Suurlakon aikana suomalaiset vaativat myös valtiopäivien uudistamista. Kaikki poliittiset puolueet olivat yhtä mieltä siitä, että uudistus oli tehtävä pikaisesti. Teollistuva ja kaupungistuva Suomi tarvitsi uudenlaisen kansanedustuslaitoksen. Vanhasuomalaiset olivat valmiita hyväksymään yleisellä ja yhtäläisellä äänioikeudella valitun eduskunnan. Tuoreessa muistissa oleva sortokausi nopeutti yhteisymmärryksen syntymistä. Ajateltiin, että hyväksymällä yleinen ja yhtäläinen äänioikeus saataisiin kaikki suomalaiset yksimielisesti venäläistämistä vastaan. Heinäkuussa 1906 keisari Nikolai 2 vahvisti Suomen suurruhtinaskuntaan uuden valtiopäiväjärjestyksen.

Ensimmäiset eduskuntavaalit
Ensimmäiset eduskuntavaalit pidettiin maaliskuussa 1907. Kaikilla yli 24-vuotiailla miehillä ja naisilla oli nyt äänioikeus. Eduskunta oli 200 paikkainen, josta Suomen Sosiaalidemokraattisella Puolueella oli 80 edustajaa. Suomen ensimmäisessä eduskunnassa oli 19 naiskansanedustajaa.

Toinen sortokausi
Suomessa uskottiin vuoden 1907 vaalien jälkeen, että nyt koittaisi uusi vapaamielinen ja vireä kausi. Toisin kuitenkin kävi. Euroopan suurvaltojen välinen kilpailu oli koko ajan kiristymässä ja Venäjä halusi taas sitoa Suomen tiiviimmin itseensä. Venäläistämistoimet alkoivat uudestaan v. 1908, nyt entistä voimakkaampina. Suurinta huolta suomalaisissa herättivv. 1912 käyttöön otettu yhdenvertaisuuslaki, joka salli venäläisille samat oikeudet Suomessa kuin suomalaisillakin oli. Suomen hallinto oli luisumassa venäläisten käsiin. Venäläismisohjelman toteutus jäi kuitenkin kesken, kun Venäjä joutui elokuussa 1914 sotaan Saksaa ja Itävalta-Unkaria vastaan. Myös Suomi julistettiin sotatilaan.