Kirjoittaminen 

Kolme periaatetta, jotka ohjaavat minua kirjoittamisen ohjaajana

1. Olen kannustava ja annan konkreettista palautetta prosessin alusta sen loppuun asti. Haluan vahvistaa oppilaan itsetuntoa ja minäpystyvyyttä ja antaa kokemuksia onnistumisesta. Tavoitteenani on välttää Kauppisen ja Hankalan (2013) kuvaavaa arviointityyliä, jossa positiivisen palautteen jälkeen oppilaalle esitetään kehityskohteita ilman, että hän saa konkreettisia ohjeita tai esimerkkejä siitä, missä tekstin kohdassa korjausta kaipaavat sanat ovat. Minusta on erittäin tärkeää, että kerron etukäteen, mitä asioita tulen tekstistä arvioimaan. Näin oppilas voi kohdistaa energiansa tähän alueeseen. Olen armelias eli huomioin oppilaan tason ja haasteet tehtävänannoissa ja arvioinnissa. Koen tärkeäksi, että tekstien kirjoittaminen olisi luovaa ja nautinnollista sekä kokeilevaa ja mikä tärkeintä, siinä ei tarvitse pelätä virheitä. Opettajana kokeilen muuttaa rooliani siten, että osallistun oppilaiden kanssa tekstien tekemiseen ja oppimiseen. (Demo 6, Outi Kallionpää:Uusi kirjoittaminen). 

2.  Annan oppilaille mahdollisuuden valmistautua rauhassa kirjoitusprosessiin. He saavat tutkia tavoiteltavaa tekstilajia lukemalla ja kuuntelemalla näytteitä tekstilajista, etsimällä siitä tietoa ja kokoamalla sitä käsite- tai ajatuskarttoja tai piirtämällä sekä draaman keinoin. Valmistautumista voidaa purkaa yhteisillä keskusteluilla ja kokoamalla tehtyjä käsite-tai ajatuskarttoja. Samalla oppilaat yhdessä opettajan kanssa kokoavat tämän tietyn tekstilajin kirjoittamisen "käsikirjan". Näillä keinoilla pyrin varmistamaan, että oppilaat eivät hätääntyisi kirjoitustehtävän edessä, vaan luottavaisin mielin voisivat aloittaa tekstinsä ideoinnin ja luonnostelun. Kirjoitusprosessissa käyttäisin mielelläni avuksi myös vertaisarviointia. Viime vuotisessa työssäni pääsin seuraamaan oppilaiden vertaisarvointia. Silloin oppilaille arvottiin kirjoitelma, joissa ei ollut kirjoittajan nimeä. Näin kaverisuhteet eivät vaikuttaneet arviointiin. Oppilaat saivat ohjeeksi antaa kirjoitelmasta positiivista palautetta. Tekstien läpikäynnin jälkeen oppilaat saivat arvata, kenen tekstistä oli kyse. Tämän jälkeen pyytäisin oppilailta vielä korjausehdotuksia, jotka kirjoitelman kirjoittaja voisi hyödyntää halutessaan. 

3. Osoitan arvostustani kirjoitettua tekstiä kohtaan. Teemme oman luokan kirjan, johon kirjoitukset kootaan tai jaamme niitä koululla myös muiden luettaviksi. Säilytämme tekstit arvokkaasti. Pyydän oppilasta kertomaan minulle mielestään parhaat  kohdat tekstistä. Vahvuudet tekisin näkyväksi oppilaalle kirjoittamalla ne ylös. Niiden kautta pyrkisin myös motivoimaan oppilasta niiden taitojen pariin, jotka kaipaavat hänellä harjoitusta. 

– Yhdestä kolmeen asiaa, joista pitää vielä tietää enemmän, jotta kirjoittamisen ohjaaminen onnistuu.
Tässä kohtaa haluan ennemminkin muistuttaa itseäni siitä, että teksti ei synny itsestään. Myös genrepedagogiikan keskeinen ajatus eli tekstien ja kirjoittamisen sosiaalinen luonne tulisi pitää mielessä. Olen yleensä ajatellut kirjoittamisprosessia itsenäisenä yksilötyönä, joten tähän koen tarvitsevani harjoitusta. Kirjoittamista ei pitäisi myöskään ajatella yksinomaan kirjoittamiseen keskittyvänä, vaan osana monilukutaitoa. Silloin voidaan luoda multimodaalista tekstiä yhdistäen kirjoitusta, kuvaa, ääntä, liikkuvaa kuvaa ja piirroksia. 

On huolestuttavaa, että joidenkin tutkimusten (esim. Hankala, Harjunen, Kauppinen, Kulju, Pentikäinen & Routarinne 2015) mukaan peruskoulusta valmistuu kirjoitustaidottomia poikia. Tämä pitäisi mielestäni ottaa erittäin vakavasti. Meidän pitäisi innostaa poikia kirjoittamiseen hakemalla aiheita oppilaille mielekkäistä asioista. Kaikille oppilaille tulisi antaa mahdollisuus kirjoittamisen harjoitteluun niin kynällä kuin tietokoneellakin. 

Kielitietoisuus

– Pohdi omaa suhdettasi kielitietoisuuden opettamiseen. Millaiset periaatteet ohjaavat sinua kielitietoisuuden opettamisessa?

Kielitietoisuuden opettamisessa tärkeintä opettajana on luoda turvallinen oppimisympäristö, missä sallitaan kaikkien oppilaiden käytössä olevien kielten rinnakkainen käyttö. Niitä käytetään oppimisen voimavarana ja niitä arvostetaan. Tärkeää on opettaa oppilaille, mikä merkitys kielellä on oppimisessa. Oppilaat tarvitsevat tietoa kielen tehtävistä eli mitä kielellä tehdään ja miten se toimii eri yhteyksissä. Tutkimisen ja keskustelujen avulla opettajan tulee ohjata oppilaita kielen rakenteiden tutkimiseen ja havainnointiin. Opettajan tehtävä on myös opettaa oppilaille, millaista kieltä tulisi käyttää tietyissä tilanteissa. Kielen tutkimisen ja harjoitusten avulla oppilaita pitää ohjata äidinkielen sääntöihin. (Demo 7, Torvelainen.) Kieliopin käsitteiden oppiminen toiminnallisuuden kautta erilaisissa vuorovaikutustilanteissa innostaa oppilaita tutkimaan ja ymmärtämään kielioppia mielekkäästi.

Omien esimerkkien keksiminen lisää motivaatiota vahvistaa lasta ymmärtämään kielellisten valintojen vaikutuksia. (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, 163.) Kielen, kirjallisuuden ja kulttuurin ymmärtämistä voisi vahvistaa tutkimalla erilaisia kirjoja (romaani, tietokirja, runokirja) ja tekstejä, katsomalla elokuvia sekä mainoksia ja arvioimalla niiden kieltä. Kielitiedon opetuksessa tärkeänä tavoitteena on antaa mahdollisuus tutustua ja herättää uteliaisuutta kaikenlaisia tekstejä kohtaan. (Alho & Korhonen 2014, 4.) Arkipäivän asioiden tuominen kielen ja kielitietoisuuden opiskeluun auttaa oppilaita vähitellen ymmärtämään kielen ilmiöitä ja säännönmukaisuuksia. (Alho & Korhonen 2014, 3.) Tämä on hyvä muistaa jokaisena kouluvuotena.

Ensimmäisestä luokasta lähtien oppilaille tulisi tehdä selväksi, mikä hyöty lukemisen ja kirjoittamisen taidosta on. On myös hyvä pohtia, millainen vaikutus sananvalinnoilla on vuorovaikutuksessa ja eri tilanteissa. Käytännön kielitaito edellyttääkin hyvää tilannetajua. Alho ja Korhonen (2014, 1) ehdottavat, että kolmannella luokalla kieliopin opiskelun voisi aloittaa sijamuodoista esimerkiksi mainoslauseita tutkimalla. On tärkeää keskittyä ensin ymmärtämään sanojen muotojen merkitys ja niiden vaikutukset. On tärkeää opettaa oppilaille havainnoimaan eri ilmaisujen vivahteita. Se auttaa kehittämään omaa käytännön kielitaitoa: sekä tiedostamaan oma tapa viestiä sekä ymmärtää muita. Sijamuotojen nimityksiin kannattaisi tutustua vasta myöhemmillä luokilla. Tärkeintä kielitiedon opetuksessa on korostaa sen käytännön hyötyä ja kielitaitoa.

Käytännön harjoitukset sekä monipuoliset työtavat tulisi valita oppilaiden kehitystaso huomioiden ja niiden sisältö ja aiheet tulisi ottaa heidän arkikokemuksistaan ja lähipiirin tapahtumista. Tekstien tulkitsemisen taitoja harjoitellaan lukemalla erilaisia tekstejä, lisäksi harjoitellaan tekstinymmärtämisen strategioita. Tekstin tulkinnan taidot vahvistuvat entisestään, kun monimuotoisia tekstejä tutkitaan ja vertaillaan. Lisäksi sanojen ja niiden synonyymien, kielikuvien ja sanontojen sekä käsitteiden merkityksiä harjoitellaan selittämään, vertailemaan ja pohtimaan. (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, 163. )

Kielitajun kehittäminen on jokapäiväistä -ei vain äidinkielen oppitunnilla tapahtuvaa työskentelyä. Oppilaita on hyvä ohjata tutkimaan kieltä jatkuvasti- niin kirjoitettuna kuin puhuttunakin. Reaaliaineiden tunnilla ei aina välttämättä tarvitse vaatia oikeinkirjoitusta, mutta opettaja voi ajoittain mainita tai kysyä oppilailta, miten vastauksen voisi esittää toisin (puhekielellä tai kirjakielellä). Alhon ja Korhosen (2014, 1) mukaan olisi hyvä oppia arvostamaan oman kielen ilmaisurikkautta ja erotteluja, sillä tieto oman kielen erikoisuudesta voi vahvistaa itsetuntoa. Jatkuvasti tulisi myös muistaa hyödyntää eri kielitaustoista tulevia oppilaita ja ottaa muutenkin vertailuun eri kieliä, minkä kautta suomen kielestä voi oppia sellaisia piirteitä, jotka muuten jäisivät tunnistamatta. ( Alho & Korhonen 2014, 3.) Tämä kehittää oppilaiden kielellistä suvaitsevaisuutta ja joustavuutta. ( Alho & Korhonen 2014, 3. )

Kuten Lukiloki-videoissa ja Soppi.jyu- sivun materiaalissa todetaan, opettajan tulisi muistaa, että kaikissa oppiaineissa pitää opettaa oppiaineen kieltä, mutta myös lukemisstrategioita. Kielitietoisessa opetuksessa tuetaan kaikkien oppilaiden osallisuutta ja vuorovaikutusta hyödyntäen kaikkia ryhmässä olevia kieliä eli täyttä kieliresurssia. Koko prosessissa oleellista on, että oppilas saa kehittää kielitaitoaan ja kielitietoisuuttaan. Samalla kehitetään oppimis- ja ajattelutaitoja.

Opettajan tulee tukea oppilaan oppimista rakentaen sitä oppilaan aiemman osaamisen varaan ja huomioida oppilaiden osaaminen ja haasteet. Kaikille täytyy antaa mahdollisuus osallistua toimintaan ja vahvistaa oppilaan toimijuutta, kuten Sanna mustonen Soppi-demolla 28.3. totesi. Opettajan tulee muistaa antaa kannustavaa, jatkuvaa ja rehellistä palautetta. Se on ehdottoman tärkeää. Oppilaille merkitykselliset ja sitouttavat tehtävät tukevat oppilaan kielitietoisuutta ja opettajan täytyy antaa tähän mahdollisuus. Lisäksi opettajan tulee rakentaa kielellisiä jatkumoita, tukea mahdollisuutta vuorovaikutukseen sekä tukea monikielisyyden näkymistä ja huomioimista luokassa sekä muissa koulun tilanteissa.

LÄHTEET:
Alho, I. &Korhonen, R. 2014. Ei kielioppia kieliopin vuoksi- kuusi toivetta. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, toukokuu 2014. http://www.kieliverkosto.fi/article/ei-kielioppia-kieliopin-vuoksi-kuusi-toivetta/

Lukiloki- video. 
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Määräykset ja ohjeet 2014:96. Helsinki: Opetushallitus. 5. painos 2017.

Soppi.jyu.fi

Torvelainen, P. 2018-2019. Demo- muistiinpanot Äidinkieli ja kirjallisuus.