\text{Rn}}} $]] on tilanteessa n. 0,018. Tämän perusteella alfahiukkasen energia on n. 98 % reaktioenergiasta. Alfahiukkasen energia on siis hajoavalle ytimelle ominainen vakio. Alfa-aktiiviset isotoopit lähettävät tietynenergistä, itselleen tyypillistä alfasäteilyä.


Eräiden alfa-aktiivisten isotooppien alfasäteilyn energiat.

Alfahiukkasen energia poikkeaa hieman yllä lasketusta, mikäli tytärydin jää hajoamisen jälkeen viritystilaan. Tällöin vain osa reaktioenergiasta muuntuu syntyvien hiukkasten liike-energiaksi. Ytimen viritystilat ovat kuitenkin kvantittuneet, joten vaihtoehtoja ei ole kovin paljon. Viritystilojen tapauksissa voidaan siis havaita alfahiukkasia muutamilla eri energioilla.

Esimerkkitilanne: Beetahajoamisen energia

Tarkastellaan hajoamisen laskennallista käsittelyä isotoopille Mg-23. Kyseessä on beeta+-aktiivinen isotooppi, jonka hajoamisen reaktioyhtälö on seuraava:


[[$\quad ^{23}_{12}\text{Mg} \rightarrow {^{23}_{11}\text{Na}}+{^{\ \ \ 0}_{+1}\text{e}}^++\nu $]]


Massan muutoksen laskemiseksi etsitään atomien massat isotoopppitaulukosta. Ydinten massat saadaan vähentämällä niistä atomin elektronien kokonaismassa:


[[$ \quad \begin{align}m_{\text{Mg-ydin}}&=m_{\text{Mg-atomi}}-12 m_\text{e} \\ \, \\ m_{\text{Na-ydin}}&=m_{\text{Na-atomi}}-11m_\text{e} \\ \end{align} $]]​


Massan muutos saadaan vähentämällä emoytimen eli magnesiumin massasta reaktiossa syntyvien natriumytimen ja positronin massat. Positronin massa on sama kuin elektronin.


[[$ \quad \begin{align} \Delta m &=m_{\text{Mg-ydin}}-m_{\text{Na-ydin}}-m_{\text{positroni}} \\ \, \\ &=m_{\text{Mg-atomi}}-12 m_\text{e}-(m_{\text{Na-atomi}}-11m_\text{e})-m_\text{e} \quad \\ \, \\ &=m_{\text{Mg-atomi}}-m_{\text{Na-atomi}}-2m_\text{e} \\ \, \\ &= 22,994124 \text{ u}-22,989767 \text{ u}-2\cdot 5,485799\cdot 10^{-4} \text{ u} \\ \, \\ &=0,0032598402 \text{ u}\approx 0,003260 \text{ u} \\ \end{align} $]]​


Massan muutos on 0,003260 u. Huomataan, että vähennyslaskun vastaus saadaan neljän merkitsevän numeron tarkkuudella. Reaktioenergia on siis


[[$ \quad Q=\Delta m c^2=0,0032598402 \cdot 931,49 \text{ MeV/c}^2\cdot c^2 \approx 3,037 \text{ MeV} $]]


Vapautuva energia muuntuu syntyvien natriumytimen, positronin ja neutriinon liike-energiaksi. Mikäli tytärydin jää viritystilaan, osa energiasta sitoutuu siihen ja vapautuu gammasäteilynä viritystilan purkautuessa.

Jos oletetaan, että tytärydin on reaktion jälkeen perustilassa, voidaan energian jakautumista tarkastella liikemäärän ja energian säilymisen perusteella. Tilanne on kuitenkin monimutkaisempi kuin alfahajoamisessa, jonka seurauksena tytärydin ja alfahiukkanen loittonevat toisistaan yhtä suurilla, vastakkaissuuntaisilla liikemäärillä. Beetahajoamisessa syntyy kolme hiukkasta, joiden kokonaisliikemäärän tulee olla yhtä suuri kuin emoytimen, eli nolla. Liikemäärä ja reaktiossa vapautuva energia jakautuvat kolmelle hiukkaselle, joten positronin nopeus riippuu suunnasta, johon se lähtee hajoamisen jälkeen. Näin ollen positronin liike-energia vaihtelee välillä 0...Q sen sijaan, että saisi yhden tietyn arvon. Beetasäteilyn spektri on alfasäteilystä poiketen jatkuva. Alla on kuva Cu-64 -isotoopin beeta+ -hajoamisessa syntyvien positronien spektristä. Kyseisessä hajoamisessa massaa vapautuu energiaksi 0,653 MeV, joten tätä suurempaa energiaa positroni ei voi saada.

Esimerkkejä

Esimerkki 1

Typen isotooppi N-13 on beeta+-aktiivinen. 
a) Laske hajoamisreaktion energia.
b) Kuinka suuri on beeta+ -hiukkasen maksimiliike-energia?

Näytä ratkaisu

Esimerkki 2

Berylliumin isotooppi Be-7 hajoaa elektronisieppauksen kautta. Kirjoita hajoamisreaktio, ja laske reaktion energia.

Näytä ratkaisu

Esimerkki 3

Uraanin isotooppi U-235 on alfa-aktiivinen.
a) Kirjoita isotoopin hajoamisreaktio, ja laske hajoamisreaktion energia.
b) Laske alfahiukkasen liike-energia ja nopeus.

Näytä ratkaisu