Kielen vaihtelu, puhekieli, muiden kielten vaikutus suomeen
Kielen vaihtelu
Arkista kieltä kutsutaan usein puhekieleksi. Puhekieltä myös kirjoitetaan. Esimerkiksi someviestit on usein kirjoitettu puhekielellä. Puhekieliä on käytännössä useita. Esimerkiksi jokaisella nuorten ikäluokalla on omanlaisensa puhekieli ja sanastoa, jota eivät edellisen ikäpolven nuoret käyttäneet.
Lue lisää sosiaalisesta ja tilanteisesta vaihtelusta Särmä 2 -digitehtäväkirjan luvusta 7.
Tehtäviä: Särmä 2 luku 7 t.1+3
Kielen muutos
Kielen siirtyminen sukupolvelta toiselle ja sen sopeutuminen uusiin tilanteisiin varmistavat sen, että kieli säilyy elinvoimaisena. Kielen vaihtelun ja muutoksen ymmärtäminen on osa kielitietoisuutta. Se auttaa hyväksymään erilaisia tapoja käyttää kieltä ja vähentää ennakkoluuloja.
Suomen kieli muuttuu myös muiden kielten vaikutuksesta. Ennen suomen kieleen on tullut paljon sanoja ja rakenteita ruotsista ja venäjästä, nykyään muun muassa englannista ja somalista. Puhekieleen tarttuu nopeasti sellaisia ilmauksia ja rakenteita, joita ei ainakaan heti hyväksytä yleiskielen normeihin.
Katso tarkemmin muiden kielten vaikutuksista suomen kieleen, jotka eivät (ainakaan vielä) kuulu suomen yleiskieleen Särmä 2 -digitehtäväkirjan luvusta 11.
Tehtäviä: Särmä 2 luku 11 t.2, 5, 6, (8+9)
Sinä-passiivi ei kuulu yleiskieleen!
Puhekielen ja yleiskielen eroja
Puhekieli ei ole huonompaa kieltä kuin kirjakieli. Puhekieltä puhuessa täytyy muistaa erilaiset rekisterit: eri tilanteissa puhutaan eri tavalla. Kavereille puhutaan eri tavalla kuin työpaikkahaastattelussa ja virallisissa sukujuhlissa puhutaan eri tavalla kuin kalareissulla.
Puhekieltä kirjoitetaan somessa, keskustelupalstoilla ja tekstiviesteissä, mutta esimerkiksi koulutehtävissä ja työpaikoilla puhekieltä ei saa kirjoittaa. Jos et ole varma, onko sana puhekieltä vai ei, voit tarkistaa sen Kielitoimiston sanakirjasta
Joitain puhekielen ja kirjakielen eroja:
|
|
Kirjakieli |
Puhekieli |
|
Pronominit
Numerot (yleensä laskiessa) |
minä, sinä hän he tämä, nämä minulla, sinulla meillä oli
yksi, kaksi, kolme...
|
mä, sä (murteissa mie, sie, miä, siä) se ne tää, nää mulla, sulla (mul, sul) meil oli (huom! Puhekielessä se ja ne ilmaisevat ihmistä) tuu, mee, paa
yy, kaa, koo...
|
|
Verbin taivutus: 1. me-persoona (puheessa passiivi)
2. mon. 3. persoona (puheessa yks.muoto) |
me menemme me tulemme me olemme tehneet
he menevät |
me mennään me tullaan me on / ollaan tehty
ne menee |
|
Omistusliite: (eli possessiivisuffiksi)
|
minun kissani teidän talonne |
mun kissa teidän talo |
|
Sana lyhentyy: 1. i katoaa s:n edellä
2. n katoaa sanan lopusta
3. i katoaa painottomassa diftongissa
4. t katoaa nut-sanoissa |
yksi, kaksi juoksisi
vaatteisiin, menemme autoon
punainen, valoisa
juopunut mies, hän on mennyt |
juoksis
vaatteisii, mennää(n) autoo
punane(n), valosa
juopunu mies, se on menny |
|
Vokaalimuutos: sanan lopussa vokaalit muuttuvat samanlaisiksi |
kaksi taloa On pimeä. Näytä valoa. |
kaks taloo On pimee. Näytä valoo. |
|
Täytesanat: |
- |
tota, niinku, öö, aha, okei, ai, ai jaa, just, nii... |
|
Sanojen merkityserot: joidenkin sanojen tilalla käytetään puhekielessä kokonaan eri sanoja |
esim. väsynyt vanhemmat kannettava tietokone |
poikki porukat läppäri |
|
Sananmuutokset:
|
esim. internet, televisio, roskakori |
netti, telkku, roskis |