Novellianalyysin käsitteitä

Proosa on kertovaa kirjallisuutta. Pitkää kertomakirjallisuutta kutsutaan romaaniksi ja lyhyttä kertomakirjallisuutta novelliksi. Proosan ytimessä on tarina eli tapahtumasarja, jonka voi kertoa monella eri tavalla. Juoni on se, miten tapahtumat kerrotaan.

Kerronta tarkoittaa proosalle tyypillisiä tapoja rakentaa juoni. Siihen kuuluu muun muassa kerronnan järjestys, rakenne, tempo sekä kertojan ja kertojan käyttämän kielen tutkiminen.

Kun analysoidaan novelleja tai romaaneja, siis kertomakirjallisuutta, tarvitaan mm. seuraavia käsitteitä:

Henkilöt
- päähenkilö, tarinan tärkein henkilö, voi olla useita, ei aina ihminen
- sivuhenkilö, muut henkilöt
- henkilöiden välinen suhde, ovatko henkilöt esimerkiksi ystäviä, pitävätkö he toisistaan ym.

Kerronnan tapoja
- dialogi, vuoropuhelu
- kertova teksti, kerrotaan juonta, mitä tapahtuu
- kuvaus, kuvaillaan esim. ihmisiä tai ympäristöä
- kerronnan aukko, asia, joka jätetään kertomatta

- nopeutus, tapahtumia kerrotaan nopeammin
- hidastus, kerronta hidastuu
- toisto, tapahtuma kerrotaan useaan kertaan

- takauma, hyppy ajassa taaksepäin
- ennakointi, jonkin tapahtuman kertominen etukäteen
- kehyskertomus, kokoava kertomus, jonka sisällä on toisia kertomuksia
- sisäkertomus, lyhyt kertomus, joka on upotettu varsinaisen kertomuksen sisään

Kertoja
- minä-kertoja, kertoja on mukana tapahtumissa, yleensä minäkertoja on päähenkilö itse
- hän-kertoja, kertoja kertoo asioista ulkopuolelta, ei ole mukana tarinassa itse
- kaikkitietävä kertoja, tietää mitä tapahtuu eri paikoissa, mitä on tapahtunut aiemmin, mitä tapahtuu myöhemmin

Miljöö
- fyysinen miljöö, tapahtumapaikka, jossa tarina tapahtuu
- ajallinen miljöö, tapahtuma-aika
- sosiaalinen miljöö, esimerkiksi ovatko ihmiset varakkaita tai köyhiä, onko heillä koulutusta jne.
- Miljöön kuvaus voi kertoa vaikkapa ihmisten tunteista; jos miljöö on synkkä, se voi kuvata päähenkilön mielialaa

Aihe, teema ja motiivi
- aihe, mistä konkreettisesta asiasta novelli kertoo, esim. Vanhojen päivä -novellissa aiheena on Eliaksen ja Aadan ero
- teema on jotakin abstraktimpaa, esim. ihmisten tunteita; Vanhojen päivä -novellissa teema voisi olla esimerkiksi eroamisen vaikeus tai eroamisen aiheuttamat tunteet päähenkilöissä
- motiivi tarkoittaa esimerkiksi toistuvia asioita tarinassa, ja ne voivat symboloida jotakin; Vanhojen päivä -novellissa toistuu lausahdus "Itehän tuon kai parhaiten tiijjät" (= Itsehän tuon kai parhaiten tiedät). Tarinassa puhutaan myös Puijon hyppytorneista ja vuoristoradasta. Nämä kaikki voisivat symboloida sitä, että suhde ja ero aiheuttavat tunteita, tunteet menevät ylös alas kuin vuoristorata tai kuin Puijon hyppytornit. "Itehän tiijjät" eli itsehän sinä tiedät voisi viitata siihen, että päätöksenteko on vaikeaa eikä aina tiedä, tekeekö oikean päätöksen. Tietääkö ihminen oikeastaan aina, mitä haluaa?

Lue lisää:
Novelleista ja novellin käsitteistä
https://prezi.com/vv5bhllrsn6o/novelleista-ja-novellin-tulkinnasta-lahde-satu-mattila/

Sanastoa Vanhojen päivä -novelliin

vanhojen päivä, vanhojen tanssit = lukion toisen vuoden opiskelijoista tulee "vanhoja", kun vanhimmat opiskelijat eli abit lähtevät talviloman alkaessa valmistautumaan ylioppilaskirjoituksiin; vanhojen tansseissa "vanhat" esittävät perinteisiä tansseja
arvokkuus = tärkeys

frakki = miesten juhlapuku, jossa on pitkä takki

hajustepilvi = hajuveden haju ilmassa

hyppyrimäki = korkea torni, josta hypätään suksilla mäkihyppyä

hätäily = kiirehtiminen, huolehtiminen

ikkuissuuven = murteellinen muoto sanasta ikuisuuden

kalpea = väritön, valkoinen (kalpean ihmisen kasvoilla ei ole väriä; voi liittyä sairauteen tai väsymykseen)

kikapoo = oik. kikapo, yksi vanhojen tanssien tansseista

kinastelu = kiistely, vähäinen riitely

kypsä = tässä: aikuismainen

luolamaalaus = kuva, jonka muinaiset ihmiset ovat piirtäneet kallioon

lyseo = jotkin lukiot ovat nimeltään lyseoita

metodi = keino, tapa tehdä jokin asia

muinainen = todella vanha

myötä = mukana

nakata = heittää, viskata

niiskaista = itkeä vähän

nolo = häpeilevä tai kiusallinen

piirittää = kiertää jotain

polyjuttu = viittaa polyamoriaan, eli ihmisellä on monta rakkaussuhdetta samaan aikaan (puhekielinen sana)

punoittaa = punertaa, muuttua punaiseksi

ramppaaminen = edestakaisin kulkeminen (puhekielinen sana)

rationaalinen = järkevä, järkiperäinen

satiinimekko = kiiltävästä kankaasta tehty juhlamekko

selkeyttää = tehdä selvemmäksi

sihahtaa = kuulua sihisevä ääni

smokki = miesten juhlapuku, jossa on lyhyt takki

sulaa = (lumi) muuttuu vedeksi

sojottaa = törröttää

taltta = työkalu, jolla koverretaan tai tasoitetaan esim. puuta

tehhä --> tehdä = murteellinen muoto sanasta tehdä

tiijjät --> tiedät = murteellinen muoto sanasta tietää (sinä-muoto)

tiuskaista = kivahtaa, sanoa kiukkuisesti

tumpata = sammuttaa savuke

tyllimekko = harsomainen juhlamekko

tyrmistynyt --> tyrmistyä = hämmentyä, jopa järkyttyä

vaellus = kulku, pitkä kävely

vierustaa = reunustaa jotain, olla jonkin vieressä

viima = kova ilmavirta

Sanastoa Kotkanpesä-novelliin

enne = merkki, jonka mukaan jotain tulee tapahtumaan

etevä = taitava

hedelmällinen = hedelmää tuottava, tuloksellinen

heltisi --> hellitä = päästä irti, irrota

jalansija = paikka, johon laittaa jalka

jälkeläinen = lapsi, lapsenlapsi jne.

kerskumatta --> kerskua = kehuskella (kerskumatta = niin, ettei kehu)

kieleke = ulospäin työntyvä kallio tai muu tasanne

kyetä = pystyä

luiskahtaa = lipsahtaa, livetä

luistaa = liukua

mieltynyt = pitää jostakin

muukalainen = muualta tullut, vieras

raivata = siivota, puhdistaa, tyhjentää

ruhjoutuneena --> ruhjoutua = murskautua

soutaen --> soutaa = liikuttaa venettä soutamalla eli liikuttamalla airoja vedessä

sylen --> syli = vanha pituusmitta, noin 1,78 metriä

tarrautua = tarttua tiukasti

tunturinseinämä = jyrkkä ja hyvin korkea rinne

yllyttää = kehottaa tekemään jokin asia