POM johdanto: Opettajan ydinosaamisalueet
Itsearviointi
Kurssin jälkeen pystyn reflektoimaan ja erittelemään analyyttisesti oppimaani kurssilla. Koen pohtineeni eri oppiaineita kohtaan omaamiani asenteita ja valmiuksia. Ajattelen, että olen onnistunut etenkin löytämään itseäni kiinnostavia teemoja ja löytänyt motivaatiota sellaisiakin oppiaineita kohtaan, jotka tuntuivat itselleni vierailta. Tunnistan myös opetussuunnitelman perusteiden linjauksia eri oppiaineissa ja pedagogikkaan liittyviä valintoja. Ymmärrän oppiaineilla olevan tiettyjä ominaispiirteitä ja yhtäläisyyksiä taitojen kehittämisessä ja uskon pystyväni hyödyntämään niitä monialaisten oppimiskokonaisuuksien suunnittelussa, toteuttamisessa ja arvioinnissa. Koen tiedostavani aistihavaintojen, toiminnan ja oppimistapojen sekä oppimisympäristön merkityksen oppimisessa sekä olen kyennyt soveltamaan tietoani opintojaksolla tehdyissöä tehtävissä ja tilanteissa. Suurimman kehityksen koen omassa ajattelussani. Olen oppinut huomaamaan vahvuuksiani ja kehittämistarpeitani eri opettajuuden ydinosaamisalueilla. Antaisinkin itselle POM-johdannon oppimistavoitteiden toteutumisesta arvosanan 4.
Itsearviointi PROPE-työskentelystä
Prope-työskentely tuntui itsestäni ensin aluksi haastavalta, sillä ajattelin sen monimutkaisempana tehtävänä kuin se oli. Päätin kuitenkin alkaa työstämään sivustoani ajoissa, jotta saisin aikaa kypsytellä ajatuksiani jokaisesta osa-alueesta, niihin liittyvistä luennoista ja lähdekirjallisuudesta. Pian huomasinkin ajatuksieni syvenevän eri opettajuuden ydinosaamisen alueista ja Propen työstämisestä tulikin kiinnostava oman ajattelun kehittämisen alusta, jossa sain rauhassa perehtyä omiin vahvuuksiini ja itselleni uusiin aiheisiin. Sivustollani olen eritellyt eri näkökulmista koulusta, oppimisesta, opettamisesta ja hiukan arvioinnistakin. Pohdinnoissani olen hyödyntänyt opintojakson kirjallisuutta ja lähdemateriaalia, luentoja, Perusopetuksen opetussuunnitelmaa (2014) sekä uutisia. Näiden avulla olen pyrkinyt reflektoimaan eri osa-alueita monipuolisesti, tunnistamaan kehittämisenkohteitani ja pyrkinyt laajentamaan omaa ymmärrystäni niistä. Antaisin itselleni arvosanaksi PROPE-työskentelystö arvosanan 4.
Hyvinvointia vahvistava osaaminen: Oma hyvinvointini kasvattajana ja sen tukeminen
Turvaope podcastissa tohtorikoulutettava Áulen ja työterveyspsykologi Pietikäinen (2020) keskustelevat opettajan työhyvinvointia käsittelevässä jaksossa opettajien työssäjaksamisesta, keinoista palautua ja tukea omaa työhyvinvointia. Heidän mukaansa keskeistä työhyvinvoinnin tukemisen kannalta on tarkastella omia käsityksiään siitä, mikä tukee työssä jaksamista ja innostusta työtehtävien parissa ja kouluyhteisössä. Omalla kohdallani ajattelen työssäjaksamistani tukevan kokemus oman työn merkityksellisyydestä ja mahdollisuudesta olla luomassa parempaa maailmaa. Lisäksi koen luokanopettajan työssä voimavaraksi työn autonomisuuden. Vaikka opetuksessa tulee seurata opetussuunnitelmaa, voin silti itse käyttää luovuutta opetuksen suunnittelussa. Lisäksi perusopetukseen on tarjolla paljon valmista materiaalia eri oppiaineiden opetukseen, joka voi ajoittain helpottaa suurta työmäärää.
Hyvä keino työssäjaksamisen tukemiseen on Áulen ja Pietikäisen (2020) mukaan myös psykologinen joustavuus. Psykologinen joustavuus tarkoittaa heidän mukaansa keinoa suhautua omiin ajatuksiinsa joustavammin ja esimerkiksi pyrkiä tarpeen tullen muistamaan, ettemme voi valita ajatuksiamme, mutta voimme valita miten reagoimme niihin. Koin ajatuksen psykologisesta joustavuudesta hyvin tärkeäksi, sillä koen itselläni olevan taipumusta turhaan kriittisyyteen ja tehokkuuteen omaa tekemistäni kohtaan ja pyrin helposti ottamaan stressiä työstä ehkä enemmän kuin olisi tarpeen. Ajatus mahdollisuudesta reagoida omiin ajatuksiin lempeämmin ja pysähtyä hengittämään muutaman kerran syvään palauttaa jalat tiukassa paikassa maahan ja ohjaa suhtautumaan suoritettaviin tehtäviin ilman turhaa pelkoa epäonnistumisesa. Kyky osata reagoida omiin ajatuksiin ja tunnistaa oman mielen viestejä onkin yksi keskeinen osa hyvinvointiosaamista (Aulen & Pietikäinen, 2020).
hyvinvointiosaamista. (Kepler-Uotinen, 2020)
Työssäjaksamista voi tukea myös tunnesuuntautuneden keinojen avulla, (Áulen & Pietikäinen, 2020) Työssä kohdattavia ongelmia ja niihin liittyviä tunteita, kuten riittämättömyyden tunnetta voi pyrkiä käsittelemään esimerkiksi keskustelemalla sopivan tahon kanssa asioista tai tekemällä itselle mielekkäitä asioita vapaa-ajalla harrastusten ja rentoutumisen parissa. Itselleni tärkeitä keinoja kuormituksen tasapainottamiseen on läheisten kanssa vietetty aika, monipuolinen liikunta, pianon soitto, kulttuuriin liittyvät tapahtumat ja meditointi. Lisäksi riittämättömyyden tunteen käsittelyyn voi auttaa myötätuntoinen suhtautuminen omiin tunteisiin ja opetella suhtautumaan omaan tilanteeseen hyväksyvämmin, tunteita halliten. Viimeinen työstä palautumisen kulmakivi (Áulen & Pietikäinen, 2020) on hyödyntää vaikeassa paikassa merkityskeskeisiä keinoja. Tämän avulla voi haastavassa tilanteessa palata miettimään, miksi tekee juuri opettajan työtä tai voiko työhön lisätä jotakin itselle mieluisaa tai iloa tuovaa sisältöä. Opettajan työn autonomisuus mahdollistaakin esimerkiksi oppiaineiden integroinnin ja sisältöjen käsittelyn monipuolisia materiaaleja ja opetustapoja hyödyntäen. Ajattelen näiden tarjoavan paljon mahdollisuuksia siihen, että työstä voi rakentaa myös itselleen mielekästä ja innostavaa. Työhyvinvointiin ja työstä palautumiseen ei ole olemassa yhtä ja oikeaa vaihtoehtoa kaikille, jonka vuoksi koen tärkeäksi pohtia itse mitkä asiat tukevat omaa hyvinvointiani ja työstä palautumista opettajana.
Lähteet:
Kepler-Uotinen (2020) Hyvinvointioppiminen. Luento & luentodiat. Jyväskylän yliopisto. 5.11.2020
Mäkynen, A. (Elokuu, 2021). OAJ.n selvitys: joka kolmas opettaja on harkinnut alanvaihtoa kuormittavan korona arjen vuoksi. YLE. Verkkojulkaisu. https://yle.fi/uutiset/3-12045397 [Luettu 28.1.2022]
Niinistö, M. & Koivunen, L. (Elokuu, 2018). Ensimmäisen vuoden tappotahti pakotti 27-vuotiaan Tiinan vaihtamaan alaa-nuorten naisten sairauspoissaolot lisääntyneet. YLE. Verkkojulkaisu. https://yle.fi/uutiset/3-10346419 [Luettu. 28.1.2022]
Turvaope (2020). Opettajan työssä jaksaminen. Saatavilla: https://radiopublic.com/turvaope-6NqrRy/s1!28d0a
Esteettinen osaaminen: Miten estetiikka ja kulttuuri voivat tukea hyvinvointia?
Tutkimuksissa esteettisyyden on todettu tukevan oppimista (Lokka & Mäkinen, 2021). Esimerkiksi fyysinen tekeminen on tutkimuksissa todettu olevan suoraan yhteydessä parempaan oppimiseen verrattuna oppimistilanteisiin, joissa kaikki fyysinen, esimerkiksi käsillä tekeminen, on rajattu pois. (Huotilainen, Rankanen, Groth, Seitamaa-Hakkarainen & Mäkelä, 2018) Tehokkaampaa oppimista selittää muunmuassa aivojen eri alueiden monipuolinen aktivoituminen käsillä tekemisen yhteydessä. Esimerkiksi neurotieteeen alueella on huomattu, että käsityöt aktivoivat aivojen eri alueita monipuolisesti. Tuntoaisitimuksellisten ärsykkeiden on myös todettu olevan merkityksellisiä aivojen normaalille kehitykselle ja käsillä tekemisen tukevan hienomotoristen taitojen kehittymistä. (Huotilainen ym. 2018) Ajattelen esimerkiksi pienen lapsen luontaisen tarpeen tehdä käsillään ja koskea olevan tästä hyvä osoitus. Kehittyessään ja oppiessaan lapset tutkivat käsillään, leikkivät ja liikkuvat hakien erilaisia ärsykkeitä. Muistan itsekin lapsena pitäneeni erilaisten materiaalien työstämisestä esimerkiksi muovailuvahasta ja piirtämisestä. Mielestäni käsillä tekemisen ja luovan toiminnan merkitys tulisikin tunnistaa keskeisenä oppimisen keinona myös koulussa, sillä se innostaa oppimiseen ja tekee siitä syvempää lisäten näin opiskeluun liittyvää hyvinvointia. Esimerkiksi tietoaineissa tekstien lukemisen ja tehtävien tekemisen sijaan voitaisiin aiheita käsitellä hyödyntäen esimerkiksi liikuntaa, kuvaamataitoa, käsitöitä ja musiikkia, integroiden taito -ja taideaineet osaksi opetusta. (Lokka & Mäkinen, 2021) Ajattelen ettei mitään tiettyä kaavaa tämänkaltaisten oppituntien luomiseen ole, vaan suunnitteluun ja toteutukseen liittyen on paljon mahdollisuuksia.
Estetiikasta ja kulttuurista ei ole hyötyä pelkästään oppimiseen liittyvälle hyvinvoinnille vaan se vaikuttaa keskeisesti myös mielenhyvinvointiin. Esimerkiksi kuvataiteen on todettu edistävän mindfulnessin kaltaiseen tilaan pääsemistä, joka rauhoittaa mieltä. (Huotilainen ym. 2018) Nyky-yhteiskunnassa, jossa suorittaminen ja stressi ovat suurena osana elämää tällaiset rauhoittumisen mahdollisuudet ovat mielestäni keskeisiä asioita hyvinvoinnin kannalta. Luova toiminta auttaa myös kehittämään ja harjaannuttamaan tunneitaitoja, sillä uuden taidon harjoittelussa ja luovien aktiviteettien äärellä epäonnistumisen tunteet, onnistumiset ja tunnekokemukset ovat keskeinen osa prosessia, joka vaikuttaa kokemuksiin minäpystyvyydestä (Huotiainen ym. 2018) Luovan toiminnan äärellä lapset oppivatkin käsittelemään epäonnistumisia sekä avoimuutta uusien asioiden kokeilua ja oppimista kohtaan kohdatessaan prosessiin liittyviä tunteita (Lokka & Mäkinen, 2021) Tunnetaidot on mainittu myös opetussuunnitelmassa keskeisenä osana laaja-alaista osaamista. (OPH, 2014) Estetiikalla ja kulttuurisilla kokemuksilla voidaankin mahdollistaa myös tunnetaitojen harjoitteleminen koulussa osana opetusta. Esimerkiksi uuden kuvataidetyön tekemisessä voidaan pohtia, minkälaisia tunteita työskentely herättää oppilaissa, keskustella uusien asioiden oppimiseen liittyvistä tunteista tai ehkäpä luoda jokin tunteisiin liittyvä, ilmaisun eri keinoja hyödyntävä teos.
Kulttuurilla ja estetiikalla on paljon vaikutusta hyvinvointiin ja sen avulla on mahdollista tukea myös lasten ja nuorten hyvinvointia koulussa. Itselleni estetiikka ja kulttuuri ovat tarjonneet paljon mahdollisuuksia kasvaa ja kehittyä omaksi itsekseni, enkä usko että olisin tässä pisteessä ilman näitä kokemuksia ja mahdollisuuksia. Valitettavasti kaikilla lapsilla ei ole mahdollisuutta päästä osaksi esteettiikkaan liittyviä harrastuksia ja kokemuksia esimerkiksi perheen sosioekonomisen aseman vuoksi. Tämän vuoksi koulujen mekitys taito -ja taideaineiden mahdollistajana on merkityksellinen myös tasa-arvon edistäjänä. (Lokka & Mäkinen, 2021) Ajattelen kouluilla olevan suuri merkitys erilaisten kulttuuristen ja esteettisten kokemuksien tarjoajana. Näiden ei tarvitse olla suuria investointeja teatteriretkiin tai lastenkonsertteihin. Vaan keskeistä on ymmärtää, jokaisen oppilaan omaavan ihmiselle ominaisen kyvyn toimia, luoda ja ilmaista itseään, sekä tarjota tälle mahdollisuus osana oppimista ja koulutyötä.
Huotilainen, M. Rankanen, M. Groth, C. Seitamaa-Hakkarainen, P. & Mäkelä, M. (2018). Why our brains love arts and crafts implications of creative practices on psychophysical well-being. University of Helsinki. www.FormAkademisk.org. [Luettu 17.12.2021]
Mäkinen, T. & Lokka, A. (2021) Taito -ja taideaineiden mahdollisuudet koulussa. POM1001 opintojakson luento. Jyväskylän yliopisto. (1.10.2021)
Opetushallitus (2016) Perusopetuksen opetussuunnitelman perustet. Helsinki. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf [Luettu 17.12.2021]
Vuorovaikutusosaaminen ja moninaisuuteen liityvä osaaminen: Moninaisuuden kohtaaminen ja kokemukseni monikielisyydestä
Opettajana ajattelen, että omien ennakokäsitysten kyseenalaistaminen on oleellista, jotta oppijasta ei muodostuisi pelkästään ennakkotietoihin ja käsityksiin perustuvaa kuvaa. Aiemmin kirjoitin, kuinka usein tunnen epävarmuutta kohdattessani ihmisiä, joita en tunne tai joiden tapa tarkastella maailmaa eroaa omastani. Ajattelen, että tällaisissa tilanteissa minun olisi opettajana tärkeää ymmärtää tunteen olevan vain subjektiivinen kokemukseni, jonka myötä minun tulisi pyrkiä kohtaamaan oppilas ja perhe sen kautta, miten he määrittävät itsensä, ei omien ajatusteni kautta. Tärkeää olisi myös pyrkiä sensitiivisesti kohtaamaan ja antamaan tilaa vuorovaikutukselle tällaisten oppilaiden kohdalla, jotta voisin oppia heiltä lisää. Nykyään kasvatusinstituutioiden ja vanhempien välinen yhteistyö on myös muodostunut yhä keskeisemmäksi osaksi kasvatusta ja opetusta. (Karila, 2006) Moninaisuuden kohtaaminen liittyykin oleellisesti myös vanhempien kanssa tehtävään yhteistyöhön. Ajattelen, että huoltajia kohdatessa on tärkeää pyrkiä olemaan sensitiivinen heitä kohtaan, sillä jokainen perhe ja huoltaja on erilainen, eikä opettajan tulisi omata ennakkoluuloja heitä kohdatessaan.
Kasvatuksen ja koulutuksen alueella olen kohdannut eniten monikielisyyteen ja kieliin liittyvää moninaisuutta aiemman tutkintoni ja työelämän kokemukseni kautta varhaiskasvatuksen opettajana. Jo opiskelu aikana kielten moninaisuus kentällä kiinnosti minua. Ollessani vaihdossa Sloveniassa sain myös itse kokea, miltä tuntuu pärjätä kielellä, joka ei ole oma äidinkieleni. Myöhemmin työelämässä työskentelin paljon muuta kuin suomea äidinkielenään puhuvien lapsien ja perheiden kanssa. Kokemukseni monikielisyydestä kasvatuksen ja koulutuksen kentällä on saanut minut pohtimaan kielitietoisuuden merkitystä ja opettajan roolia eri kielten huomioimisen kannalta. Kielitietoisen kasvatuksen ja koulutuksen lähtökohtana voidaan ajatella olevan ymmärrys kielen merkityksestä yksilölle itselleen ja yhteisölle johon tämä kuuluu, lisäksi kielen käytön merkitys eri tilanteissa tulisi tunnustaa ja ymmärtää, että oppilaat sosialisoituvat käyttämään kieltä eri tilanteissa eri tavoin. Lisäksi oppilaiden kielet tulisi ottaa huomioon koulun ympäristössä. (Moate & Szabó, 2021) Opettaja ei näin ollen tulisi vain itsekseen pohtia luokassa olevien kielien moninaisuutta vaan myös luoda ilmapiiri, jossa kaikki kielet saavat tilaa ja ne hyväksytään.
Gerlander, M. & Kostiainen, E. (2005). Jännitteisyys opettajan ja oppilaan vuorovaikutussuhteissa. Prologi - Puheviestinnän vuosikirja 2005. https://journal.fi/prologi/article/view/95941
Karila, K. (2006). Kasvatuskumppanuus vuorovaikutussuhteena. Teoksessa Karila, K., Alasuutari, M., Hännikäinen, M., Nummenmaa, A. R. & Rasku-Puttonen, H. (toim.) 2006. Kasvatusvuorovaikutus. (s.91-110) Tampere: Vastapaino.
Moate & Szabó. (2021). Luento: Kielitietoinen ja monikielinen koulu. Jyväskylän yliopisto. 7.10.2021.
Tieteellinen osaaminen -Tutkiva ote valinnoissani ja toiminnassani opettajana
Ajattelen tutkivan otteen liittyvän opettajan työssä kokonaisvaltaisesti sen eri osa-alueisiin. Opetusprosessissa tutkimuksellisuus näkyy myös tieteellisissä käytänteissä ja tieteellisen tiedon hyödyntämisessä omalle pedagogiselle ajattelulle. (Sitomaniemi-San, 2017) Käytännön toteutuksessa, esimerkiksi opetustilanteessa tutkiva ote välittyy mielestäni jo suunnitteluvaiheessa tehdystä ajattelutyöstä, tietoteoreettisten valintojen kautta työtapaan, jonka avulla sisältöjä ja tavoitteita käsitellään. Tutkimuksen teossakin on merkityksellistä valita oikeat tutkimusmenetelmät järkevien tulosten saamiseksi. Niin myös opetuksessa on tärkeää osata opettajana arvioida, millä opetusmenetelmällä tavoitteet ja sisällöt tulisivat saavutettua tarkoituksenmukaisesti. Lisäksi tutkiva ote liittyy mielestäni oleellisesti myös tiettyihin opetusmentelmiin, esimerkiksi tutkivaan oppimiseen, joka näkyy myös vahvasti opetussuunnitelman perusteissa etenkin historian ja ympäristöopin alueilla. (OPH, 2014) Tukiva ote opetusprosessissa edistää myös oppilaiden tieteellistä osaamista ja kykyä ajatella kriittisesti (Tallavaara & Lehtinen, 2021). Tutkivan otteen merkitys opettajan työssä onkin merkityksellistä lähtökohtaisesti lasten ajattelun ja oppimisen tukemisekski. Ajattelen esimerkiksi tutkivalla oppimisella olevan mahdollista kehittää ja tukea lasten luontaista taipumusta kysyä ja ihmetellä ja ennen kaikkea kriittisyyttä tarkastella asioita eri näkökulmista ja toisaalta oppia lisää tieteellisen tiedon luonteesta eri oppiaineissa.
Tutkivan otteen arvioinnin ja kehittämisen kohdalla voidaan nähdä liittyvän kykyyn olla utelias, kysellä ja ihmetellä. (Siitomaniemi-San, 2017) Näiden avulla opettajan työssä on mahdollista kehittyä ja uudistua. Ajattelen, että arvioinnin toteuttamiseksi ei riitä pelkkä oppilaiden taitojen mittaaminen erilaisten näytönpaikkojen avulla vaan tämänkin toteuttamiseksi opettajan on kyettävä jälleen miettimään, mitä oikeastaan arvioi ja onko valittu keino linjassa tavoitteiden arvioinnin kanssa ja toisaalta osoittaako arvioinnin tulos jotakin, mihin pitäisi oppilaan oppimisen tukemisen kannalta tarttua vai tulisiko asioita käsitellä toisella tavalla. Lisäksi opettajan on kyettävä tekemään havaintoja opetuksestaan ja arvioidakseen reflektoidakseen omaa tapaansa työskennellä, sekä osattava esittää kysymyksiä omille valinnoilleeen arvioidakseen niiden validiutta suhteessa opetussuunnitelmaan. Ajattelen näin olevan mahdollista löytää omasta osaamisesta aukkoja ja kehittämisen kohteita, sekä varmistua siitä, että omalla työllä on oikea suunta.
Sitomaniemi-San, J. 2017. Tutkivan opettajan rakentuminen akateemisessa opettajankoulutuksessa: kohti monimutkaisia keskusteluja. Teoksessa T. Autio, L. Hakala & T. Kujala (toim.) Opetussuunnitelmatutkimus: keskustelunavauksia suomalaiseen kouluun ja opettajankoulutukseen. Tampere University Press, 137 - 159.
Tallavaara, R. & Lehtinen, A. (2021) Luento: Tiedonkäsitykset ja kriittinen ajattelu. Opettajan ydinosaamisen alue: tieteellinen osaaminen. Jyväskylän yliopisto. 30.9.2021
OPH. (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteen. Helsinki. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf [luettu 30.11.2021]
Pedagoginen osaaminen: Oppilaiden osallisuuden tukeminen pedagogisessa prosessissa
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2016) mukaan oppilaiden osallisuus tulisi näkyä kunkin oppiaineen pedagogisen toiminnan suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa, huoltajien sekä oppilashuollon kanssa tehtävässä yhteistyössä. Osana perusopetuksen toimintakulttuuria osallisuudella voidaan lisätä oppilaiden koulumotivaatiota sekä syventää oppimisen kokemuksia. (Lerkkanen & Pakarinen, 2018) Motivaatio lisää puolestaan kouluun kiinnittymisen kokemuksia. (Nurmi, 2013) Tässä kirjoituksessa käsittelen omia ajatuksiani liittyen oppilaiden osallisuuteen pedagogisen prosessissa suunnittelun ja opetuksen toteutuksen näkökulmasta ja pohdin, miten voisin tukea oppilaiden osallisuutta näissä vaiheissa.
Vuorovaikutus liittyy olennaisesti oppilaiden osallisuuteen opetuksessa. Lerkkasen ja Pakarisen (2018) mukaan dialoginen vuorovaikutus ohjauksessa edistää oppilaiden osallisuutta ja vaikuttaa myönteisesti myös motivaatioon. Se edellyttää opettajalta kykyä esittää avoimia kysymyksiä, kuunnella oppilaiden ajatuksia ja olla sensitiivinen niitä kohtaan sekä varata aikaa dialogille. Lisäksi oppimisympäristö, materiaalit ja opetuksen sisällöt sekä toimintakulttuuri tulisi rakentaa oppilaita innostaviksi ja hyödyllisyyden kokemuksia tukeviksi. Ei siis riitä, että opetuksessa käsitellään oppilaita kiinnostavia sisältöjä vaan osallisuuden tulee näkyä myös opetuskäytänteissä ja oppimisympäristön tasolla. (Lerkkanen & Pakarinen, 2018) Mielestäni osallisuuden tulee olla myös yhtenäinen osa luokan toimintakulttuuria, eikä vain yksittäinen keino motivaation tukemiseen. Mikäli oppilaat kokevat, että heillä on mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin, tulla kuulluksi sekä käydä keskusteluja, uskon sen olevan oppilaiden puolesta luonteva osa myös pedagogista prosessia: suunnittelua, toteutusta ja arviointia.
Opetuksen suunnittelussa oppilaiden osallisuutta voisi mielestäni tukea käymällä oppilaiden kanssa keskustelua siitä, mikä heitä kiinnostaa, mietityttää tai ihmetyttää oppiaineessa. Toisin sanoen pyrkiä rakentamaan opetus mahdollisimman oppilaslähtöisesti ajattelemalla oppilaat aktiivisina tiedon rakentajina opettajan tukiessa oppilaiden oppimista vuorovaikutuksen ja ikätasolle sopivien käytänteiden avulla. (Lerkkanen & Pakarinen, 2018) Oppilaiden osallisuus tulisi huomioida myös monialaisiakokonaisuuksia suunniteltaessa. (POPS, 2014) Oppilaslähtöisessä opetuksessa vuorovaikutuksen laadulla ja siihen vaikuttavilla tekijöillä on suuri merkitys oppimiselle. Vuorovaikutuksen laatuun vaikuttaa opettajan tunnetuki, toiminnan organisointi ja ohjauksellinen tuki. (Lerkkanen & Pakarinen, 2018) Tunnetuella tarkoitetaan opettajan ja oppilaan välisen vuorovaikutusuhteen lämpimyyttä, oppilaiden välisiä hyviä suhteita ja opettajan sensitiivisyyttä. Ajattelen, että oppilaiden osallistaminen myös oppimisympäristön suunnitteluun ja kehittämiseen voisi olla hyvä keino osallisuuden tukemiseksi opetuksen suunnittelussa.
Opetuksen toteutuksessa oppilaiden osallisuutta voitaisiin mielestäni lisätä järjestämällä opetus mahdollisimman oppilaslähtöisesti siten, että oppilaat kykenevät osallistumaan oppimiseen mahdollisimman kokonaisvaltaisesti, eikä oppiminen olisi pelkästään paikallaan istumista ja opetuksen kuuntelua. Koen, että esimerkiksi tutkivaan oppimiseen ja toiminnallisuuteen liittyvät opetuksen tavat ovat hyvinkin lapsilähtöisiä ja omiaan lisäämään oppilaiden motivaatiota ja tukemaan oppimista ikätasosta huolimatta. Esimerkiksi ongelmanratkaisu, ryhmässä toimiminen, ilmiö -tai ongelmalähtöisyys oppimistilanteissa tukee oppilaiden osallisuutta ja lisäävät kokonaisvaltaista oppimista. (Kainulainen, 2021) Myös opetussuunnitelman perusteet ohjaavat (2014) yhdessä tekemiseen ajattelemiseen ja suunnitteluun opetuksessa.
Lähteet:
Kainulainen, J. (2021) Laaja-alainen osaaminen ja ilmiölähtöisyys. Luokanopettajan mahdollisuudet edistää kokonaisvaltaista oppimista -Luento. Kursiilla: Johdanto monialaisiin opintoihin. Jyväskylän yliopisto.
Nurmi, J. 2013. Motivaation merkitys oppimisessa. Kasvatus, 44, 548-554.
Opetushallitus. (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Helsinki.
Opettajan eettinen osaaminen
Opettajan ammatti edellyttää sitoutumista hyvään ammattietiikkaan ja toimintaan oikeudenmukaisesti ja eettisesti, tämä mainitaan myös opettajien ammattivalassa. (OAJ) Opetus ja kasvatustyössä eettiset ratkaisut ovat kuitenkin monisyisiä ja niiden tulokset usein ennustamattomia. Tämän vuoksi eettisten valintojen tekemiselle ei ole mitään tiettyä varsinaista kaavaa, vaan jokainen opettaja toimii oman kykynsä mukaisesti intuitiotaan kuunnellen. (Tirri ja Kuusisto, 2019) Erilaisten eettisten dilemmojen kohtaaminen on minulle jo jonkin verran tuttua aiempien opintojeni ja työkokemukseni kautta varhaiskasvatuksen opettajana. Koen kuitenkin, että vielä olen varsin alkutekijöissä erilaisten koulumaailman eettisten dilemmojen kohtaamisen suhteen.
Koen, että eniten koulumaailman eettisten ongelmien kohtaamisessa mietityttävät ne dilemmat, jotka ovat eniten ristiriidassa omien arvojeni kanssa. Kun pohdin omaa arvomaailmaani ja kokemuksiani opetus ja kasvatusalalta oikeudenmukaisuus korostuu ehkä kaikkein eniten niiden arvojen joukosta, joita pidän merkityksellisenä opettajan työssä. Tämän vuoksi koen etenkin jakavaan oikeudenmukaisuuteen vs. koulun toimintatapoihin liittyvät eettiset dilemmat eniten ajatuksia herättäviksi. (Kainulainen & Kostiainen, 2021) Oikeudenmukaisuuteen ja koulun toimintatapoihin liittyvät ristiriidat voisivat opettajan työssä näyttäytyä esimerkiksi oppimisen tukemisessa, kun mietitään miten tukea varten annetut resurssit jaetaan oppilaille.
Opettajan tulisi työssään toteuttaa opetusta niin, että se tukisi kaikkia oppilaita ja heidän kasvuaan ja kehitystään, jotta he voisivat edetä oppimisessaan parhaalla mahdollisella tavalla riippumatta heidän taustoistaan. (Kainulainen & Kostiainen, 2021) Aiempien kokemuksieni mukaan tästä saattaa tehdä haastavaa mikäli kasvatusinstituution toimintatavat eivät edistä lasten yksilöllistä huomioimista tai jos tuen resurssit ovat niukat ja niitä säännöstellään vain niitä eniten tarvitseville. Tämänkaltaiset tilanteet herättivät varhaiskasvatuksen puolella minussa usein epäreiluuden tunteita. Kun mietin, miten kohtaisin tämänkaltaiset tilanteet omassa työssäni perusopetuksen puolella, pyrkisin edistämään kaikkien oppilaiden tasavertaista tukemista oman työni puitteissa, mikäli riittävää resurssia ei koulun puolesta tarjottaisi. Koen, että esimerkiksi opetustyyli, opetuksen järjestäminen ja eriyttäminen voivat olla hyvinkin ratkaisevia tekijöitä sen suhteen, miten oppilaiden oppimista voidaan tukea ja mielestäni opettaja on myös itse vastuussa siitä, että oikeudenmukaisuus opetuksessa ja kasvatuksessa toteutuu luokkahuoneessa.
Lähteet:
Kainulainen & Kostiainen. (2021) Luento. Jyväskylän yliopisto. 16.9.2021
OAJ. Komeniuksen vala. https://www.oaj.fi/contentassets/31548b52f43348c69e1c6ef4f7ece0ab/comeniuksen_vala_fi.pdf
Tirri, K. & Kuusisto, E. (2019). Opettajan ammattietiikkaa oppimassa. Helsinki: Gaudeamus.
Yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen osaaminen
Koulutuksella on kautta sen historian ollut merkitys yhteiskunnallisiin haasteisiin ja tarpeisiin vastaamisessa. Tämä näkyy erityisesti oppiaineiden ja niiden olemassaolon syyn kautta. (Tomperi, 2021a) Jo rinnakkaiskoulujärjestelmän aikana, kun Cygnaeus ja Snellman pyrkivät edistämään koulutuksen kehittymistä näkemystensä mukaiseksi, taustalla oli ajatus siitä, mitä yhteiskunnassa tarvitaan ja mistä kansa hyötyy. (Ahonen, 2003) Koulun ja koulutuksen sisältöjen merkitystä yhteiskunnan ja tulevaisuuden rakentajana ei mielestäni voi nykyaikankaan vähätellä. Monet asiat Suomessa ovat mielestäni hyvin, mutta samaan aikaan moni asia voisi olla paremmin. Esimerkiksi sosiaalisen median myötä, olisi mielestäni tärkeää, että mahdollisimman moni ihminen ymmärtäisi kriittisen ajattelun ja keskustelutaitojen merkityksen nykyisiin ja tuleviin yhteiskunnallisiin haasteisiin vastaamisessa. Nämä ovat mielestäni myös taitoja, joita ei voida olettaa olevan ilman, että niitä pyritään aktiivisesti edistämään ja kehittämään jo peruskoulusta alkaen.
Kriittinen ajattelu ja taito keskustella asioista ovat tärkeitä taitoja, joita yhteiskunnassa toimiminen edellyttää arjessa toimimisen sekä yhteiskunnallisiin ja haasteisiin vaikuttamisen kannalta. Nämä taidot ovat kuitenkin vaikeuksissa sosiaalisen median aikakaudella (Tomperi, 2018). Vaikeus käydä yhteiskunnallista keskustelua näkyy jo, kun katsoo esimerkiksi keskusteluohjelmia ajankohtaisista aiheista tai vilkaisee verkkolehtien kommenttialustoille. Moision (2018) mukaan demokratia onkin vaikeuksissa median ja tietotulvan ollessa yhä enemmän osana ihmisten elämää. Toisaalta tietoa on helpommin kaikkien saatavilla, mikä edistää tasa-arvoa, mutta samaan aikaan esimerkiksi virheellinen tieto ja populismi on saanut vakaan jalansijan verkon sisällöissä.
Pystytäänkö koulussa vastaamaan näin suuriin haasteisiin. Männistön (2018) mukaan aiemmissa tutkimuksissa on huolestuttu oppilaiden heikosta kiinnostuksesta yhteiskuntaan osallistumiseen, opettajien passiivisesta asenteesta yhteiskuntaa ja sen puolesta toimimista kohtaan sekä heikoista taidoista opettaa demokratialle keskeisiä taitoja. Koulun rooli yhteiskunnallisiin asioihin ja tulevaisuuteen vaikuttamisessa on kuitenkin kiistaton, sillä lapset viettävät ison osan koulussa kasvaen ja oppien opettajilta ja vertaisilta. Yhteiskunnallisiin haasteisiin vaikuttamisessa keskeistä onkin mielestäni pyrkiä kasvatuksen ja koulutuksen kautta kehittämään sellaista ajattelua, joka edistää taitoja toimia ja vaikuttaa yhteiskunnassa nyt ja tulevaisuudessa. Esimerkiksi Euroopan neuvoston määrittelemien demokratiakulttuurin 20 kompetenssin avulla, voidaan ymmärtää ne arvot, asenteet, taidot, tiedot sekä käsitys kriittisestä ymmärryksestä, jotka sisältyvät kykyyn toimia demokraattisesti sekä kehittää demokraattista toimintatapaa luokkayhteisössä. (Rautiainen, 2018)
Opettaja toimii työssään demokratiakasvattajana, joka kykenee edistämään demokraattista toimintatapaa ja sen harjoittelua tukemalla oppilaiden keskustelutaitoja, kykyä tehdä kompromisseja sekä kiinnostua asioista (Tomperi 2018). Tämä vaatii kuitenkin opettajalta halukkuutta ja kiinnostusta tarttua toimeen sekä kykyä tiedostaa, ettei oppilaiden voi olettaa osaavan keskustella ja rakentaa yhteistä ymmärrystä asioista, mikäli opettaja ei itse tarjoa tilaisuutta ihmettelyyn, asioiden arviointiin ja kriittiseen tarkasteluun tai mahdollisuutta kysyä ja perehtyä lapsia itseään kiinnostaviin kysymyksiin. Keskeistä on mielestäni myös opettajan itsensä antama malli kansalaisena toimimisesta, aiemmin mainitun mukaan, mikäli opettaja itse osoittaa passiivista suhtautumista vaikuttamiseen, keskusteluun ja asioiden kriittiseen tarkasteluun on turha olettaa oppilaiden toimivan myöskään niin.
Lähteet
Ahonen, S. 2003. Yhteinen koulu – tasa-arvoa vai tasapäisyyttä? Tampere: Vastapaino.
Rautiainen, M. (toim.) 2018. Kohti parempaa demokratiaa. Euroopan neuvoston demokratiakulttuurin kompetenssit kasvatuksessa ja opetuksessa. Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos.
Männistö, P. (2018). Käyttämättömien mahdollisuuksien maa - demokratiakompentenssit ja peruskoulu. Teoksessa Rautiainen, M. (toim.). Kohti parempaa demokratiaa. Euroopan neuvoston demokratiakulttuurin kompetenssit kasvatuksessa ja opetuksessa. (s. 28-37). Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos.
Tomperi, T. (2018) Demokraattisen keskustelun ja kriittisen ajattelun taidot. Teoksessa Rautiainen, M. (toim.). Kohti parempaa demokratiaa. Euroopan neuvoston demokratiakulttuurin kompetenssit kasvatuksessa ja opetuksessa. (s.20-27). Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos.