Monikulttuurisuus

Monikulttuurisuus

Monikulttuurisuus

Haluan tuoda monikulttuurisuutta ajatellen tärkeitä asioita esille, koska monikulttuurisuus on tätä päivää ja eri kulttuuritaustaisten lasten määrä yleistyy jatkuvasti. Valmistavan opetuksen luokkia tulee yhä enemmän ja muutaman vuoden valmistavan opetuksen jälkeen oppilaat siirtyvät yleisopetukseen. Siksi opettajan on hyvä olla selvillä myös valmistavasta opetuksesta ja lukea paljon ajankohtaisia artikkeleita tutkimuksia ja artikkeleita.

Kävin vierailemassa omasta mielenkiinnostani valmistavan opetuksen luokassa. Luokan lapset olivat tulleet Irakista ja Nigeriasta. Kyseessä oli pieni kyläkoulu. Tilanne oli hyvin harvinainen, koska oppilaat olivat tulleet Suomeen vasta samalla viikolla, joten myös valmistavan luokan opettajakaan ei vielä juuri tuntenut oppilaita. Oppilaat tervehtivät minua suomeksi jokainen vuorollaan ja sanoivan samalla oman nimensä. Tilanne oli erittäin vaikuttava, yllätyin oppilaiden motivaatiosta ja näin nopealla tahdilla he olivat oppineet muutaman sanan suomea. Yksi syy nopeaan kielen oppimiseen oli varmasti se, että heille puhuttiin koko ajan suomea, eikä lainkaan englantia, myös eleitä ja käsillä näyttämistä käytettiin paljon. Oppilaat myös esittivät minulle laulun suomeksi ”Pää, olkapää..” Erityisesti vierailusta jäi mieleeni lasten kehumisen tärkeys. Lapset halusivat toistaa sanoja ja olivat innokkaita oppimaan, koska opettaja ja avustaja olivat erittäin motivoituneita ja auttamishaluisia, kenenkään ei tarvinnut odottaa kauaa. Paikalla oli 8–12 -vuotiaita lapsia, joten tasoerokin oli valtava. Lapset saivat oman tasonsa mukaista opetusta ja tekivät eri tehtäviä.

Seuraavassa artikkelissa: Eri kieli- ja kulttuuritaustaiset oppilaat oppijoina – kielitietoinen opetus monikulttuurisen koulun näkökulmasta, on kirjoitus Vesalan yläkoulun monikulttuurisesta yläkoulusta. Tuon artikkelin esille, koska siinä pohditaan eri kieli- ja kulttuuritaustaisten oppilaiden opetusta. On mahdollista, että tulvaisuudessa tulen opettamaan eri kielisiä lapsia, joten aiheeseen perehtyminen on mielestäni tärkeää. Olen lukenut erilaista kirjallisuutta siitä, miten tärkeää oman äidinkielen oppiminen on, vaikka oppilas opettelisikin uutta kieltä uudessa kulttuurissa. Oman äidinkielen taitojen vahvistaminen auttaa myös uuden kielen oppimisessa. Artikkelissa pohditaankin miksei oman äidinkielen opetukseen osallistuta. Lisäksi artikkelissa pohditaan lasten osallisuuden merkitystä ja tunnetta omasta osallisuudesta. Osallisuuteen tarvitaan kuiten kielitaitoa ja näin opettajan merkitys kielitaidon vahvistajana korostuu. On tärkeää, että kaikilla myös monikielisillä oppilailla on mahdollisuus osallistua ja käyttää luokan yhteisiä kirjallisia materiaaleja, jotta S2 opetusmateriaali ei kavenna opetuksen sisältöä.

Kieliverkosto.fi –internetsivustolla pääsee seuraamaan kielikoulutuspolitiikan tutkimuksia, materiaalia sekä ajankohtaisia uutisia, muun muassa:

Eri kieli- ja kulttuuritaustaiset oppilaat oppijoina – kielitietoinen opetus monikulttuurisen koulun näkökulmasta

JULKAISTU: 9. JOULUKUUTA 2015 |

Vesalan yläasteen koulu on monikulttuurinen ja kansainvälinen koulu. Kielien ja kulttuurien kirjo näkyy koulun arjessa. Siksi kielitietoisuus ei ole vain äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen osa, eikä vieraiden kielten opetusta vaan se näkyy kaikessa aineenopetuksessa. Kielitietoisuudesta hyötyvät kaikki: niin eri kieli- ja kulttuuritaustaiset oppilaat kuin ne, jotka puhuvat äidinkielenään suomea. Kielitietoisuus on yksi yhdenvertaisen koulujärjestelmän kulmakivistä. Se mahdollistaa erilaisille oppijoille yhdenvertaisen mahdollisuuden edetä opinnoissaan aina korkeakouluopintoihin asti. Kielitietoinen opetus on myös osa kansalaiseksi kasvamista, koska se tuo tarvittavat taidot yhteiskunnassa toimimiseen, mikä on demokratian toimivuuden edellytys.

Koulun taustaa

Vesalan yläkoulussa Helsingin Kontulassa lähes neljäkymmentä prosenttia oppilaista puhuu jotain muuta kieltä kuin suomea äidinkielenään. S2-oppijoita on noin 130, joista osa osallistuu S2-opetukseen ja osa suomi äidinkielenä opetukseen yksilöllisten tarpeidensa mukaan. Osalle oppilaista yleisopetukseen siirtyminen tarkoittaa käytännössä jopa kahden uuden kielen opiskelua eli suomea ja englantia. Osalle vain suomi on uusi kieli. Kielten moninaisuudesta huolimatta tai sen ansiosta suurin osa koulun oppilaista opiskelee kuitenkin suomea äidinkielenä, oli heidän kotikielensä mikä tahansa.

Oppilaiden monikielisyys on ollut positiivinen asia opetuksessa. Monet oppilaat käyttävät esimerkiksi oman äidinkielensä rinnalla englantia kommunikoidessaan sukulaistensa kanssa.

Jotta yhteistyötä voidaan tehdä koulun ja kodin välillä, opettajan täytyy tiedostaa oman aineensa kielelliset vaatimukset ja tehdä ne opetuksessa näkyviksi. Myös oppilaiden kielellinen taso on tunnistettava ja sitä on kehitettävä järjestelmällisesti. Jos tiedonvaihto kielellisistä vaatimuksista jätetään huomiotta, oppilaalle ja/tai huoltajille voi tulla tunne siitä, että oppilasta syrjitään arvioinnin osalta.

Käytännön luokkahuonetoteutuksia

Osallistuvan kansalaisyhteiskunnan kannalta on tärkeää, että kenenkään oppilaan koulumenestys ei ole kiinni siitä, ettei koulun opetus ole kielitietoista. Osallisuuden tunne liittyy aktiiviseen kansalaisuuteen ja sitä kautta demokratiaan ja globaaliin vastuuseen. Nämä osa-alueet vaativat kielellisiä taitoja, joita tulee oppia koulussa. Siksi opettajan velvollisuutena on avata koulun kieltä ja oppiaineissa käytettävää kieltä siten, että oppilaalla on mahdollisuus saavuttaa sekä vaadittu akateeminen kielitaito että riittävä kielitaito voidakseen olla osallisena yhteiskunnassa. Kielen eri osa-alueiden kehittäminen tasapuolisesti kuuluu tähän oikeuteen.

Selkokielisen materiaalin käyttö

Perusopetuksen tulee tukea oppilaiden kielellistä oppimista. Osa oppilaista tarvitsee selkokielisiä materiaaleja erityisesti silloin, kun oppilas on siirtynyt juuri valmistavasta opetuksesta yleisopetukseen. Vaikka luokassa on heikosti suomea osaavia, opetuksen kielen tulee kuitenkin olla monipuolista. Selkokielinen materiaali ei saa ohentaa kielen verukkeella opetuksen sisältöä. Sisällön kaventaminen edesauttaa pitkällä aikavälillä vain koulumenestyksen heikentymistä. Selkokielinen materiaali on hyvä opetuksen tukena, mutta opettajan on hyvä varmistaa, että kaikilla oppilailla on mahdollisuus päästä käsiksi koko ryhmän yhteisiin kirjallisiin materiaaleihin.

Oman äidinkielen opetus

Oman äidinkielen osaamisen katsotaan olevan muiden kielien oppimisen perusta. Vähemmistökielen haasteena on sen kehittyminen akateemisesti koulun kielen rinnalla. Oppilaalla on oikeus oman äidinkielen opetukseen kahden vuosiviikkotunnin verran koko perusopetuksen ajan. Yläluokilla oppilaiden osallistuminen opetukseen kuitenkin vähenee ja opetus joudutaan pitämään usein alakouluilla. Syitä, miksi oman äidinkielen tunneilla ei käydä, on useita. Ensinnäkin opetukseen osallistuminen on vapaaehtoista. Osa huoltajista ei edes tiedä, miten oman äidinkielen opetukseen ilmoittaudutaan. Helsingissä ilmoittautuminen on edellisen lukuvuoden keväällä. Syksyllä oppilaat tai huoltajat eivät muista, ovatko he ylipäätään ilmoittautuneet opetukseen.

Käsitys akateemisesta kielitaidosta vaihtelee perheittäin. Hyvänä äidinkielen kielitaitona voidaan ymmärtää arjen tilanteista selviytymistä. Osa perheistä haluaa oppilaan parantavan suomen kielen taitoaan, jolloin oman äidinkielen opetuksen arvoa ei nähdä kielitaitoa vahvistavana voimavarana. Perheiden kielteisiin asenteisiin ei vaikuta yksistään koulu, vaan myös muut viranomaiset voivat vähätellä oman äidinkielen osaamista osana kotoutumista tai ylipäätään nähdä oman äidinkielen säilyttämisen toisarvoisena. Vuosien varrella olen tavannut huoltajia, jotka ovat viranomaisten kanssa asioidessaan ymmärtäneet, että heidän tulee Suomessa puhua lapsilleen vain suomea.

On myös olemassa monia käytännön syitä, miksi oman äidinkielen opetukseen ei osallistuta. Tunnit ovat usein koulupäivän jälkeen ja ne voivat olla toisella puolella kaupunkia. Oppilasryhmät voivat koostua oppilaista 1.−9.vuosiluokilta, jolloin opettajan painopiste opetuksessa on alaluokkien oppilaissa. Yläluokkien oppilaat voivat tällöin kokea, että heidän opetuksensa jää pienempien oppilaiden opetuksen varjoon. Oman äidinkielen opettajat eivät ole myöskään yhdenvertaisessa asemassa suhteessa toisiinsa, mitä tulee opettajan kelpoisuuteen. Esimerkiksi somalin kielestä ei voi saavuttaa virallista kelpoisuutta Suomen yliopistoissa. Näin yksikään opettaja ei ole kelpoinen opettamaan somalin kieltä, vaikka hänellä muuten olisi ylempi korkeakoulututkinto ja pedagogiset opinnot suoritettuina. Opettajan ammattia arvostetaan muutenkin eri kieli- ja kulttuuritaustaisissa ryhmissä eri tavoin verrattuna suomalaiseen yhteiskuntaan. Opettajan ammatti saatetaan nähdä esimerkiksi väliaikaisena ratkaisuna akateemisella uralla. Työtä tehdään, kun ei ole muutakaan palkkatuloa. Toisaalta myöskään työehdot itsessään eivät houkuta alalle: tuntiopettajan työehdot ovat heikommat erityisesti kiertävällä opettajalla kuin lehtorin virassa toimivalla opettajalla. Lisäksi opetustunnit ovat työjärjestyksen ääripäissä aiheuttaen paljon hyppytunteja.

Erityisesti niissä kielissä, joissa ei tarjota opettajankoulutusta, ei ole myöskään valmiita materiaaleja vaan opettaja joutuu tuottamaan opetusmateriaalin pääosin itse. Osa opettajista ei myöskään tunne suomalaista peruskoulua, eikä siellä opetettavien aineiden sisältöjä. Kun tuntemus muiden oppiaineiden kielellisistä tarpeista on ohuella pohjalla, niitä ei myöskään pystytä tukemaan oman äidinkielen opetuksessa. Osalle opettajista käsite akateeminen kieli voi olla yhtä epäselvä kuin oppilaille ja heidän huoltajilleen. Näin opetuksen laadussa voi olla suuriakin vaihteluita. Opettajankoulutuksen kehittäminen on oman äidinkielen opetuksen näkökulmasta avainasemassa.

”Miksi et osallistu oman äidinkielen opetukseen?” ”Osaan sitä niin hyvin. Se on turhaa.” ”Mitä trigonometriset funktiot ovat äidinkielelläsi?” ”En tiedä.” ”Miten sitten voit sanoa osaavasi sitä niin hyvin?” ”Ei tuollaisia sanoja opeteta siellä tunneilla.”

”Miksi et osallistu oman äidinkielen opetukseen?” ”Suurin osa muista oppilaista on pieniä. Opettajan aika menee pienten kanssa, enkä opi tunnilla mitään.”

”Miksi et osallistu oman äidinkielen opetukseen?” ”Tunnit ovat myöhään. Minulla on välissä kahden tunnin hyppytunti. Jos menen kotiin, en enää jaksa lähteä uudelleen kouluun. Jos odotan koululla, siellä muut oppilaat kiusaavat, eivätkä opettajat puutu.”

Taulukko 1. Oppilaiden vastauksia siitä, miksi he eivät osallistu oman äidinkielen opetukseen. Oppilaiden vastaukset ovat kursiivilla.

Lähteet

Ladson-Billings, G. (1995). Toward a Theory of Culturally Relevant Pedagogy.American Educational Research Journal, 32 (3), 465–491. Saatavissa:http://lmcreadinglist.pbworks.com/f/Ladson-Billings%20%281995%29.pdf

Myrskylä, P. (2009). Koulutus periytyy edelleen. Hyvinvointikatsaus 1/2009, 1–8. Saatavissa: http://www.stat.fi/artikkelit/2009/art_2009-03-16_002.html

http://yle.fi/uutiset/somessa_aikuinen_kirjoittaa_nuori_kuittaa__pistekin_on_turha_ja_toykea/8396842


Artikkeli löytyy osoitteesta:

http://www.kieliverkosto.fi/?s=Eri+kieli-+ja+kulttuuritaustaiset+oppilaat+oppijoina+%E2%80%93+kielitietoinen+opetus+monikulttuurisen+koulun+n%C3%A4k%C3%B6kulmasta&post_type%5B%5D=news&post_type%5B%5D=article&post_type%5B%5D=dokumentti

Ohjaamisen haasteita eri kulttuuri- ja kielitaustaisten lasten opetuksessa

Ohjaamisen haasteita eri kulttuuri- ja kielitaustaisten lasten opetuksessa

Pohdin tässä erilaisia vinkkejä eri kulttuuri- ja kielitaustaisten oppilaiden opetusta varten. Koska monikulttuurisuus tulee lisääntymään tulevaisuudessa, niin on tärkeää pohtia oppilaiden oppimista helpottavia tekijöitä.

Suomi toisena kielenä (S2) -opetus

S2 -opetus järjestetään oppilaille eri äidinkielen tai monikielisen taustan perusteella ja jos oppilaan suomen kielen peruskielitaidossa on puutteita jollakin kielitaidon osa-alueella. S2 -opetuksen tehtävänä on tukea oppilaan monikielisyyden kehittymistä ja kasvua kieliyhteisön jäseneksi sekä rakentamaan kielellistä ja kulttuurista identiteettiä. On myös mahdollista, että oppilas opiskelee S2-oppimäärän mukaan, mutta opiskelee silti suomenkielen ja kirjallisuuden ryhmässä. (Aalto Eija POM1YSU -kurssin luento Kielitietoinen opetus monikielisessä ja -kulttuurisessa ryhmässä 6.10.2015.)

Päiväkodissa työskennellessäni S2 -opetus on tullut minulle tutuksi. Olen antanut S2 -opetusta useissa eri päiväkodeissa ja eri lapsiryhmissä. Usein lapset ovat osanneet suomen kieltä niin hyvin Suomeen tullessaan, että S2 -opetusta on ollut mahdollista antaa muun opetuksen yhteydessä. Olen päässyt myös seuraamaan S2 opetusta erikseen annettuna. Kyseessä oli Albanian ja suomen kielen opetus. Opettaja oli Albaniankielinen, mutta osasi hyvin suomea. Albanian kielisiä lapsia oli niin paljon, että heistä perustettiin pienryhmä. Päällimmäiseksi S2 opetuksesta eväinä peruskoulua ajatellen jäi mieleen se, että opetus on aina yksilöllistä ja opettajan tulee olla hyvin perillä lapsen taidoista. Siksi on tärkeää, että opettajavaihtuvuus olisi mahdollisimman vähäistä ja tiedonsiirto on erittäin tärkeä oppilaan siirtyessä luokalta toiselle. Toisekseen itseäni helpotti S2 -opetuksesta paljon valmista materiaalia. Kokosin valmiista materiaaleista itselleni paketin eli esimerkiksi millaisia asioita 7 -vuotiaan lapsen kanssa olisi hyvä käydä lukuvuoden aikana läpi S2 -opetuksessa. Valmiiden materiaalien hyödyntäminen on erittäin tärkeää ja suotavaa.

Vaikka S2 -opetuksessa lähdetään liikkeelle ensin peruskäsitteiden opettamisesta, niin on erittäin tärkeää muistaa haastaa riittävästi oppilaita (Aalto Eija POM1YSU -kurssin luento. Kielitietoinen opetus monikielisessä ja -kulttuurisessa ryhmässä 15.10.2015). Lapset oppivat yllättävän nopeasti ja kaipaavat haasteita kehittyäkseen. Haasteita tulee antaa sopivalla tahdilla lapsen kehitystasoon ja oppimistahtiin nähden. Eri kulttuuritaustaisten lasten opetuksessa kannattaa muistaa, että kieli toimii ajattelun välineenä ja jokainen ajattelee asiat omalla äidinkielellään. Tätä asiaa olen pohtinut ja todennut, että se on hyvä pitää mielessä. Sanojen oikea merkitys on hyvä käydä tarkasti ja mahdollisimman monipuolisesti oppilaiden kanssa läpi, koska suomen kielessä sama sana voi tarkoittaa eri asioita.

Eri kielitaustausten lasten opetuksessa opettajan on tärkeä antaa oppilaalle riittävästi aikaa miettiä vastauksia kysymyksiin. Lisäksi johdattelevat kysymykset voivat auttaa oppilaita ja esimerkkien kautta heitä autetaan ymmärtämään esimerkiksi uusia käsitteitä. Erittäin tärkeänä pidämme kuvien käyttöä opetuksessa, sillä se auttaisi oppilasta ymmärtämään ja nämä voisivat auttaa oppilasta muistamaan uusia sanoja ja asioita. (otteita SOPPI-tehtävästä, minkä teimme pareittain Pom1Ysu -kurssiin liittyen, tekijöinä Elina Pajunen ja Pia-Liisa Holopainen)

Oppikirjat

Koulussa oppitunnit ja niiden sisältö on suunniteltu valtakulttuurille, jolloin eri kulttuureista tulevien saattaa olla vaikeampi ymmärtää asioita, jos valtakulttuurin tavat ja erityispiirteet eivät ole oppilaalle tuttuja. Oppikirjoja lukiessa oppilasta voi auttaa tekstin ymmärtämisessä, jos siitä on alleviivattu keskeisiä sanoja, jotka kiteyttävät tekstin tärkeimmän sisällön. (otteita SOPPI-tehtävästä, minkä teimme pareittain Pom1Ysu -kurssiin liittyen, tekijöinä Elina Pajunen ja Pia-Liisa Holopainen)

Vinkkejä oppilaiden lukemiseen ja kirjoittamiseen

Seuraavalla Internet-sivulla on paljon ohjeita sekä käytännön vinkkejä äidinkielen opettajana toimiseen. Kyseessä on vihjevihkonen, mikä kuuluu valtakunnalliseen opetushallinnon peruskoululaisten luku- ja kirjoitustaidon parantamishankkeeseen ja Äidinkielen opettajain liiton Lukuhaaste-hankkeeseen, jonka tarkoituksena on tukea oppilaiden äidinkielen taitojen kehittämistä.

Parilukeminen

Internet-sivuilta löytyy ohjeita parilukemiseen. Parilukeminen on hyvä keino, koska lukemisen jälkeen pari voi keskustella tekstistä heräämistä ajatuksista kuten millaisia kysymyksiä lukemisen myötä heräsi, millaisia tunteita luetusta heräsi, mikä yllätti, miten teksti liittyi oppilaan omaan elämään jne. Tärkeintä on aloittaa parilukeminen lyhyillä teksteillä. Luokka on hyvä jakaa pareiksi niin, että samantasoiset lukijat muodostavat parin.

Internet-sivuilla on lisäksi harjoitustekstejä luetun ymmärtämisen ohjaamiseen sekä keinoja tietotekstin lukustrategioiden kehittämiseen,

  1. Ennakointi otsikon ja kuvan perusteella
  2. Aiemman tiedon pohtiminen aiheesta esim. miellekartan muodossa
  3. Tekstin silmäily ja sanojen poimiminen
  4. Kappaleisiin jako
  5. Otsikoinnin harjoitteleminen
  6. Käsitekartta tekstistä
  7. Ongelmakohdat eli kirjoita asiat, joita et ymmärtänyt.
  8. Alleviivaa tekstin tärkeimmät kohdat/sanat.
  9. Poimi tärkeimmät tukisanat ja käsitteet. Selitä ne omin sanoin.
  10. Kysymykset tekstistä toisille oppilaille.
  11. Tiivistelmän kirjoittaminen tekstin keskeisimmistä asioista
  12. Kuvien piirtäminen tekstistä
  13. Lisätiedon etsiminen aiheesta esim. oppikirjat, tietokirjat, Internet

Äidinkielen opetusta varten esitellään runojen käsittelytapoja ja – tehtäviä. Runoja suositellaan tarkastelemaan muutama säe kerrallaan. Runojen tunnelmaa ja keskeisiä tapahtumia on hyvä pysähtyä pohtimaan. Käsialan opettamiseen löytyy hyvin eriteltynä mitä eri ikävaiheissa tulee ottaa huomioon. Lopuksi sivustolta saa hyviä vinkkejä miten ohjata oppilasta kirjoittamaan sekä lukukirjavinkkejä. Esiopettajana työskennellessäni huomasin, että lapsia innostaa kaikkein eniten toiminnalliset harjoitukset esimerkiksi kirjaimien opettelemisessa. Sama pätee alakouluikäisten lasten kanssa. Ruuska (sivu 13) ohjaakin opetuksessa kielellä leikittelyyn sekä kehottaa käyttämään luonnosvihkoa kirjoittamisen harjoitteluun. Arvioinnin suhteen opettajaa muistutetaan huomioimaan kannustava palaute.

http://www.oph.fi/download/48976_lukujuttu.pdf

Turvapaikan hakijoiden kotoutuminen


Opetushallituksen blogi Osaamisen asialla

Blogikirjoitus Turvapaikanhakijoiden kotoutuminen on myös koulutuksen haaste 28.9.2015

Nissilän mukaan koulutus on paras keino maahanmuuttajien kotoutumiseen. Tarvittaessa lapsille annetaan myös valmistavaa opetusta. Tuon tämän blogikirjoituksen esille, koska aihe on erittäin ajankohtainen ja koskee myös opettajia. Opettajan tulee olla perillä ajankohtaisista uutisista ja perehtyä myös eri kulttuuritaistaisten lasten opetukseen.

http://www.oph.fi/ajankohtaista/blogi/101/0/turvapaikanhakijoiden_kotoutuminen_on_myos_koulutuksen_haaste?language=fi