1. Mikä merkitys kiintymyssuhteella on vauvan ja tulevan lapsen, nuoren ja aikuisen perusturvallisuudelle?

Lapsi, etenkin vauva, tarvitsee aikuista selvitäkseen hengissä. Kiintymyssuhteen vauvan ja aikuisen välillä on tuotettava perusturvallisuuden lapsella, jotta se luo hyvän pohjan aikuisen ja lapsen väliselle turvalliselle kiintymyssuhteelle. Vauvalla ollessa hyvä, turvallinen kiintymyssuhde hänen kehitys voi olla tasaisempaa ja hän voi keskittyä muihin asioihin kuin turvallisen tuen etsimiseen tai hakemiseen.
Kiintymyssuhteen ollessa turvaton lapsi ei välttämättä usko voivansa saada tukea vaikeisiin tilanteisiin, eikä hän mahdollisesti saa yleisesti ottaen vakaata mielialaa tai ihmistä, johon voi avun tarpeessa kääntyä. Yksilö ei koe tulevansa kohdatuksi tai huolehdituksi. Tällöin perusturvallisuuden tunne on horjuva.
Myöhemmät turvalliset kiintymyssuhteet voivat korjata varhaisen kiintymyssuhteen ongelmia.

Kiintymyssuhteilla on suuri merkitys siihen, millaisella tavalla lapsi tulevaisuudessa suhtautuu ihmissuhteisiin. Jos kiintymyssuhde on turvallinen, silloin henkilö pystyy tulevaisuudessa luottamaan paremmin ihmisiin ja ilmaisemaan itseään paremmin. Jos kiintymyssuhde on turvaton, henkilöllä voi olla vaikeuksia itseään ilmaistaessa tai luottamuksen muodostamisessa. Erilaisen turvattomat kiintymyssuhteet näkyvät eri tavoin. ristiriitainen kiintymyssuhde näkyy ihmisessä esim. helposti ahdistumisena ja uupimisena. henkilöllä voi olla vaikeuksia pitää kiinni rajoista. Henkilö helposti välttelee konfliktitilanteita. Välttelevä kiintymyssuhde voi näkyä ihmisessä siten, että hän ei tunnista esim. oman lapsen tai muun läheisen tunteita. Hän ei myöskään välttämättä pysty tuoda esiin omia tunteitaan lapsuuden vetäytymisen takia. Jäsentymättömässä kiintymyssuhteessa lapsi on saanut hyvin paljon negatiivisia ja haitallisia psyykkisia ja fyysisiä oireita. Kun lapsi ei ole pystynyt luottamaan vanhempiinsa esimerkiksi kaltoinkohtelun tai yksinjättämisen vuoksi, hän ei myöskään todennäköisesti pysty muodostamaan luottamussuhdetta myöhemmin elämässä. Turvattomat kiintymyssuhteet siis vahingoittavat henkilölle muodostuvaa perusturvallisuutta.




2. Mitä vastaisit kehityspsykologisen tiedon pohjalta väitteeseen ”Vauva ei ymmärrä eikä
osaa mitään.”? Perustele


Kehityspsykologian näkökulmasta vauva oppii ja ymmärtää asioita ympäristöstään nopeasti sekä varhainen vuorovaikutus on tärkeää kehityksen kannalta. Hän ei pysty sanoin ja muin keinoin ilmaisemaan itseään samoin tavoin, kun aikuinen esimerkiksi puhumalla, mutta omaa kuitenkin jo monia taitoja sekä muiden käytöksen pohjalta rakentaa omia taitojaan. Vauva pystyy reagoimaan ärsykkeisiin sekä havainnoimaan. Hän kiintyy vanhempaan, jolloin voi reagoida tai käyttäytyä eri tavoin hänen kanssaan. Vauva voi myöskin ilmaista omia tunteitaan eri tavoin, jotka vanhempi/läheinen osaa oppia huomaamaan. Vauva ei täten ole tietämätön, vaan ilmaisee asiat itselleen ominaisella tavalla.

Vauva ei ehkä ymmärrä tai osaa mitään samalla tasolla kuin jo kehittyneet lapset ja aikuiset, mutta kehitys tapahtuu nimenomaan sen mukana kun vauva kasvaa. Vauvan kasvu ja kehitys tapahtuu koko ajan. Sen myötä se osaa ja ymmärtää koko ajan enemmän ympäröivästä maailmasta. Vauva ymmärtää, että ketkä ovat turvallisia ja tuttuja ihmisiä. Se osaa mahdollisesti pyytää apua tai ilmaista huoltaan esimerkiksi itkemällä tai huutamalla. Vauva myös ymmärtää hyvin, jos ihminen tai vaikka hoivaaja ei ole avuksi stressaavissa tilanteissa tai muissa sellaisissa, jolloin se usein lisäksi oppii, ettei avun pyynnöistä ole yleensä hyötyä ja tukahduttaa tunteidensa ilmaisut.
4-5 kuukauden iässä vauvalle kehittyy objektipysyvyys, joka tarkoittaa, että vauvalla on kyky olla tietoinen objekteista, kuten ihmisistä tai esineistä, sekä pitää ne mielessä, vaikka ne ei olisikaan näkyvissä. Tämäkin todistaa sen, että vauva ymmärtää ja osaa asioita.