Luin Artikkelin Open ilmasto-opas, jossa puhuttiin ilmastonmuutoksen ja luonnon kestävyyden opettamisesta. Artikkeli oli selkeästi rakennettu numeroiduin otsikoin lukuihin, jotka käsittelevät kaikki yhtä tärkeää neuvoa opettajille ympäristökasvatuksessa. Tämä oli mielestäni erittäin selkeä rakenne ja artikkeli tukee opettajan työtä myös sisältönsä puolesta. 

Ensimmäisessä luvussa puhutaan kohderyhmän tärkeydestä. Ilmastonmuutokseen liittyvä opetus ja tavat siitä puhua, on mietittävä lasten iän mukaan siten, että alkuopetuksessa painotetaan lähinnä luontoon tutustumista ja luontosuhteen vahvistamista ja vasta ylemmillä luokilla otetaan termit ja hiilenkiertoteoriat mukaan. Tavallaan aivan itsestään selvää, mutta toisaalta erityisesti alkuopetuksen esimerkit luonnossa oleilusta ja luontosuhteen vahvistamisesta olivat mielestäni hyödyllisiä, sillä on totta, että mitä tärkeämmäksi luonto lapselle muodostuu jo varhaisessa vaiheessa, sen todennäköisemmin hän haluaa myös isompana noudattaa kestäviä elämäntapoja. Seitsämännessä luvussa muistutetaan toisaalta myös siitä, että lapselta ei tule pimittää tietoa ilmastonmuutoksesta. Jos lapsi kysyy tarkasti, on hänelle myös vastattava tarkasti eikä kaunistella totuutta suojellakseen lasta esimerkiksi huolelta. Tämä oli mielestäni erittäin hyvä huomio ja ohje opettajille. 

Kolmannessa luvussa puolestaan muistutetaan siitä, että ilmastoaiheet tulisi pitää myös koulussa jatkuvasti esillä. Tämän koin hyödylliseksi vinkiksi opettajille, sillä kuten luvussa mainitaan, usein käy niin että ilmastonmuutoksen käsittely rajoittuu muutamalle oppitunnille vuodessa. Eri oppiaineisiin on helppo integroida ilmastonmuutokseen ja luonnon hyvin vointiin liittyviä teemoja ja näin niistä tulisi luonnollinen osa lasten koulunkäyntiä ja arkea. Näin niiden vaikutus lasten ajatelumaailmaan ja konkreettiseen toimintaan on todennäköisempää.

Neljännessä luvussa muistutetaan lasten kuuntelemisesta. Se on merkityksellistä, sillä lapsilla saattaa joillakin olla suuriakin huolia aiheesta ja toisilla saattaa taas olla virheellisiä käsityksiä. Lasten kuunteleminen, virheiden korjaaminen ja tunteiden läpikäyminen ovat tärkeä osa ilmastokasvatusta. 

Kuudes lukukin oli opettajan toiminnan kannalta erittäin hyödyllinen. Siinä puhutaan oikean ja virheellisen tiedon tunnistamisesta ja siitä, että pitää varoa levittämästä virheellistä tietoa. Tämä oli mielestäni erittäin hyödyllinen osio, sillä uskon että opettaja voi huomaamattaankin levittää virheellisiä käsityksiä, jos omia tietokäsityksiä ei tarkista. Hyvänä esimerkkkinä artikkelissa oli otsonikato ja ilmastonmuutos ja se miten ne ovat toisistaan melko irrallisia ilmiöitä vaikka usein ne mielletään toisetensa syy ja seuraussuhteiksi. Itselleni tämä tieto esimerkiksi oli uusi ja ellen tätä nyt olisi tarkistanut, olisin saattanut itsekkin opettaa virheellisä tai vain osittain totta olevia asioita oppilaille. Tällaisten tilanteiden vuoksi opettajankin on hyvä jatkuvasti päivittää omaa tietämystään.

Luvuissa kahdeksan ja yhdeksän puhutaan lasten kanssa toimimisesta ja toiminnan seurausten tarkastelusta. Minusta nämä ovat sellaiset kappaleet, jotka luokanopettajien olisi erityisen hyödyllistä sisällyttää omaan opetukseensa. Esimerkiksi vetoomusten tai mielenosoitusten tekeminen ovat lapsille tekemistä, jolla he voivat kokea oikeasti pääsevänsä vaikuttamaan ja näin ollen se lisää innostusta aiheesta. Myös tekojen seurausten näkyväksi tekeminen auttaa lasta hahmottamaan esimerkiksi sitä, että omilla arjen teoillaan voi vaikuttaa.