Oppilaiden hyvinvoinnista huolehtiminen on yksi tärkeimmistä kouluyhteisössä huomioitavista asioista. Myös opettajien jaksamisella on suuri merkitys, sillä heidän hyvinvoinnillaan on havaittu olevan yhteys koko kouluyhteisön hyvinvointiin (Soini, 2008, s. 247).

Jyväskylän normaalikoulun 3B-luokassa oppilaiden fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia tuetaan, edistetään ja ylläpidetään monipuolisin keinoin. Fyysinen hyvinvointi huomioidaan oppitunneilla siten, että oppilaat pääsevät usein osallistumaan erilaisiin toiminnallisiin tehtäviin, jotka sisältävät esimerkiksi pientä kuntoilua. Myös liikuntatunnit ja pitkät välitunnit mahdollistavat liikkumisen ja energian purkamisen. Ruokailuissa opettaja valvoo aina oppilaiden ruoan ottamista ja kehottaa heitä ottamaan lautasmallin mukaisen annoksen.

Fyysisen hyvinvoinnin lisäksi luokassa huomioidaan oppilaiden psyykkinen hyvinvointi. Soinin (2008, s. 247) mukaan oppilaan ja opettajan pedagoginen hyvinvointi kietoutuu yhteen monien psyykkisten ja toiminnallisten prosessien kautta. Opettajan ja oppilaan välinen, luottamuksellinen suhde on hyvin merkityksellinen. On ollut hienoa huomata, että tällainen suhde on 3B-luokan opettajan ja oppilaiden välillä. Opettajalla on tavoitteena saada päivässä jokaisen oppilaan kanssa pieni kahdenkeskinen hetki, jolloin hän voi kysellä heidän kuulumisiaan. Tällöin opettaja saa arvokasta tietoa oppilaasta, mutta samalla myös oppilas kokee itsensä kuulluksi ja tärkeäksi. Oppilaan kuulemisen lisäksi opetus sisältää tunnetaitojen kehittämistä. Näiden taitojen kehittäminen auttaa oppilasta käsittelemään ja nimeämään kokemiaan tunteita.

Myös oppilaiden sosiaalisesta hyvinvoinnista pidetään huolta. Hyvän sosiaalisen ympäristön tunnusmerkkejä ovat esimerkiksi huolenpito, turvallisuus, avoin ja kunnioittava vuorovaikutus sekä yksilöllisyyden hyväksyminen (Opetushallitus, 2023). Luokassa oppilaiden väliset erimielisyydet käsitellään välittömästi, ettei niistä synny pysyviä, luokan ilmapiiriä heikentäviä jännitteitä. Ilmapiiriä parantaa myös se, että oppilaat saavat istua joko pareittain tai ryhmissä. Istumajärjestys mahdollistaa vuorovaikutuksen oppilaiden välillä. Tällöin oppiminen voi olla mielekkäämpää, kun saa pohtia asioita yhdessä vierustoverin kanssa. Järvenojan ym. (2018, s. 143) toteaakin, että sosiaalinen vuorovaikutus on keskeinen motivaatiota rakentava tekijä.

Sosiaalisen vuorovaikutuksen lisäksi opettaja pyrkii lisäämään oppilaiden motivaatioita opetusta kohtaan huomioimalla heidän erilaiset kokemusmaailmansa. Hän yhdistelee opetettavia asioita oppilaiden arkielämään, kuten harrastuksiin ja muihin mielenkiinnonkohteisiin. Tällöin oppilaiden on helpompi hahmottaa asioita käytännön tasolla. Lerkkasen ja Pakarisen (2018, s. 183) mukaan opettajan sensitiivisyys lapsen tarpeille ja kiinnostuksen kohteille, tukee lapsilähtöistä opetusta. Lapsilähtöisyyttä lisää myös se, että opettaja hyödyntää opetuksessaan monipuolisia opetusmenetelmiä ja -ympäristöjä. Tällöin opetus huomioi erilaiset oppijat ja antaa jokaiselle mahdollisuuden oppia parhaalla mahdollisella tavalla.

Oppilaiden hyvinvoinnista ja oppimisesta pitävät huolta luokan oman opettajan rinnalla myös esimerkiksi kielten opettaja, erityisopettaja ja terveydenhoitaja. Yhteistyö näiden tahojen välillä on tärkeää, jotta oppilaan koulunkäynti on mahdollisimman sujuvaa. Myös kotiväen ja koulun välinen yhteistyö on merkityksellistä. On todella tärkeää, että koulu ja koti ovat molemmat kartalla oppilaan asioista. 3B-luokan opettaja on säännöllisesti yhteydessä oppilaiden huoltajiin ja käy heidän kanssaan arviointikeskusteluja. Opettajalla on myös tapana järjestää pari kertaa vuodessa ”perheiltoja”, jolloin oppilaat ja heidän perheenjäsenensä tulevat koululle viettämään yhteistä aikaa. Perheet tuovat nyyttärimeiningillä syötävää ja juotavaa. Nyyttäreiden lisäksi opettaja ja oppilaat ovat järjestäneet kaikille jotakin hauskaa ohjelmaa. Tämä on mielestäni ihana tapa lähentää koulua ja oppilaan kotiväkeä lähemmäs toisiaan.

Koulun ja kotiväen lähentyminen helpottaa molemmin puolista vuorovaikutusta. Joskus kuitenkin voi tulla tilanteita, jolloin kommunikaatiossa ilmenee erimielisyyksiä. Erimielisyydet voivat syntyä kodin ja koulun hyvin erilaisista käsityksistä lapsen koulukäynnin toimivista rakenteista, vaikeista kotioloista, kodin välinpitämättömyydestä, haluttomuudesta käsitellä mahdollisia ongelmia tai epärealistisista vaatimuksista (Soini ym., 2008, s. 252). Tällaiset tekijät voivat kuormittaa opettajan työtä paljon. Soinin ym. (2008, s. 252) mukaan kodin ja koulun yhteistyössä jaetut toimintaperiaatteet edistävät sekä opettajien että oppilaiden pedagogista hyvinvointia. Opettajan työtä voivat kuormittaa myös erilaiset ongelmatilanteet oppilaiden kanssa. 3B-luokan opettaja kokee raskaiksi tilanteet, jolloin hän ei pysty itse täysin vaikuttamaan ongelmatilanteen ratkaisemiseen. Tällainen tilanne voi aiheutua esimerkiksi oppilaan oireilusta vaikeiden kotiolojensa vuoksi. Kuitenkin tilanteet, joiden ratkaisemiseen opettaja pystyy itse vaikuttamaan, tuovat onnistumisen tunteita. Soinin ym. (2008, s. 250) toteaakin, että pedagogisesti haastavien tilanteiden ratkaiseminen lisää työn merkityksellisyyttä.

Opettajan hyvinvointia tukevia tekijöitä ovat myös esimerkiksi kouluarjen suunnitelmallisuus ja kollegojen tuki. Vaikka opettajuus sisältää paljon työtä, hyvät suunnittelu- ja organisaatiotaidot voivat auttaa työmäärästä selviytymistä. Myös kollegiaalista tukea kannattaa hyödyntää, sillä työkavereilta voi saada suunnitteluapua ja uudenlaisia näkökulmia asioihin. Opettajayhteistyöllä ja emotionaalisella tuella on suuri merkitys erityisesti työssä kohdatuissa ongelmatilanteissa (Soini ym. 2008, s. 251).

3B-luokan opettajan mukaan työssä jaksamista lisää erityisesti myös se, kun hän saa nähdä oppilaidensa edistymisen oppimisessa. Varsinkin kehityskaaret heikompien oppijoiden kohdalla ovat merkityksellisiä ja ne saavat muistamaan opettajan työn tärkeyden. Työn sisäisten jaksamista lisäävien tekijöiden lisäksi opettaja saa energiaa vapaa-ajastaan, jota hän viettää usein perheensä ja sukulaistensa kanssa.

Myös minun pitää muistaa huolehtia jaksamisestani opetusharjoittelijana, sillä tämänhetkisestä hyvinvoinnista huolehtiminen tukee jaksamistani tulevaisuuden opettajana. Jaksamistani edistää esimerkiksi se, että suunnittelen aina opetustuntini huolellisesti, ja lähetän tuntisuunnitelmat ajoissa ohjaajalleni. Saan häneltä hyviä vinkkejä, joita hyödynnän opetuksessani opetusmateriaalien lisäksi. Aion jatkossakin pitää kiinni suunnitelmallisuudesta ja täsmällisyydestä, sillä koen ne todella hyödylliseksi sekä hyvän työn laadun että oman jaksamisen kannalta. Harjoittelun ulkopuolella pyrin löytämään aikaa myös vapaa-ajan harrastuksille, kuten urheilulle ja muille kivoille jutuille. Ne saavat ajatukset muualle ja vähentävät siten stressiä ja kuormittuneisuutta.

Jaksamisen heikentymisen tunnistankin yleensä stressin aiheuttamasta väsymyksestä ja sekavasta olotilasta. Suorittajaluonteeni ajaa minut välillä kyseiseen tilanteeseen, jolloin myös huomaan laiminlyöneeni vapaa-aikaani. Todellisina kehityskohteinani onkin pysähtymisen ja ”hölläämisen” taito. Pyrin lähes aina täydellisyyteen kaiken suhteen, ja tämä näkyy omalta osaltaan myös tämänhetkisessä harjoittelussani. Käytän suunnittelemiseen paljon aikaa ja teen kaikkeni, etten epäonnistuisi. Tiedostan, että minun pitäisi oppia sietämään myös epäonnistumisen ja epävarmuuden tunnetta, sillä opettajan työssä tulen varmasti näitä tunteita joskus kohtaamaan. En myöskään saisi arvottaa itseäni vain onnistumisen ja epäonnistumisen valossa, sillä se ei ole loppujen lopuksi kovin oleellista elämässä. Kaikki tekevät joskus virheitä, siksi myös minä voin tehdä niitä. Tämä asia minun pitäisi oppia hyväksymään.

Lähteet:
Järvenoja, H., Kurki, K., & Järvelä, S. (2018). Motivoidutaan yhdessä. Teoksessa K. Salmela-Aro (toim.), Motivaatio ja oppiminen. Jyväskylä: PS-kustannus.

Lerkkanen, M.-K., & Pakarinen, E. (2018). Opettajan merkitys oppimismotivaatiolle. Teoksessa K. Salmela-Aro (toim.), Motivaatio ja oppiminen. Jyväskylä: PS-kustannus.

Opetushallitus. (2023). Kouluikäisten terveyden polku: Henkinen ja sosiaalinen hyvinvointi. 
Saatavilla: https://www.oph.fi/fi/oppimateriaali/kouluikaisten-terveyden-polku/henkinen-ja-sosiaalinen-hyvinvointi

Soini, T., Pietarinen, J., & Pyhältö, K. (2008). Pedagoginen hyvinvointi peruskoulun opettajien työssä. Aikuiskasvatus, 4, 244-257.