Opettajaksi kehittymisen ydinosaamisalueet
Pedagoginen osaaminen
Jyväskylän normaalikoulun 3B-luokassa opetus perustuu oppilaiden osallisuuden ja toimijuuden tukemiselle. Tämä ilmenee siten, että opetuksessa korostetaan erityisesti osallistavaa vuorovaikutusta. Tällaiselle vuorovaikutuksella tyypillistä on avoimien kysymysten esittäminen, oppilaiden kuuntelu, sensitiivisyys sekä dialogi (Lerkkanen & Pakarinen, 2018, s. 191). Oppilaat saavat tuoda näkemyksiään vapaasti ilmi ja heidän opettajansa ottaa ne huomioon opetuksessaan.
Luokassa osallisuuden ja toimijuuden tukeminen tarkoittaa käytännön tasolla esimerkiksi sitä, että oppilaat saavat vaikuttaa siihen, miten käyttävät keräämänsä lukuhelmet. Heillä on käytössä lukuhelmi-menetelmä, jossa lukuhetkistä saa kerättyä itselleen helmiä. Tietystä määrästä helmiä saa valita itselleen palkinnon. Palkinto voi olla vain itselle, jolloin valittavissa on sisävälitunti, iPad-hetki tai open tuolilla istuminen tunnin ajan. Helmet voi myös yhdistää parin kanssa, jolloin he saavat yhteisen palkinnon eli lukuhetken säkkiaulassa, sisävälitunnin tai lautapelituokion. Kaikki luokan oppilaat voivat myös yhdistää helmensä. Tällöin vaihtoehtoina ovat elokuvan katsominen, toivetunti, iPad-tunti tai leivonta. Mielestäni tämä on ihana tapa saada oppilaiden ääni kuuluviin. Osallisuuden tukemisen lisäksi menetelmä voi kannustaa lukemaan myös sellaisia oppilaita, joita se ei muuten kiinnostaisi. Lerkkanen ja Pakarinen (2018, s. 191) toteaakin, että osallisuutta vahvistavilla opetuskäytänteillä on vaikutusta motivaatioon ja kouluun kiinnittymisessä.
Luokan oppilaat ovat hyvin erilaisia sosiaalisilta ja emotionaalisilta tarpeiltaan: joillekin on ominaista olla äänessä ja huomion keskipisteenä, kun taas jotkut ovat mieluummin hiljaa, sivustaseuraajan roolissa. Erilaisuus on hyvä asia, mutta se luo myös omalta osaltaan haasteita opetukseen ja ryhmänohjaamiseen. Sosiaalisten ja emotionaalisten tarpeiden lisäksi oppilaat omaavat paljon erilaisia tapoja oppia. 3B-luokan opettaja huomioi oppijoiden erilaiset tarpeet hyödyntämällä opetuksessaan monipuolisia opetusmenetelmiä ja -ympäristöjä. Hän pyrkii osallistamaan myös niitä oppilaita, joille ei ole tavanomaista olla äänessä. Osallistaminen voi tapahtua suullisen vastaamisen sijaan esimerkiksi kirjoittamalla tai vaikkapa peukkua näyttämällä. Monipuoliset osallistamiskeinot mahdollistavat sen, että ketään ei pakoteta tekemään sellaista, mikä ei tunnu itselle ominaiselta.
3B-luokan opettaja huomioi opetuksessaan myös oppijoiden erilaiset kiinnostuksen kohteet. Tällöin jokaiselle annetaan mahdollisuus kiinnostua opetuksesta. Mielenkiinnonkohteiden ja lapsen tarpeiden huomioiminen on lapsilähtöistä opetusta, joka tukee myös lapsen ponnistelua, sosiaalisia taitoja ja autonomian kehittymistä (Lerkkanen & Pakarinen, 2018, s. 183).
Myös itse opetusharjoittelijan roolissa pyrin huomioimaan oppilaiden erilaisuuden. Aluksi se oli hankalaa, sillä en tuntenut vielä ryhmää, enkä heidän yksilöllisiä tarpeitaan. Nyt kuitenkin alan jo tiedostamaan niitä enemmän, ja osaan suunnitella tunteja paremmin jokaisen yksilölliset tarpeet huomioiden.
Yksi merkittävistä oppimiseen liittyvistä tarpeista on tuen ja ohjauksen tarve. Luokassa on oppilaita, jotka tarvitsevat sitä muita enemmän. Vaikka tiedostan jo ne oppijat, ketkä tukea tarvitsevat, minun on vielä vaikea tarttua asiaan käytännössä. Minulla ei ole vielä riittävästi tietotaitoa tarjota sitä jokaiselle tarvitsevalle. Onneksi ohjaajani antaa minulle hyviä neuvoja ja hän on tukenani tuntien suunnittelussa sekä varsinaisilla oppitunneilla. Luulen, että ohjaajan avun lisäksi saan opeopintojeni myötä lisää keinoja monipuolisen tuen toteuttamiseen.
Oppilaiden yksilöllisten tarpeiden huomioimisen lisäksi koko ryhmän toiminnalla on suuri merkitys opetuksessa ja erityisesti hyvän ilmapiirin rakentamisessa. Luokassa sekä oppilaat että opettaja osallistuvat ilmapiirin rakentamiseen. Ilmapiiriin vaikuttavat usein tiedostamattomat ryhmäilmiöt, jotka ilmenevät yksilöiden tai heidän välisten suhteiden kautta (Nikkola & Löppönen, 2013, s. 17).
Luokassa vallitsee tiettyjä ”kuppikuntia”, joilla on heille ominaisia piirteitä ja käyttäytymisen tapoja. Luokassa ilmenee usein jakoa myös tyttöjen ja poikien välillä, joka näkyy esimerkiksi koko luokan kesken tapahtuvissa ryhmätehtävissä. Tällöin tytöt ryhmittyvät keskenään ja näin myös pojat tekevät. Vaikka luokassa esiintyy ryhmittäytymistä, se ei vaikuta yleensä negatiivisesti luokan ilmapiiriin. Oppitunneilla lähes jokainen pystyy työskentelemään kenen tahansa kanssa.
Jos koulussa esiintyy ongelmatilanteita oppilaiden välillä, oppilaat kertovat siitä heti opettajalleen. Tämä kertoo siitä, että oppilaat ovat orientoituneet luokan sääntöihin ja yleisesti moraaliseen toimintaan. Kertominen opettajalle viestii myös oppilaiden luottamuksesta häntä kohtaan. Lerkkasen ja Pakarisen (2018, s. 190) mukaan lämmin, luottamuksellinen opettajaoppilassuhde edistää oppilaiden keskinäistä vuorovaikutusta. Opettaja voi toiminnallaan auttaa oppilaita selvittämään erimielisyydet, jotta ne eivät vaikuta heikentävästi luokan ilmapiiriin.
Luokan erilaiset persoonat vaikuttavat omalta osaltaan ryhmän toimintaan. Ryhmässä yksilöiden ominaisuudet tiivistyvät synergiassa muiden ominaisuuksien kanssa (Nikkola & Löppönen, 2013, s. 16). Ryhmätehtävissä opettaja usein arpoo ryhmät, mutta välillä hän myös itse valitsee ne. Hän valikoi ryhmät yleensä silloin, jos tehtävä vaatii esimerkiksi ryhmäläisten erityistä keskittymistä. Tällöin opettaja tietää ketkä yksilöt pystyvät toimimaan ja keskittymään yhdessä, ja ketkä eivät.
Yleisellä tasolla koko ryhmä on todella eloisa ja aktiivinen. Heidän opettajansa hyödyntääkin opetuksessaan usein toiminnallisia menetelmiä, joiden avulla oppilaiden energiaa saadaan purettua. Opetus sisältää kuitenkin paljon myös hiljaista työskentelyä, joka opettaa oppilaille rauhoittumisen ja keskittymisen taitoja. Onkin ollut hienoa huomata, että vaikka innokkuutta ja vauhtia riittää, oppilaat osaavat myös hiljentyä keskittymistä vaativiin tehtäviin. Opettaja on tehnyt hienoa työtä oppilaiden kanssa, sillä energisen porukan kanssa voi olla se riski, että homma levähtää käsiin. Näin ei ole usein käynyt, sillä oppilaat ovat tietäneet tilanteissa, millaista käyttäytymistä heiltä on odotettu.
Myös omilla opetustunneillani olen saanut pidettyä ohjakset hyvin käsissä. Kerron aina oppilaille selkeästi mitä tunnilla tulee tapahtumaan ja myös sen, mitä odotan heiltä ja heidän käyttäytymiseltään. Ohjeiden selkeä ja rauhallinen läpikäynti auttaa oppilaita jäsentämään toimintaansa. Valitsen usein sellaisia tehtäviä tunneilleni, joiden tekemisessä on vähäinen kaaoksen riski. Haluaisin kuitenkin tulevaisuudessa rohkeutta ohjata myös vapaamuotoisempia tehtäviä. Uskon rohkeuden lisääntyvän kokemuksen karttuessa.
Toiminnan hyvä organisointi, selkeät yhteiset säännöt, opettajan ennakoiva toiminta, oppilaiden toiminnan konkreettiset tavoitteet sekä työskentelyjakson rytmitys lisää oppilaan motivaatiota ja vahvistaa itsesäätelytaitoja (Lerkkanen & Pakarinen, 2018, s. 192). Näiden lisäksi motivaatiota ja itsesäätelytaitojen vahvistamista lisää erilaisten oppimisympäristöjen hyödyntäminen opetuksessa. Oppilaat saavat usein pohtia tehtäviä parin tai ryhmän kanssa. Oppilailla on myös omat iPadit, joita hyödynnetään esimerkiksi tiedonhaussa tai erilaisten oppimispelien pelaamisessa. Digitaalisten välineiden lisäksi oppitunneilla on käytössä perinteiset oppikirjat ja vihkot. Monipuoliset työtavat ja välineet lisäävät mielekkyyttä opetusta kohtaan sekä mahdollistavat erilaisia kokemuksia oppilaille. Oppilaat saavat vaikuttaa oppituntien sisältöön, joka lisää motivaation lisäksi osallisuuden ja toimijuuden tuntemuksia.
Lähteet:
Lerkkanen, M.-K. & Pakarinen, E. (2018). Opettajan merkitys oppimismotivaatiolle. Teoksessa Salmela-Aro (toim.) Motivaatio ja oppiminen. Jyväskylä: PS-kustannus, 181–193.
Nikkola, T. & Löppönen, P. (2013). Oivalluksia ryhmästä - Pintaa syvemmälle ryhmäilmiöihin. Saatavilla: https://opinkirjo.fi/wp-content/uploads/2018/12/oivalluksia_ryhmasta.pdf
Hyvinvointia vahvistava osaaminen
Oppilaiden hyvinvoinnista huolehtiminen on yksi tärkeimmistä kouluyhteisössä huomioitavista asioista. Myös opettajien jaksamisella on suuri merkitys, sillä heidän hyvinvoinnillaan on havaittu olevan yhteys koko kouluyhteisön hyvinvointiin (Soini, 2008, s. 247).
Jyväskylän normaalikoulun 3B-luokassa oppilaiden fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia tuetaan, edistetään ja ylläpidetään monipuolisin keinoin. Fyysinen hyvinvointi huomioidaan oppitunneilla siten, että oppilaat pääsevät usein osallistumaan erilaisiin toiminnallisiin tehtäviin, jotka sisältävät esimerkiksi pientä kuntoilua. Myös liikuntatunnit ja pitkät välitunnit mahdollistavat liikkumisen ja energian purkamisen. Ruokailuissa opettaja valvoo aina oppilaiden ruoan ottamista ja kehottaa heitä ottamaan lautasmallin mukaisen annoksen.
Fyysisen hyvinvoinnin lisäksi luokassa huomioidaan oppilaiden psyykkinen hyvinvointi. Soinin (2008, s. 247) mukaan oppilaan ja opettajan pedagoginen hyvinvointi kietoutuu yhteen monien psyykkisten ja toiminnallisten prosessien kautta. Opettajan ja oppilaan välinen, luottamuksellinen suhde on hyvin merkityksellinen. On ollut hienoa huomata, että tällainen suhde on 3B-luokan opettajan ja oppilaiden välillä. Opettajalla on tavoitteena saada päivässä jokaisen oppilaan kanssa pieni kahdenkeskinen hetki, jolloin hän voi kysellä heidän kuulumisiaan. Tällöin opettaja saa arvokasta tietoa oppilaasta, mutta samalla myös oppilas kokee itsensä kuulluksi ja tärkeäksi. Oppilaan kuulemisen lisäksi opetus sisältää tunnetaitojen kehittämistä. Näiden taitojen kehittäminen auttaa oppilasta käsittelemään ja nimeämään kokemiaan tunteita.
Myös oppilaiden sosiaalisesta hyvinvoinnista pidetään huolta. Hyvän sosiaalisen ympäristön tunnusmerkkejä ovat esimerkiksi huolenpito, turvallisuus, avoin ja kunnioittava vuorovaikutus sekä yksilöllisyyden hyväksyminen (Opetushallitus, 2023). Luokassa oppilaiden väliset erimielisyydet käsitellään välittömästi, ettei niistä synny pysyviä, luokan ilmapiiriä heikentäviä jännitteitä. Ilmapiiriä parantaa myös se, että oppilaat saavat istua joko pareittain tai ryhmissä. Istumajärjestys mahdollistaa vuorovaikutuksen oppilaiden välillä. Tällöin oppiminen voi olla mielekkäämpää, kun saa pohtia asioita yhdessä vierustoverin kanssa. Järvenojan ym. (2018, s. 143) toteaakin, että sosiaalinen vuorovaikutus on keskeinen motivaatiota rakentava tekijä.
Sosiaalisen vuorovaikutuksen lisäksi opettaja pyrkii lisäämään oppilaiden motivaatioita opetusta kohtaan huomioimalla heidän erilaiset kokemusmaailmansa. Hän yhdistelee opetettavia asioita oppilaiden arkielämään, kuten harrastuksiin ja muihin mielenkiinnonkohteisiin. Tällöin oppilaiden on helpompi hahmottaa asioita käytännön tasolla. Lerkkasen ja Pakarisen (2018, s. 183) mukaan opettajan sensitiivisyys lapsen tarpeille ja kiinnostuksen kohteille, tukee lapsilähtöistä opetusta. Lapsilähtöisyyttä lisää myös se, että opettaja hyödyntää opetuksessaan monipuolisia opetusmenetelmiä ja -ympäristöjä. Tällöin opetus huomioi erilaiset oppijat ja antaa jokaiselle mahdollisuuden oppia parhaalla mahdollisella tavalla.
Oppilaiden hyvinvoinnista ja oppimisesta pitävät huolta luokan oman opettajan rinnalla myös esimerkiksi kielten opettaja, erityisopettaja ja terveydenhoitaja. Yhteistyö näiden tahojen välillä on tärkeää, jotta oppilaan koulunkäynti on mahdollisimman sujuvaa. Myös kotiväen ja koulun välinen yhteistyö on merkityksellistä. On todella tärkeää, että koulu ja koti ovat molemmat kartalla oppilaan asioista. 3B-luokan opettaja on säännöllisesti yhteydessä oppilaiden huoltajiin ja käy heidän kanssaan arviointikeskusteluja. Opettajalla on myös tapana järjestää pari kertaa vuodessa ”perheiltoja”, jolloin oppilaat ja heidän perheenjäsenensä tulevat koululle viettämään yhteistä aikaa. Perheet tuovat nyyttärimeiningillä syötävää ja juotavaa. Nyyttäreiden lisäksi opettaja ja oppilaat ovat järjestäneet kaikille jotakin hauskaa ohjelmaa. Tämä on mielestäni ihana tapa lähentää koulua ja oppilaan kotiväkeä lähemmäs toisiaan.
Koulun ja kotiväen lähentyminen helpottaa molemmin puolista vuorovaikutusta. Joskus kuitenkin voi tulla tilanteita, jolloin kommunikaatiossa ilmenee erimielisyyksiä. Erimielisyydet voivat syntyä kodin ja koulun hyvin erilaisista käsityksistä lapsen koulukäynnin toimivista rakenteista, vaikeista kotioloista, kodin välinpitämättömyydestä, haluttomuudesta käsitellä mahdollisia ongelmia tai epärealistisista vaatimuksista (Soini ym., 2008, s. 252). Tällaiset tekijät voivat kuormittaa opettajan työtä paljon. Soinin ym. (2008, s. 252) mukaan kodin ja koulun yhteistyössä jaetut toimintaperiaatteet edistävät sekä opettajien että oppilaiden pedagogista hyvinvointia. Opettajan työtä voivat kuormittaa myös erilaiset ongelmatilanteet oppilaiden kanssa. 3B-luokan opettaja kokee raskaiksi tilanteet, jolloin hän ei pysty itse täysin vaikuttamaan ongelmatilanteen ratkaisemiseen. Tällainen tilanne voi aiheutua esimerkiksi oppilaan oireilusta vaikeiden kotiolojensa vuoksi. Kuitenkin tilanteet, joiden ratkaisemiseen opettaja pystyy itse vaikuttamaan, tuovat onnistumisen tunteita. Soinin ym. (2008, s. 250) toteaakin, että pedagogisesti haastavien tilanteiden ratkaiseminen lisää työn merkityksellisyyttä.
Opettajan hyvinvointia tukevia tekijöitä ovat myös esimerkiksi kouluarjen suunnitelmallisuus ja kollegojen tuki. Vaikka opettajuus sisältää paljon työtä, hyvät suunnittelu- ja organisaatiotaidot voivat auttaa työmäärästä selviytymistä. Myös kollegiaalista tukea kannattaa hyödyntää, sillä työkavereilta voi saada suunnitteluapua ja uudenlaisia näkökulmia asioihin. Opettajayhteistyöllä ja emotionaalisella tuella on suuri merkitys erityisesti työssä kohdatuissa ongelmatilanteissa (Soini ym. 2008, s. 251).
3B-luokan opettajan mukaan työssä jaksamista lisää erityisesti myös se, kun hän saa nähdä oppilaidensa edistymisen oppimisessa. Varsinkin kehityskaaret heikompien oppijoiden kohdalla ovat merkityksellisiä ja ne saavat muistamaan opettajan työn tärkeyden. Työn sisäisten jaksamista lisäävien tekijöiden lisäksi opettaja saa energiaa vapaa-ajastaan, jota hän viettää usein perheensä ja sukulaistensa kanssa.
Myös minun pitää muistaa huolehtia jaksamisestani opetusharjoittelijana, sillä tämänhetkisestä hyvinvoinnista huolehtiminen tukee jaksamistani tulevaisuuden opettajana. Jaksamistani edistää esimerkiksi se, että suunnittelen aina opetustuntini huolellisesti, ja lähetän tuntisuunnitelmat ajoissa ohjaajalleni. Saan häneltä hyviä vinkkejä, joita hyödynnän opetuksessani opetusmateriaalien lisäksi. Aion jatkossakin pitää kiinni suunnitelmallisuudesta ja täsmällisyydestä, sillä koen ne todella hyödylliseksi sekä hyvän työn laadun että oman jaksamisen kannalta. Harjoittelun ulkopuolella pyrin löytämään aikaa myös vapaa-ajan harrastuksille, kuten urheilulle ja muille kivoille jutuille. Ne saavat ajatukset muualle ja vähentävät siten stressiä ja kuormittuneisuutta.
Jaksamisen heikentymisen tunnistankin yleensä stressin aiheuttamasta väsymyksestä ja sekavasta olotilasta. Suorittajaluonteeni ajaa minut välillä kyseiseen tilanteeseen, jolloin myös huomaan laiminlyöneeni vapaa-aikaani. Todellisina kehityskohteinani onkin pysähtymisen ja ”hölläämisen” taito. Pyrin lähes aina täydellisyyteen kaiken suhteen, ja tämä näkyy omalta osaltaan myös tämänhetkisessä harjoittelussani. Käytän suunnittelemiseen paljon aikaa ja teen kaikkeni, etten epäonnistuisi. Tiedostan, että minun pitäisi oppia sietämään myös epäonnistumisen ja epävarmuuden tunnetta, sillä opettajan työssä tulen varmasti näitä tunteita joskus kohtaamaan. En myöskään saisi arvottaa itseäni vain onnistumisen ja epäonnistumisen valossa, sillä se ei ole loppujen lopuksi kovin oleellista elämässä. Kaikki tekevät joskus virheitä, siksi myös minä voin tehdä niitä. Tämä asia minun pitäisi oppia hyväksymään.
Lähteet:
Järvenoja, H., Kurki, K., & Järvelä, S. (2018). Motivoidutaan yhdessä. Teoksessa K. Salmela-Aro (toim.), Motivaatio ja oppiminen. Jyväskylä: PS-kustannus.
Lerkkanen, M.-K., & Pakarinen, E. (2018). Opettajan merkitys oppimismotivaatiolle. Teoksessa K. Salmela-Aro (toim.), Motivaatio ja oppiminen. Jyväskylä: PS-kustannus.
Opetushallitus. (2023). Kouluikäisten terveyden polku: Henkinen ja sosiaalinen hyvinvointi.
Saatavilla: https://www.oph.fi/fi/oppimateriaali/kouluikaisten-terveyden-polku/henkinen-ja-sosiaalinen-hyvinvointi
Soini, T., Pietarinen, J., & Pyhältö, K. (2008). Pedagoginen hyvinvointi peruskoulun opettajien työssä. Aikuiskasvatus, 4, 244-257.
Esteettinen osaaminen
Oppilaiden luovuuden ja itseilmaisun mahdollistaminen opetuksessa on todella merkityksellistä. Sen vuoksi opetuksen täytyy tarjota monipuolisia oppimisympäristöjä, jotta jokaisen oppilaan tarpeet tulee huomioiduksi elämyksellisyyttä ja kokemuksellisuutta unohtamatta.
Oppimisympäristö voi olla henkinen tila, fyysinen paikka tai yhteisöllinen toiminta, joiden tarkoituksena on oppimisen edistäminen (Leinonen & Mäkelä, 2022). Normaalikoulun 3B-luokassa oppimisen edistämiseksi oppilaille tarjotaan erilaisia fyysisiä oppimisympäristöjä, jotka huomioivat myös heidän psyykkiset ja sosiaaliset tarpeensa. Luokka on sisustettu monipuolisesti erilaisia kalusteita ja teknologiaa hyödyntäen. Lisäksi luokan seinillä on oppilaiden tekemiä kuvataiteen ja käsitöiden teoksia.
Luokassa jokaisella oppilaalla on oma istumapaikka sekä heillä on omat laatikot, joista löytyvät oppikirjat ja muut koulutavarat. Oppilaat hakevat tunnin alussa laatikoistaan tarvittavat tavarat ja vievät ne tunnin loputtua sinne takaisin. Tällöin omalle paikalle ei kerry turhia tavaroita, jotka voisivat häiritä tunnilla keskittymistä. Jos oppilailla olisi pöytien sijaan perinteiset pulpetit, kansien availu ja niiden sisältö voisi myös vaikeuttaa keskittymistä.
Omien paikkojen lisäksi opetuksessa hyödynnetään luokan edessä, kaariasetelmassa olevia raheja. Opettaja tykkää hyödyntää niitä, jos oppitunnilla esimerkiksi keskustellaan ja pohditaan yhdessä asioita. Tämä mahdollistaa paremmin vuorovaikutuksen oppilaiden välillä ja luo läheistä tunnelmaa luokkaan. Oppilaista huomaa, että tällainen yhdessä keskusteleminen on heille todella merkityksellistä.
Leinosen ja Mäkelän (2022, luku 2) mukaan oppimisympäristön tulee tarjota erilaisille oppijoille mahdollisuuksia oppia kaikilla aisteillaan ja toimia tilassa kehollisesti kokonaisvaltaisesti. 3B-luokan opettaja toteuttaakin opetusta välillä myös luokan ulkopuolella kuten jumppasalissa tai ulkona. Nämä ympäristöt mahdollistavat hyvin toiminnallisten tehtävien toteuttamisen. Erilaiset oppimisympäristöt tuovat mukavaa vaihtelua ja voivat motivoida oppilaita oppimaan paremmin.
Fyysisen oppimisympäristön lisäksi oppilaiden psyykkinen ja sosiaalinen oppimisympäristö on huomioitu luokassa. Oppilaat saavat istua lähes aina parin vieressä tai pienissä ryhmissä. Tällainen istumajärjestys mahdollistaa oppilaiden välisiä keskusteluja, ja he saavat vertaistukea toisiltaan esimerkiksi haastavissa tehtävissä. Vertaistuen lisäksi oppilaiden opettaja antaa heille tukea ja ohjausta. Hän huomioi jokaisen oppilaan yksilölliset tarpeet ja on säännöllisesti yhteydessä oppilaan huoltajiin.
Luokassa kiusaamiselle on ehdoton ei, ja oppilaat tietävät sen. He tulevat heti kertomaan opettajalle, jos he ovat havainneet sääntöjen vastaista toimintaa. Opettaja auttaa oppilaita selvittämään ongelmatilanteet. Selvittäminen ei katso paikkaa tai aikaa: jos tarve vaatii, koko oppitunti voidaan käyttää tilanteen ratkomiseen. Selvittämättömät tilanteet vaivaavat oppilaita, ja voivat vaikeuttaa oppimista. Siksi on tärkeää, että tilanteet selvitetään välittömästi. Tällöin oppimisympäristö säilyy kaikille turvallisena ja mieluisana.
Erilaiset oppimisympäristöt mahdollistavat oppilaiden luovuuden ja itseilmaisun toteuttamista. Luokan toimintatavoissa ne näkyvät konkreettisesti esimerkiksi kuvataiteen, musiikin ja käsityön muodossa. Martikainen ym. (2013, s. 234) toteaa, että opettajan valitsemat työtavat ovat olleet kauan työn tekemisen lähtökohtia koulun taideopetuksessa. Vaikka 3B-luokan opettaja valitsee usein tehtävän teoksen aiheen, oppilaat saavat itse vaikuttaa sen luomiseen. Heitä ei myöskään kehoteta kopioimaan opettajan tekemää mallia. Opettajan kannustus avarakatseisuuteen ilmaisumuodon valinnassa on tärkeää, ettei oppilas ala ajattelemaan vain tietyn ilmaisumuodon olevan mahdollinen hänelle (Martikainen ym., 2013, s. 239). Erilaisten tekniikoiden ja työskentelymuotojen kokeileminen laajentaa oppilaiden luovuuden kirjoa ja auttaa heitä löytämään uusia ilmaisutapoja.
Huotilaisen ym. (2018, s. 14) mukaan kuvaamataide ja käsityöt palvelevat monia tarkoituksia, jotka ovat yhteydessä vahvasti ihmisen kognitioon ja hyvinvointiin. Teoksien tekeminen ei ole vain kädentaitojen kehittämistä, vaan ne voivat tuottaa myös nautintoa ja elämyksellisiä kokemuksia. Luovat aineet voivat edistää myös kasvun ajattelutapaa, koska ne tarjoavat turvallisen mahdollisuuden epäonnistua (Huotilainen ym., 2018, s. 9). 3B-luokan opettaja korostaa opetuksessaan, että epäonnistuminen on täysin normaalia ja hyväksyttävää. Luokassa ketään ei aleta halveksumaan epäonnistumisista, ja jos näin käy siihen puututaan välittömästi.
Kuvaamataiteen ja käsityön aiheet linkittyvät usein oppilaiden arkielämään, jolloin niiden tekeminen on mielekästä. Arkielämästä kumpuavat aiheet mahdollistavat myös sen, että oppilaat voivat oppia toisistaan uusia asioita nähdessään toistensa tuotokset. Martikainen ym. (2013, s. 244) toteaa, että taiteen kieli poikkeaa jokapäiväisestä kielellisestä ilmaisusta, ja sen avulla voi kertoa itseään ihan uudella tavalla. Joillekin oppilaille voi olla helpompaa ilmaista itseään ääneen kertomisen sijaan vaikkapa piirtämällä tai maalaamalla. Yksilön rooli voi myös muuttua ryhmässä taiteellisen ilmaisun myötä: joku ei aiemmin opiskelussa ole kyennyt jakamaan ajatuksiaan juuri ollenkaan, mutta teos kädessään kertoo itsestään mitä vain (Martikainen ym., 2013, s. 244).
Erilaisten oppimisympäristöjen tarjoaman aistillisuuden ja luovuuden kokemuksien lisäksi luokassa suhtaudutaan erilaisiin esteettisiin tulkintoihin ja arvostuksiin positiivisesti. Kaikki saavat olla juuri sellaisia kuin haluavat, ja ketään ei yritetä survoa tiettyyn muottiin. Luokassa vallitsee avoin ilmapiiri, missä kaikista tulkinnoista ja arvostuksista voidaan puhua vapaasti. Oppilaat ovat oppineet koulussa, että ihmisillä voi olla hyvin erilaisia käsityksiä asioista. Opetuksen kautta he ovat oppineet hyväksymään ja kunnioittamaan erilaisuutta.
Kaiken kaikkiaan 3B-luokan opettaja toteuttaa opetustaan hyvin monipuolisesti, jokaisen yksilölliset tarpeet huomioiden. Tällä tavalla jokainen oppilas tulee nähdyksi ja kuulluksi omineen tulkintoineen ja arvostuksineen. Myös itse opetusharjoittelijana pyrin kunnioittamaan kaikenlaisia oppijoita ja heidän erilaisia kokemusmaailmojansa. Mielestäni osaan jo hyvin huomioida opetuksessani fyysisen oppimisympäristön monipuolisen käytön, sillä toteutan opetustani sisällöllisesti monin eri tavoin. Psyykkisen ja sosiaalisen oppimisympäristön huomioiminen vaatii vielä paljon harjoitusta; tällä hetkellä keskittymiseni on vielä vahvasti omassa opetustyylissäni ja -tavoissani. Kun saan kokemuksen myötä enemmän varmuutta opetukseeni, luulen taitojeni karttuvan myös oppilaiden psyykkisten ja sosiaalisten tarpeiden huomioimisessa.
Lähteet:
Huotilainen, M., Rankanen, M., Groth, C., Seitamaa-Hakkarainen, P., & Mäkelä, M. (2018). Why our brains love arts and crafts implications of creative practices on psychophysical well-being. Saatavilla: https://doi.org/10.7577/formakademisk.1908.
Leinonen, T., & Mäkelä, M. (2022). Hyvän oppimisen tilat. Jyväskylä: PS-kustannus.
Martikainen, A., Nikkola, T., & Lokka, A. (2013). Itseilmaisu ja taiteellinen työ integraatiokoulutuksessa. Teoksessa M. Rautiainen, T. Nikkola, & P. Räihä (toim.) Toinen tapa käydä koulua: Kokemuksen, kielen ja tiedon suhde oppimisessa. Tampere: Vastapaino, 232–246.