Valmistautumista kokeen kirjoitelmaan

Kokeessa on pitkä kirjoitelma

Muista, että LUKIOSSA
- kirjoitetaan yleiskieltä (ei puhekieltä)
- teksteihin tehdään aina kappalejako; yksi näkökulma yhteen kappaleeseen
- teksteissä käytetään aineistoja

Pitkässä kirjoitustehtävässä tehtävänä on tuottaa pohtiva tai kantaa ottava teksti aineistojen avulla. Pitkässä kirjoitustehtävässä on 4–6 tehtävää ja niihin liittyvät aineistot. Aineistot ovat esimerkiksi asiatekstejä, mediatekstejä ja fiktiivisiä tekstejä eri muodoissaan. Kokelaan on käytettävä aineistoa omassa tekstissään. 

Pitkän kirjoitustehtävän avulla arvioidaan erityisesti kokelaan kirjallista ilmaisukykyä, taitoa esittää ja kehitellä ajatuksia, ilmaista ja perustella mielipiteitä sekä hallita asiakokonaisuuksia. Pitkän kirjoitustehtävän avulla arvioidaan kokelaan kykyä tuottaa itsenäisesti yhtenäinen teksti annetusta aiheesta ja kykyä ilmaista ajatuksiaan suomen kielellä. Pitkän kirjoitustehtävän tulee vastata sisällöltään tehtävänantoa. 

Pitkän kirjoitustehtävän suositeltu pituus on noin 2 000–2 700 merkkiä ilman välilyöntejä ja rivinvaihtoja. Tämä merkkimäärä ei kuitenkaan ole normi vaan suositus. Vastaustilassa on käytössä merkkimäärälaskuri, mutta vastaustilaa ei rajoiteta. Kokelaan tulee itse seurata merkkimäärälaskuria ja varmistaa, että pitkä kirjoitustehtävä pysyy ohjepituuden rajoissa. 


Pitkän kirjoitustehtävän ylin pistemäärä on 60 pistettä ja alin 0 pistettä. Arvioinnissa käytetään pistelukuja: 0–5–10–15–20–25–30–35–40–45–50–55–60. 

Pitkän kirjoitustehtävän arviointikohteita ovat 

  • kokonaiskuva kirjoitustaidosta 
  • tehtävänanto ja aineiston käyttö 
  • aiheen käsittely ja tekstin rakenne 
  • kieli ja tyyli. 

Arvioinnissa painottuu eniten kokonaiskuva kirjoitustaidosta eli kokelaan kyky välittää viesti annetun tehtävänannon pohjalta. 

Jos vastaus on huomattavan ylipitkä tai liian lyhyt, se vaikuttaa pistemäärään kriteeristön mukaisesti. Tällöin aiheen käsittely voi olla esimerkiksi toisteista tai suppeaa ja tekstin rakenne epäjohdonmukainen. 

Jos pitkästä kirjoitustehtävästä puuttuu otsikko, pistemäärästä vähennetään 3 pistettä. 



Aineistoviittauksen perusasiat on käyty S21-opintojaksolla, alla kertaus.
Lisäksi kannattaa ennen koetta kerrata tehtävät Särmä 2-3 kirjan sivuilta 94 ja 95.

Aineistoon viittaaminen (kertaus)

Kun käyttää muita tekstejä apuna, siitä tulee kertoa aineistoviittauksissa. Näin lukija tietää, mitkä ajatukset tekstissä ovat kirjoittajan omia ja mitkä jonkun muun. Plagioinniksi kutsutaan sitä, että kirjoittaja ei kerro lähteitään ja varastaa muiden ajatuksia.

Kun viittaat aineistoon ensimmäisen kerran tekstissä, tuo esille aineiston julkaisutiedot (=otsikko, kirjoittaja, julkaisupaikka, julkaisuaika) ja esittele aineisto lyhyesti. Älä koskaan viittaa teksteihin 'aineistona', vaan tekstilajin mukaan (esim. artikkeli, kolumni, Youtube-video tms.). Aina ei kaikkia tietoja, esimerkiksi kirjoittajan nimeä, ole saatavilla. Tällöin viittaus tehdään niin tarkasti kuin voidaan.

Toimiva tapa muodostaa aineistoviittaus virkkeen muotoon on esimerkiksi aloittaa kirjoittajalla, sitten laittaa virkkeen verbi, sitten tekstilaji, tekstin "otsikko lainausmerkkeihin", ja otsikon perään (julkaisupaikka ja -aika sulkuihin) ja kertoa lopuksi mikä on tekstin aihe. Seuraavassa virkkeessä voit kertoa lyhyesti mitä teksti aiheesta sanoo.
esim.

  • Terho Poutanen käsittelee artikkelissaan "Miten myyn vesiskootterin suomalaisille" (Luonnonsuojelija 5 – 6/1999) vesiskootterin markkinointia Suomen kansalle.
  • Minna Pyhälahti pohtii Kotus.fi-sivuilla elokuussa 2014 ilmestyneessä kolumnissaan "Twitter-tiivistämisen onni", miten tviiteistä saadaan sekä tiiviitä ja mielenkiintoisia että kieliopillisesti oikeita.
Julkaistutiedot kirjoitetaan tekstiin vain kerran. Ensimmäisen viittauksen jälkeen voit viitata aineistoon tekstilajilla ja kirjoittajan sukunimellä.

_______________________________________________

Siteeraaminen eli suora lainaus ja referointi eli epäsuora lainaus


Suora lainaaminen eli siteeraaminen tarkoittaa, että lainataan jonkun toisen kirjoittamaa tai puhumaa tekstiä sanasta sanaan. Suora lainaus osoitetaan lainaumerkeillä. 

Esim. 
Leena-täti antoi minulle hyvän neuvon: "Syö joka päivä kourallinen marjoja!"
"Syö joka päivä kourallinen marjoja!" neuvoi Leena-tätini. 

Lainausmerkkien käyttö: 
Lainausmerkkien käyttö.docx

Epäsuora lainaaminen eli referointi tarkoittaa, että kerrotaan omin sanoin, mitä joku toinen kirjoitti tai sanoi. Silloin ei käytetä täsmälleen samoja sanoja eikä lainausmerkkejä. 

Esim. 
Sain Leena-tädiltäni hyvän neuvon, että muistaisin syödä kourallisen marjoja joka päivä. 
Leena-täti neuvoi minua syömään joka päivä kourallisen marjoja.