Monilukutaidosta
Artikkeli: https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-joulukuu-2013/opetussuunnitelmat-uudistuvat-tekstien-lukijasta-ja-kirjoittajasta-monilukutaituriksi
Pohdintakysymyksiä:
1. Mitä uutta opin monilukutaidosta?
Kuten artikkelissakin mainitaan, ilmiö on aiemmin jäänyt itselleni hieman toispuoleiseksi: olen liittänyt monilukutaidon enemmän tulkitsemiseen ja lukemisen kautta tapahtuviin ilmiöihin, joten myös tekstien tuottamisesta sain lisää tietoa. Myös ajatus yksilöllisen taidon sijaan kulttuuriin ja ympäristöön sidoksissa olevista, yhteisöllisistä käytänteistä, laajensi käsitystäni monilukutaidosta. Modaalisuus-käsite tuli itselleni tässä kontekstissa uutena ja laajensi ymmärtämieni käsitteiden pankkia.
2. Millaisia mahdollisuuksia tai haasteita monilukutaito tuo opetukseeni?
Suuria mahdollisuuksia, ja nimenomaan oppilaiden osaamisen hyödyntämiseksi. Heillä on valtavasti osaamista ja opittavaa sekä pohdittavaa oman elämänsä tarttumapinnoilta, joita ehdottomasti haluaisin käyttää hyödykseni. Oppitunneillani voisimme tarkastella instagram-ilmiöitä, opetella tulkitsemaan erilaisia mediatekstejä sekä antamaan ja ottamaan vastaan ´palautetta erilaisten mielipidekirjoitusten äärellä (mitä tuotetaan somessa JATKUVASTI). Monilukutaito tuo mahdollisuuden ottaa koulun ulkopuolisen elämän osaksi opetusta hyvin konkreettisesti ja täten oppia elämää, eikä koulua varten.
3. Muita pohdintoja:
Artikkelissa viitattiin lapsen omassa elämässä tapahtuvan monikielisyyteen oppimisen olevan lapsuutta, ja koulun tarjoamien tekstien, kuten eri tiedonalojen ja "yhteiskunnan kannalta keskeisten taitojen" olevan siirtymä kohti aikuisuutta. Uskallam väittää, että lasten ja nuorten elämässä näkyy huomattavan paljon näitä keskeisiä taitoja ja monet oppivat ne koulun ulkopuolella, eivätkä koulussa. Kuinka moni lapsi joutuukaan tekemisiin esimerkiksi sosiaalityöntekijöiden, rikosilmoitusten, tukihakemusten (vanhempien puolesta tehtävien) ja esimerkiksi sosiaalisen median kanssa päivittäin, joka on itsessään jo hyvinkin yhteiskunnallinen media-alusta. Varmasti opetajilla ja koululla on paikkansa erilaisten tekstiympäristöjen, -piirteiden ja kulttuurien ymmärtämisen helpottamiseksi, mutta lapsien kokemusmaailmaa sekä taitoja tulee helposti ajateltua suppeampana kuin ne ovatkaan, mikä voi heikentää yhteistä vuorovaikutusta koulussa. Artikkelissa myös suoraan sanotaan, että "oppilaat eivät osaa luonnostaan ja itsekseen suunnitella tiedonhakuja, arvioida lähteitä, eritellä ja tulkita tekstejä, avata käsitteitä ja ymmärtää niiden välisiä suhteita, organisoida työskentelyään, tuottaa tekstejä, valita kuhunkin tilanteeseen tarkoituksenmukaisia ilmaisutapoja ja -välineitä, antaa ja ottaa vastaan palautetta ja muokata tuotoksiaan sen perusteella ja niin edelleen", mikä on mielestäni hieman turhan yleistävää. Nykypäivänä, jos koskaan, oppilaat päivittäin hakevat tietoa, arvioivat sen luotettavuutta, tulkitsevat tekstejä, ohjaavat omaa tiedonhakuaan, opiskeluaan ja toimintaansa vapaa-ajalla, tuottavat tekstejä (kuten postauksia, tekstiviestejä, blogi-tekstejä) ja valitsevat kuhunkin tilanteeseen sopivia sekä tarkoituksenmukaisia ilmaisutapoja, antavat palautetta ja ottavat sitä vastaan sekä toisinaan muokkaavat myös tuotoksiaan näiden perusteella. Tämä tapahtumasarja jos mikä, oli kuvaus sosiaalisessa mediassa vaikuttamisesta, jota nuoret tekevät hyvin aktiivisesti!
Pohdintakysymyksiä:
1. Mitä uutta opin monilukutaidosta?
Kuten artikkelissakin mainitaan, ilmiö on aiemmin jäänyt itselleni hieman toispuoleiseksi: olen liittänyt monilukutaidon enemmän tulkitsemiseen ja lukemisen kautta tapahtuviin ilmiöihin, joten myös tekstien tuottamisesta sain lisää tietoa. Myös ajatus yksilöllisen taidon sijaan kulttuuriin ja ympäristöön sidoksissa olevista, yhteisöllisistä käytänteistä, laajensi käsitystäni monilukutaidosta. Modaalisuus-käsite tuli itselleni tässä kontekstissa uutena ja laajensi ymmärtämieni käsitteiden pankkia.
2. Millaisia mahdollisuuksia tai haasteita monilukutaito tuo opetukseeni?
Suuria mahdollisuuksia, ja nimenomaan oppilaiden osaamisen hyödyntämiseksi. Heillä on valtavasti osaamista ja opittavaa sekä pohdittavaa oman elämänsä tarttumapinnoilta, joita ehdottomasti haluaisin käyttää hyödykseni. Oppitunneillani voisimme tarkastella instagram-ilmiöitä, opetella tulkitsemaan erilaisia mediatekstejä sekä antamaan ja ottamaan vastaan ´palautetta erilaisten mielipidekirjoitusten äärellä (mitä tuotetaan somessa JATKUVASTI). Monilukutaito tuo mahdollisuuden ottaa koulun ulkopuolisen elämän osaksi opetusta hyvin konkreettisesti ja täten oppia elämää, eikä koulua varten.
3. Muita pohdintoja:
Artikkelissa viitattiin lapsen omassa elämässä tapahtuvan monikielisyyteen oppimisen olevan lapsuutta, ja koulun tarjoamien tekstien, kuten eri tiedonalojen ja "yhteiskunnan kannalta keskeisten taitojen" olevan siirtymä kohti aikuisuutta. Uskallam väittää, että lasten ja nuorten elämässä näkyy huomattavan paljon näitä keskeisiä taitoja ja monet oppivat ne koulun ulkopuolella, eivätkä koulussa. Kuinka moni lapsi joutuukaan tekemisiin esimerkiksi sosiaalityöntekijöiden, rikosilmoitusten, tukihakemusten (vanhempien puolesta tehtävien) ja esimerkiksi sosiaalisen median kanssa päivittäin, joka on itsessään jo hyvinkin yhteiskunnallinen media-alusta. Varmasti opetajilla ja koululla on paikkansa erilaisten tekstiympäristöjen, -piirteiden ja kulttuurien ymmärtämisen helpottamiseksi, mutta lapsien kokemusmaailmaa sekä taitoja tulee helposti ajateltua suppeampana kuin ne ovatkaan, mikä voi heikentää yhteistä vuorovaikutusta koulussa. Artikkelissa myös suoraan sanotaan, että "oppilaat eivät osaa luonnostaan ja itsekseen suunnitella tiedonhakuja, arvioida lähteitä, eritellä ja tulkita tekstejä, avata käsitteitä ja ymmärtää niiden välisiä suhteita, organisoida työskentelyään, tuottaa tekstejä, valita kuhunkin tilanteeseen tarkoituksenmukaisia ilmaisutapoja ja -välineitä, antaa ja ottaa vastaan palautetta ja muokata tuotoksiaan sen perusteella ja niin edelleen", mikä on mielestäni hieman turhan yleistävää. Nykypäivänä, jos koskaan, oppilaat päivittäin hakevat tietoa, arvioivat sen luotettavuutta, tulkitsevat tekstejä, ohjaavat omaa tiedonhakuaan, opiskeluaan ja toimintaansa vapaa-ajalla, tuottavat tekstejä (kuten postauksia, tekstiviestejä, blogi-tekstejä) ja valitsevat kuhunkin tilanteeseen sopivia sekä tarkoituksenmukaisia ilmaisutapoja, antavat palautetta ja ottavat sitä vastaan sekä toisinaan muokkaavat myös tuotoksiaan näiden perusteella. Tämä tapahtumasarja jos mikä, oli kuvaus sosiaalisessa mediassa vaikuttamisesta, jota nuoret tekevät hyvin aktiivisesti!