Runoanalyysin käsitteitä

RUNOUDESTA ELI LYRIIKASTA

Runous eli lyriikka on kirjallisuuden laji, johon kuuluvat niin yksin luettavat runotekstit kuin laulut. Runoissa ei useinkaan kerrota tarinoita, vaan niissä kuvataan esimerkiksi iloja ja suruja, rakkautta ja kuolemaa.
 
Säe on runon yksi rivi. Kun säkeitä on monta, ne muodostavat säkeistön.
 
Puhuja on runon ääni, joka vastaa proosatekstin kertojaa. Puhetilanteet vaihtelevat: toisinaan puhuja pohtii itsekseen, toisinaan taas hän osoittaa sanansa runon sinälle, lukijalle tai vaikkapa luonnolle.
 
Asennonvaihto tarkoittaa sitä, että runossa tapahtuu muutos. Tällöin esimerkiksi runon puhujan mieliala, runon tyyli tai puhetilanne vaihtuu.

Rytmi syntyy äänteiden ja sanojen yhteistyöstä (toistosta, vaihtelusta). Runomitta on tavujen pituuteen ja painoon perustuva säännöllisesti toistuva rakenne, joka luo rytmin.

Perinteinen runo - runomitta, loppusointuja, aiheensa usein rakkaus, kuolema ja luonto.
Moderni runo - vapaamittaista, loppusoinnutonta, arkisia aiheita ja sanastoa (esim. puhekielisyyttä).

Alkusointu eli allitteraatio tarkoittaa lähekkäisten sanojen alkaminen samoilla äänteillä.
Loppusointu eli riimi tarkoittaa kahden tai useamman sanan lopputavujen äänteellistä yhtäläisyyttä
Toisto on yksi tehokeino (voidaan toistaa ajatuksia, lauserakenteita, sanoja ja äänteitä).

 

Runoissa käytetään usein kielikuvia:

Kielikuva on ilmaisu, joka tarkoittaa jotain muuta kuin sen kirjaimellinen merkitys on.

Vertaus = asiat yhdistetään toisiinsa kuin sanalla. Esim. "Olen kuin jänis."
Metafora ei käytä vertailuun kuin-sanaa. Esim. "Olen jänis."
Personifikaatio = esine / asia elollistetaan. Esim. "Yö kuuntelee."
Synestesiassa yhdistyy kaksi eri aistihavaintoa. Esim. "Salaman ääni kutitti ihollani." Tässä siis yhdistyy kuulo- ja tuntoaisti. 
Metonymia = käytetään jostakin asiasta vain sen pientä osaa kuvaamaan koko asiaa. "Karjalaumassa on 15 päätä." (Pelkkä pää koko lehmän tilalta.)
Symboli on vakiintunut vertauskuva, esim. sydän edustaa rakkautta, risti kristinuskoa.

Vastakkainasettelu on tehokeino, kahden vastakkaisen asian rinnastaminen.
Mitä kauemmaksi menet / sitä lähemmäksi tulet. (Tommy Tabermann)

Hyvä tietää runosta kirjoittamisesta

Runo koostuu säkeistä (=yksi runon rivi) ja säkeistöistä (=runon "kappale", joiden väliin tulee rivinvaihtoja).

Kun kirjoitetaan runosta, käytetään vinoviivaa (/) osoittamassa runon säerajoja tulkinnassa. Kahta vinoviivaa (//) käytetään osoittamassa säkeistön rajaa.

Jos suorassa lainauksessa jätät pohjatekstistä sana tai useampi pois, osoita se käyttämällä kahta ajatusviivaa peräkkäin.

Esimerkki:
”Larin Kyöstin runossa Heilani on helluntaina (1897) runon minä vertaa rakastettuaan kevääseen, ja hänen tyttönsä
"on kuin helluntai / – – oraspellon kukka" runon ensimmäisessä säkeistössä.”

Selitä sanontoja

Kirjaudu sisään lähettääksesi tämän lomakkeen

Sanonnoissa käytetään usein kielikuvia ja ne voivat sisältää sanoja, joita ei enää käytetä muuten. Sanat voivat myös tarkoittaa eri asiaa kuin nykyisin, koska sananlaskut ja sanonnat ovat usein vanhoja.


Selitä omin sanoin seuraavat sanonnat. Kerro myös, millaiseen tilanteeseen ne sopivat. Jos sanonnat ovat sinulle vieraita, voit käyttää apuna internetiä ja ottaa selvää!

a. Ota silmä käteen ja katso!


b. Häntä ei näy mailla eikä halmeilla.


c. Et näe metsää puilta.


d. Hän viilasi minua linssiin.


e. Hän sahasi minua silmään.



Keksi jokaiseen sanontaan tilanne, johon se sopisi:
a. Tunnelma on katossa.


b. Asiat menevät alamäkeen.


c. Hän leijuu pilvissä.


d. Hän putoaa aina jaloilleen.


e. Olen onneni kukkuloilla.


f. Koko juttu meni päin mäntyä.


g. Pääsin tilanteesta kuin koira veräjästä.


h. Olen seitsemännessä taivaassa.


i. Kerro yksi sananlasku omalla kielelläsi. Miten se kääntyisi suoraan suomeksi? Mitä sillä tarkoitetaan?
Voit itse päättää, mikä on sinun kielesi.

Kirjaudu sisään lähettääksesi tämän lomakkeen

Sananlaskutehtävän selityksiä

a. Ota silmä käteen ja katso!
Yritä olla tarkkaavaisempi. Sanotaan, jos joku ei löydä tai huomaa asiaa, joka on selvästi esillä tai muuten ilmiselvä.

b. Häntä ei näy mailla eikä halmeilla.
Ihminen ei ole paikalla (vaikka pitäisi olla). Voidaan sanoa, jos aletaan etsiä tai ihmetellä ihmistä, joka ei ole paikalla.

c. Et näe metsää puilta.
Ihminen ei huomaa käsillä olevan ongelman tai asian kokonaisuutta keskittyessään johonkin aivan pieneen yksityiskohtaan. Sanotaan vaikkapa, jos joku kiinnittää liikaa huomiota yksityiskohtiin tai jos joku ei oikein ymmärrä, mistä käsillä olevassa asiassa on kysymys.

d. Hän viilasi minua linssiin.
Joku huijaa. Voidaan sanoa, jos joku on onnistunut valehtelemaan tai huijaamaan toista, vaikkapa myymään asian ylihintaan.

e. Hän sahasi minua silmään.
Melko sama kuin viilata linssiin. Joku siis huijaa, vaikkapa saa jonkin asian näyttämään paremmalta kuin onkaan.


Keksi jokaiseen sanontaan tilanne, johon se sopisi:
a. Tunnelma on katossa.
Hauskat juhlat, joissa kaikki nauttivat yhdessäolosta.


b. Asiat menevät alamäkeen.
Ihminen ensin reputtaa kurssin eikä pääse uusintakokeeseen ja iltatyötkin loppuvat.


c. Hän leijuu pilvissä.
Henkilö on tavannut ihastuttavan tyypin, joka vaikuttaa kiinnostuneelta, ilma on upea ja raitiovaunu tulkee juuri ajoissa pysäkille.

d. Hän putoaa aina jaloilleen.
Ihminen menettää työnsä, mutta samassa hänelle tarjotaan toista työtä, jossa on parempi palkka ja joka on vielä lähempänä kotia.

e. Olen onneni kukkuloilla.
Joku on raskaana, muuttaa uuteen, upeaan kotiin ja mies tuo kotiin maailman parasta thai-ruokaa.


f. Koko juttu meni päin mäntyä.
Ensin myöhästyy ensimmäisenä päivänä töistä, sitten sanoo pomolle vahingossa loukkaavan jutun ja lopulta mikään työjuttu ei onnistu,

g. Pääsin tilanteesta kuin koira veräjästä.
Olin vahingossa jättänyt työtehtävän tekemättä, mutta kukaan ei huomannut ja tein sen jälkikäteen. Eli kukaan ei huomannut virhettäni.

h. Olen seitsemännessä taivaassa.
Olen onnellinen, sain palkankorotuksen ja lapsi pääsi opiskelemaan.