Vallankäytön piirteet John Steinbeckin romaanissa Helmi

John Steinbeckin romaani Helmi (1947) ilmestyi suomenkielisenä vuonna 1949. John Steinbeck oli yhdysvaltalainen kirjailija (27.tammikuuta.1902-20.joulukuuta.1968). Hänet tunnetaan hyvin teoksista Ystävyyden talo ja Vihan hedelmät. Hänen teoksensa Helmi kertoo intiaaniperheen isästä nimeltä Kino. Kino on kirjan päähenkilö, vaatimaton savimajassa asustava helmikalastaja. Muina keskeisinä henkilöinä kirjassa esiintyvät hänen vaimonsa Juana, heidän lapsensa Coyotito ja kylän valkoihoinen mieslääkäri.

Kirjassa ei tarkoin ilmaista aikakautta, jolle kirja sijoittuu, mutta kirjan voisi olettaa sijoittuvan 1500-1600-luvulle, jolloin Yhdysvalloissa oli paljon siirtokuntia. Helmi on tyypillistä kaunokirjallisuutta, siis taideproosaa. Teoksessa vaikuttaa olevan kaikkitietävä kertoja, sillä hän on tietoinen kaikesta: tapahtumista ja siitä, mitä tarinan henkilöt ajattelevat ja tuntevat.

Kirjassa käytetään paljon kuvailevaa ja vertauskuvauksellista kieltä (Anna pari lyhyttä esimerkkiä kielestä). Kieli vaatii hyvää keskittymistä lukijalta, jotta ymmärtää vertauskuvauksellisia kohtia. Keskittyessä kirjan kieli ei kuitenkaan ole hankalalukuista eikä haastavaa. Runsaan kuvailun vuoksi miljöö välittyy hyvin kirjasta.

Tarinassa valtaa käyttävät eniten ihmiset, jotka koettavat hyötyä Kinon löytämästä helmestä. Tällaisia henkilöitä ovat erilaiset kauppiaat ja siirtokunnan lääkäri. Edellä mainitut henkilöt käyttävät valtaansa ja tietämystään huijatakseen ja manipuloidakseen yksinkertaista intiaaniperhettä. Lääkäri käyttää valtaansa väärin hoitaessaan ainoastaan valkoista väestöä. Tietämyksellään hän manipuloi ja huijaa Kinoa. Kirjassa lääkäri ei ensiksi ole kiinnostunut auttamaan skorpionin pistämää Coyotito-poikaa, mutta Kinon löydettyä helmen lääkäri huijaa, että poika on edelleen sairas ja tahtoo korvaukseksi osuuden helmestä. Lisäksi romaanin alussa kerrotaan, miten kylässä on vain yksi kauppias, jonka alaisuudessa muut toimivat. Näin ollen kaikki pelaavat samaan pussiin Kinon tietämättä. Tarinassa olevat kauppiaat ovat sopineet eräänlaisesta kartellista saadakseen helmen itselleen. He ovat sopineet tarjoushinnan, jota kukin kauppias vuorollaan tarjoaa helmestä. Omalla tavalla kauppiaiden ja lääkärin käytös on korruptiota. He ovat äärimmäisen kiinnostuneita helmen upeudesta, sen koosta ja kalliista hinnasta, vaikka koettavatkin huijata helmen löytäjältään pois väittämällä, että helmi on arvoton. Tämä korruptio, omistuksenhalu, vallankäyttö ja itsekkyys ajavat kyläläiset epäluuloon. Lopulta Kino perheineen päättää luopua helmestä sen aiheuttamien hankaluuksien vuoksi.

Steinbeckin Helmi varoittaa rahan ja vallan turmelevasta vaikutuksesta. Kun ihminen tietää saavansa rahaa, hän ryhtyy oitis haaveilemaan asioista, jotka ovat rahan myötä mahdollisia, mutta myös himoitsemaan rahaa entistä enemmän. Raha tuo myös valtaa, ja yhdelle ihmiselle keskittynyt valta johtaa romaanissa vallan väärinkäyttöön. Teos auttaakin ymmärtämään, miten toisinaan vähemmän on enemmän.

Tätä teesiä perustellessa teoksessa vedotaan tunteisiin, arvoihin ja moraaliin. Kirjassa intiaaniperheen tunteet on ilmaistu selkeästi eri kohdissa. Arvot taas näkyvät kauppiaitten ja lääkärin suhteessa intiaaneihin. Teoksen historialliselle aikakaudelle tyypillisesti lääkäri ja kauppiaat pitävät intiaaniperhettä itseään vähempiarvoisena. Tämä oikeuttaa ryöstämisen, huijaamisen sekä tietämättömyyttään hyväksi käyttämisen. Nämä argumentointikeinot toimivat ja vetoavat lukijaan.

Helmi on opettavainen teos siinä mielessä, että nykyäänkin monissa maissa rikkaat ja köyhät saavat eriarvoista kohtelua, on kyse sitten terveydenhuollosta tai koulutuksesta. Teos varmaankin vaikuttaa eniten ihmisiin, jotka ovat itse kokeneet vastaavanlaista kohtelua tai jotka ovat kohdelleet muita eriarvoisesti. Kirjaa voisi suositella etenkin 19-25-vuotiaalle lukijakunnalle. Parikymppiset ovat jo henkisesti sen verran kypsiä, että kykenevät ymmärtämään kirjan vertauskuvauksellisuutta ja sen linkittymistä nyky-yhteiskuntaan.