Luin Jan Löfströmin teosta Yhteiskuntaopin opetuksen toteutusmalleja (2011). Antti Värtö piti perusharjoittelussa neljä oppituntia yhdeksäsluokkalaisille. Oppilaiden opettaja oli antanut aiheeksi perhe, mutta muuten vapaat kädet tuntien toteuttamiseen. Tämä ei ole ehkä luokanopettajaopiskelijalle niin aiheellinen, sillä oppilaat ovat jo niin vanhoja, mutta tuntisuunnittelusta voi silti ottaa monia hyviä vinkkejä.

Ensimmäisellä oppitunnilla Värtö oli opettanut oppilaille erilaisista perhemuodoista. Toiselle tunnilla he olivat tutustuneet erilaisiin perheisiin muun muassa näytelmien muodossa. Oppilaat jaettiin ryhmiin ja heille jaettiin omat perhemuodot. Kolmannella tunnilla samat ryhmät olivat etsineet tietoa näistä perheistä juridisesta näkökulmasta. Neljännellä tunnilla hän oli keskustellut oppilaiden kanssa erilaisista sukupuolirooleista perheissä.

Teosta lukiessa huomasin, miten mielikuvituksellisesti ja monipuolisesti oppilaita voi opettaa näinkin "yksinkertaisesta" aiheesta. Esimerkiksi näytteleminen eri perhemuodoista on varmasti hyvin mieleenpainuva tapa oppia. Värtö oli käyttänyt myös Pekka- kortteja havainnoillistamaan erilaisia perheitä. Hän oli vaihtanut perinteiseen ydinperheeseen muita kortteja, ja kysellyt sitten oppilailta millainen perhe nyt oli kyseessä. Värtö otti oppilaita vahvasti mukaan opetukseen ja pyrki keskustelemaan heidän kanssaan jatkuvasti. Hän myös laittoi oppilaat keskustelemaan keskenään ja avaamaan asiaa ennen opettajaa, jolloin he saavat itse pohtia asiaa ensin. Tämmöinen oppimistapa on todettu hyödylliseksi.

Minua yllätti se, miten opetuksen harjoittelija jo oli keksinyt näin hyviä ja mielenkiintoisia tapoja opettaa. Toivon, että itsekin tulevaisuudessa olen tarpeeksi luova keksimään tällaista oppilaille. Itsekin koen, että tällaisilla tavoilla opin parhaiten, vaikka joskus kaipaakin vain sitä tavallista muistiinpanojen kirjoittamista.