Moninaisuus tarkoittaa itselleni kaikkea sitä, mikä meissä ihmisissä on erilaista. Itsessäni olevan moninaisuuden käsitän juurikin tätä kautta samoin ymmärrän, että kaikki eivät ajattele asioista samalla tavalla kuin minä, puhu samaa kieltä, elä samanlaista elämää tai kiinnostu samoista asioista. Ajattelen erilaisuudesta huolimatta ihmisten olevan samanarvoisia ja koen moninaisuuden hyvin luonnolliseksi asiaksi, jonka vuoksi kohdatessani esimerkiksi eritavalla ajattelevia ihmisiä ajattelen sen olevan rikkaus sekä mahdollisuus laajentaa omaakin ajatteluani.  Vaikka ajattelen moninaisuuden luonnollisena ja arvokkaana asiana, niin en voi kieltää etten itse sortuisi aika ajoin muodostamaan käsitystä ihmisestä ensivaikutelman perusteella. Mikäli huomaan tekeväni ennakko-oletuksia ensivaikutelman perusteella pysähdyn usein ajattelemaan, mitä oikein tiedän tästä ihmisestä, tiedänkö tarpeeksi muodostaakseni hänestä syvempää käsitystä? Huomaan ajoittain myös itsessäni eräänlaisia "epävarmuuden tunteita" kohdatessani ihmisiä, joita en tunne tai joiden tapa katsoa maailmaa tuntuu itselle vieraalta. Ajattelen näiden tunteiden johtuvan ennen kaikkea siitä, että en itse tiedä heitä koskevista asioista tai tunne heitä. Tällaisissa tilanteissa otan usein kuuntelijan ja tarkkailijan roolin kunnes uskallan kysyä ja keskustella sensitiivisesti asioista, joista en tiedä. 

Opettajana ajattelen, että omien ennakokäsitysten kyseenalaistaminen on oleellista, jotta oppijasta ei muodostuisi pelkästään ennakkotietoihin ja käsityksiin perustuvaa kuvaa. Aiemmin kirjoitin, kuinka usein tunnen epävarmuutta kohdattessani ihmisiä, joita en tunne tai joiden tapa tarkastella maailmaa eroaa omastani. Ajattelen, että tällaisissa tilanteissa minun olisi opettajana tärkeää ymmärtää tunteen olevan vain subjektiivinen kokemukseni, jonka myötä minun tulisi pyrkiä kohtaamaan oppilas ja perhe sen kautta, miten he määrittävät itsensä, ei omien ajatusteni kautta. Tärkeää olisi myös pyrkiä sensitiivisesti kohtaamaan ja antamaan tilaa vuorovaikutukselle tällaisten oppilaiden kohdalla, jotta voisin oppia heiltä lisää. Nykyään kasvatusinstituutioiden ja vanhempien välinen yhteistyö on myös muodostunut yhä keskeisemmäksi osaksi kasvatusta ja opetusta. (Karila, 2006) Moninaisuuden kohtaaminen liittyykin oleellisesti myös vanhempien kanssa tehtävään yhteistyöhön. Ajattelen, että huoltajia kohdatessa on tärkeää pyrkiä olemaan sensitiivinen heitä kohtaan, sillä jokainen perhe ja huoltaja on erilainen, eikä opettajan tulisi omata ennakkoluuloja heitä kohdatessaan.

Kasvatuksen ja koulutuksen alueella olen kohdannut eniten monikielisyyteen ja kieliin liittyvää moninaisuutta aiemman tutkintoni ja työelämän kokemukseni kautta varhaiskasvatuksen opettajana. Jo opiskelu aikana kielten moninaisuus kentällä kiinnosti minua. Ollessani vaihdossa Sloveniassa sain myös itse kokea, miltä tuntuu pärjätä kielellä, joka ei ole oma äidinkieleni. Myöhemmin työelämässä työskentelin paljon muuta kuin suomea äidinkielenään puhuvien lapsien ja perheiden kanssa. Kokemukseni monikielisyydestä kasvatuksen ja koulutuksen kentällä on saanut minut pohtimaan kielitietoisuuden merkitystä ja opettajan roolia eri kielten huomioimisen kannalta. Kielitietoisen kasvatuksen ja koulutuksen lähtökohtana voidaan ajatella olevan ymmärrys kielen merkityksestä yksilölle itselleen ja yhteisölle johon tämä kuuluu, lisäksi kielen käytön merkitys eri tilanteissa tulisi tunnustaa ja ymmärtää, että oppilaat sosialisoituvat käyttämään kieltä eri tilanteissa eri tavoin. Lisäksi oppilaiden kielet tulisi ottaa huomioon koulun ympäristössä. (Moate & Szabó, 2021) Opettaja ei näin ollen tulisi vain itsekseen pohtia luokassa olevien kielien moninaisuutta vaan myös luoda ilmapiiri, jossa kaikki kielet saavat tilaa ja ne hyväksytään.

 

Gerlander, M. & Kostiainen, E. (2005). Jännitteisyys opettajan ja oppilaan vuorovaikutussuhteissa.  Prologi - Puheviestinnän vuosikirja 2005. https://journal.fi/prologi/article/view/95941

Karila, K. (2006). Kasvatuskumppanuus vuorovaikutussuhteena. Teoksessa Karila, K., Alasuutari, M., Hännikäinen, M., Nummenmaa, A. R. & Rasku-Puttonen, H. (toim.) 2006. Kasvatusvuorovaikutus. (s.91-110) Tampere: Vastapaino.

Moate & Szabó. (2021). Luento: Kielitietoinen ja monikielinen koulu. Jyväskylän yliopisto. 7.10.2021.