Tällä viikolla vietetään lapsen oikeuksien viikkoa.
Meille muutti Tiuku-satuhahmo.
Saamme häneltä joka päivä kirjeen, missä Tiuku kertoo tähän viikkoon liittyviä asioita.
Tänään juteltiin turvallisesta olosta, mutta myös peloista. Lapset piirsivät pelon kuvan : rosvo, pelottavat äänet, rotta-apina.
Sitten piirustukset rutattiin ja huudettiin pelko pois ja heitettiin kuvat roskikseen. 
Seuraavan kerran kun asiat pelottavat, niin yritetään muistaa, että ne menivätkin roskikseen.


Tänään juttelimme mielipiteistä. Meillä jokaisella on esim. oma lempiruoka tai väri mistä pitää. Kaikkien ei tarvitse pitää vaikkapa kalasopasta, jokaisella on oikeus sanoa se.
Mietimme myös, miten tutustuisimme uuteen ihmiseen. Ensin kannattaisi kysyä hänen nimeään ja kertoa oma nimi. Siitä se juttelu ja tutustuminen lähtee käyntiin. Tärkeää on katsekontakti, katsotaan ihmistä silmiin, kun jutellaan.
Vielä juttelimme lapsen oikeuksista, jokainen on oikeutettu saamaan halauksia ja hellyyttä. Voi kun hoitajastakin tuntui lämpöiseltä lasten painautuminen syliin.❤
Vielä tehtiin kimppahali.


Minkähän värinen omena tulee seuraavaksi ?


Tänään Tiuku kertoi meille ystävänsä Fiken joutuneen muuttamaan saareltaan pois, kun siellä oli alkanut purkautumaan laavaa. Fike sai apua Hupsis-metsän asukkailta ja nyt Fike tuntee jo olonsa turvalliseksi.
Turvallisuuden tunne kuuluu jokaisen lapsen oikeuksiin.
Ulkona oli laava-leikkiä, piti kävellä narun päällä, jos astui harhaan, piti aloittaa alusta.
Mutta mitä ihmettä ulkona tapahtui, taivaalta leijaili pieniä lumihiutaleita.




Kuuntelimme turvataitolaulua, missä oli tuttu sävel. 
Sitten Tiukun kirjeessä oli "miltä tuntuu" kysymyksiä. Keskustelimme niistä ja hienosti lapset ymmärsivät, vaikka sana haukkuu, niin sen voi käsittää kahdella tavalla , koira haukkuu ja joku ihminen haukkuu.


Onneksi tuli uusi kirjalaatikko, sillä entiset on jo kaikki luettu.


Ihania vastauksia tuli, kun lapset kertoivat itsestään.




Metsässä tuli kaksi karvakaveria tervehtimään meitä, tottakai niitä piti rapsutella.


Tänään lapsen oikeuksien päivään kuuluu tutustua aikuisten työhön.
Juteltiin, mitä vanhemmat tekevät työkseen ja mitä minä hoitaja teen. 
Siitähän keksittiinkin iltapäiväksi hoitajaa helpottava juttu. Lapset leikkivät siivoojaa, kukin omien taitojensa mukaan, imuroivat eteisen ja pöllyttävät matot. He ovat aivan innoissaan, tuskin malttavat odottaa.