Valitsin korvaavan tehtävän aiheeksi Rautiaisen, Veijolan ja Parkkisen (2016) toimittamasta artikkelikokoelmasta Tutkiva oppiminen historian ja katsomusaineiden opiskelussa I artikkelin Ilmiölähtöisyyttä, tutkivaa oppimista ja erilaisia työtapoja: Miksi oppilaat eivät kuitenkaan aktivoidu? (Huostila, Manninen, Metsälä, Romppanen & Viitanen, 2016). Artikkelissa tarkasteltiin lukion historian kurssia HI2, Eurooppalainen ihminen. Tarkkailun lähtökohtana oli opetuksen järjestäminen. Kurssin pitäneiden opiskelijoiden tarkoituksena oli poiketa totutusta kronologisesta historianopetuksesta ja lähestyä aiheita teemoittain. Opetuksessa oli tarkoitus hyödyntää tutkivaa oppimista. Havainnoinnin pohjana oli tutkimuskysymyksiä myös opetussuunnitelman tavoitteiden ja sisältöjen toteutumisesta. (Huostila ym., 2016.)

Raportin perusteella tutkivaa oppimista ei kurssilla painotettu kovinkaan paljon. Mitään suurempia projekteja tai tutkimuksia ei tehty, vaan tutkiva oppiminen kurssilla tarkoitti esimerkiksi tiedonhakua iPadeilla yksittäisiin kysymyksiin. Tiedon itsenäisen etsimisen lisäksi tutkivan oppimisen periaatteen mukaan kurssilla painotettiin yksittäisten tietojen sijaan kokonaisuuksien hallintaa. Raportin kirjoittajat käsittelivät pohdinnat-osiossa, miten tutkivaa oppimista olisi voinut enemmän ottaa mukaan opetukseen. Heidän mukaansa jaettua asiantuntijuutta ja ilmiölähtöisyyttä olisi voinut hyödyntää enemmän. (Huostila ym., 2016.)

Asettamiensa kysymysten lisäksi havainnoijat nostivat esiin kokonaan uuden näkökulman. He huomasivat, että opiskelijoiden motivaatio osallistumiseen vaikutti merkittävästi kurssin toteutukseen. Heidän mukaansa osallistumista olisi saattanut auttaa esittäytyminen tai ryhmäyttäminen. (Huostila ym., 2016.) Uskon, että turvallisen ympäristön luomisella ja halutunlaisen vuorovaikutuksen ohjaamisella voidaan madaltaa kynnystä osallistua. Monille suomalaisille lukiolaisille tutkiva oppiminen on luullakseni edelleen melko vieras tapa. Tavallisista ryhmätöistä taas saattaa olla huonoja kokemuksia. Motivoitumisen, osallistumisen ja oppimisen kannalta voisi olla tarpeen käyttää aikaa uuden tavan harjoittelemiseen ja luottamuksen syntymiseen.

Jo opintojakson ensimmäisellä tapaamisella pohdimme, millainen on oma suhtautumisemme historian opetukseen ja opiskeluun. Suuri osa meistä ajatteli historian opiskelun olevan haastavaa ja sisältävän paljon yksityiskohtaisia tietoja ja ulkoa opettelua. Tämän käsityksen muuttaminen ja muuttuminen on kaiketi hidasta ja vaatii ponnistelua. Omaa opetustuokiota suunnitellessakin havahdun jatkuvasti siihen, miten suunnittelen opetusta itselleni tuttujen tapojen pohjalta, koska siten saa eniten sisältöä käytyä läpi. Samalla kaikki oppijaa motivoiva materiaali näyttäytyy aikaa vievänä ja turhana asian ulkopuolisena viihdykkeenä.

Opetussuunnitelman ensimmäinen tavoite on herättää kiinnostusta historiaa kohtaan. Yritän pitää tämän mielessäni kun suunnitelen opetusta. Jos ei kiinnostusta ole, on melkein sama kuinka paljon tärkeää asiaa käydään läpi. Sen sijaan vähäinen määrä kiinnostavaa toimintaa voi herättää sisäisen motivaation uuden tiedon etsimiseen.

Historian opetus alkaa jo alakoulussa. Tämän luulisi mahdollistavan sen, ettei historian opiskelusta tulisi liian vakavaa. Jos tutkivaa oppimista ja toiminnallisia työtapoja harjoiteltaisiin jo alemmilla luokilla, ehkä historian opetukseen aktiiviseen osallistuminen yläkoulussa ja lukiossakin olisi helpompaa. Ennakkotehtävien materiaaleissa oli luentotallenne, jossa luennoitsija kehotti yliopisto-opiskelijoita "kaivamaan" maata. Kaikki tallenteella näkyvät opiskelijat oikeasti heittäytyivät ja tekivät niin. En usko, että vastaava toteutus yläkoulussa olisi niin hyvin vastaanotettu, koska sen ikäiset varovat asettamasta itseään naurunalaiseksi. Ehkä taitava opettaja kuitenkin keksisi tapoja toteuttaa tutkivaa oppimista myös yläkoulussa. Koen, että itselläni ei olisi valmiuksia siihen, mutta olisi erittäin mielenkiintoista päästä seuraamaan taitavaa historian opettajaa, joka saa oppilaat/opiskelijat osallistumaan aktiivisesti ja hyvällä mielellä myös haastavissa ikävaiheissa.